Tietsikkapöydän tuunaus

Täällä nautiskellaan talvilomasta, vaikka koulusta tykkäänkin todella paljon alkoi kahden kuukauden teoriajakso loppua kohden aiheuttaa puutumisoireita erinäisiin paikkoihin ja niistä tässä on nyt yritetty ei niin teoreettisilla toimilla toipua.


Mulla on tietsikkapöytänä äitini muutama vuosi sitten syntsälahjaksi ostama, ihan itte kierrätyskeskuksesta bongattu työpöytä johon hurmaannuin osittain nostalgiasyistä, meillä oli lapsuudenkodissani kultaisella seiskytkytluvulla saman sarjan lipasto.
Pöytä on ollut  alkuperäisessäkin lookissaan kovasti mieluinen, epäsiistiksi käynyt viilupinta on kuitenkin tökkinyt jo jonkin aikaa ja koska en halunnut pöydästä luopua ajatuksissa on ollut että jotain tarttis tehdä.


Se jotain oli sitten pöydän maalaaminen valkoiseksi ja pöytäpinnan laminointi pilkullisella lahjapaperilla. Lopputulokseen olen tyytyväinen, jotenkin keveän ja hyväntuulisenkin näköinen tuosta omiin silmiini tuli vaikkei homma ihan moitteettomasti sujunutkaan, Instaan jo kirjoittelinkin:
" Se ois pöytäpinnan laminointi lahjapaperilla niinku done ja kiva siitä tuli vaikka yllätyksekseni paperissa olikin kaksi kerrosta joista päällimmäinen tietysti kupruuntui lakan vaikutuksesta, näyttää kauempaa kohtuu sileältä ja vasta lähempi tarkastelu paljastaa rutut ja uurteet.
Ihan sama juttu muuten omassa naamassa★"


Ei haita ollenkan, niinkuin tytöllä oli pienempänä tapana sanoa, tässä kun on alkanut pikkuhiljaa oivaltaa että enemmän harmittaisi jos rutut paperissa harmittaisi kuin mitä itse rutut harmittaa, simple as that.



 Pikkusen piti loman kunniaksi päästä lälläilemäänkin. Kirpparilta löytyi kolme punottua suojaruukkua (50 senttiä/kappale), jotka on tai ainakin oli tarkoitus laittaa keväällä partsille vaikkakin uudistuneelle tietsikkapöydälle niistä kaksi päätyi. Saneerauslaastilla nämä siis pensselöity.






Monenlaista kivaa on tälle lomaviikolle tiedossa, kaikenlaisia kivuuksia toivottelen
 sinunkin viikkoosi ♥