Hattulaatikko = Leipälaatikko

Mitä yhteistä on leivällä ja hattulaatikolla? Tai tuubihuivilla ja pöytäliinalla? Entäs hattulaatikolla, tuubihuivilla ja leivällä?

Äkkiseltään luulis että ei mitään mutta usko pois, on niillä.
Kirpparilta löytyi pallokuosinen tuubihuivi josta tein pöytäliinan, mitä siitä että huivi on niin ohutta kangasta että pelkkä katsominen saa sen kymmenelle rutulle, liina näyttää hyväntuuliselta ja sehän se on pöytäliinan tärkein tehtävä. Hyväntuulisen liinan seurassa vanha leipälaatikko alkoi näyttää pahantuuliselta joten tein vanhasta hattulaatikosta meille uuden leipälaatikon kun kerran tuubihuiviakin jäljelle jäi, ei se leipälaatikolta näytä vaan ihan hattulaatikolta edelleen, ehkä jopa entistä enemmän hattulaatikolta mutta hyväntuuliselta kuitenkin vanhaan  verrattuna.
Voi että sä oot lapsellinen totes tyttö ja itse olen aikalailla samaa mieltä...



Hattuleipälaatikon viereen pääsivät paikkaa pitämään viime aikojen kirppislöydöt, mutteripannua ja hyasinttia lukuunottamatta kaikki tavarat ovat kirpparilta peräisin ja hinnaltaan 20-50 senttiä, sillä tavalla tietysti jännä että olen ostanut nämä pitäessäni itse kirppispöytää tavaranvähennysprojektin tiimoilta mutta tää nyt vaan on niin tätä, mulla ei ole minkäänlaista intoa shoppailuun uuden tavaran suhteen mutta annas olla kun kirpparin oven aukaisen, pitäis varmaan jättää aukaisematta mutta toistaiseksi en ole pystynyt, ehkä joskus tai sitten ei.
Nuo pikkukupit olivat oikea löytö mielestäni, Filippa K espressomukeja kaksi kipaletta 50 sentillä, pikainen kuukkelointi kertoi noiden maksavan rapiat kolmekymppiä joten mä vähän niinku säästin kolmekymppiä. Siis tosi vähän niinku.


Tuolla edellisessä postauksessa kerroinkin että kaikkea kivaa on tekeillä ja tulossa ja yks niistä kivoista jutuista on se että eilen ilmestyneessä Unelmien talo ja koti-lehdessä oli juttu meiltä, kohtuullisen outoa mutta kuitenkin ihan hitsin kivaa nähdä painettuna ammattikuvaajan ottamia kuvia omasta kodista, huvitti kun ihan rauhallisin mielin odottelin lehteä joka ei sitten postin mukana tullutkaan, siihen loppui rauhallisuus, hippulat vinkuen painelin kaupasta hakemaan irtonumeroa, ei vaan pystyny kyenny malttanu odottaa tähän päivään.

Kivaa torstaita sulle ♥


Intiaanipäällikkö Istuva Härkä

Pikkutytöstä asti olen "ihaillut" inkkareita, toinen lapsuuteni lempparileikeistä oli leikkiä inkkarityttöä, toinen oli pieni talo preerialla-leikki, pieni ristiriita ehken näiden leikkien välillä vaan sitähän se ihmisen, ainakin naisen, ainakin minun elämäni on, ristiriitaisuuksia täynnä.


Jo jonkin aikaa sitten pääsin valitsemaan DESENIO.FI- verkkokaupasta muutaman julisteen ja vaikka valikoima on suuri ja kivuuksia täynnä mikä tekee valinnoista jos nyt ei vaikeaa niin kohtuullisen haastavaa ainakin minulle niin kahta kertaa ei tarvinnut miettiä tämän inkkaripäällikkö ISTUVAN HÄRÄN nähdessäni.
Kirpparilta löytyneet strutsin(?)sulat päätyivät kehyksen nurkkaan roikuskelemaan, tarkoitus on tuohon kyllä itse tehdä pieni inkkaripäähine, katselin jo niitä lasten jutskia mutta liian värikkäitä ovat mulle ja sainkin tytön perhoja sitovalta kummilta vinkin että kalastuskaupoissa on loisteliaat valikoimat sulkia, miten on voinut mennä multa aiemmin ohi tuollainen tieto, ne erilaiset sulatkin kun kuuluu lempparijuttuihin.


Siksipä toinen valitsemani juliste oli sulka-aiheinen (jotenkin olen vieläkin järkyttäytynyt etten monista, monista ihanista perhosjulisteista onnistunut sitä ihaninta valitsemaan vaan aivan varmasti meille sellainenkin vielä päätyy kunhan saan päätöksen tehtyä, tää eiku tää eiku tää-linjalla olen vielä) joka päätyi makkarin seinälle.




Tyttö halusi yhden julisteen valita omaan huoneeseensa ja hieman yllätyin kun valinta osui allaolevaan julisteeseen, mulla kun on taipumus pitää tyttöä ihan vauvana kun ei millään meinaa tajuta että ensi vuonna on jo yläasteikäinen, iiks ja apua!
Seinälle pääsyä juliste vielä odottaa, tytöllä on tarkoitus vaihtaa huoneessaan järjestystä ja vaikka on pienestä asti seuraillut mun tapaa naulata ja naputella tauluja sinne tänne ees ja taas niin sanoi että laitetaan se seinälle vasta kun tiedän missä järjestyksessä huonekalut ovat. Muna on viisaampi kuin kana ja tytöstä polvi paranee, niin se vaan on.


Mulla taitaa olla joku lapsuuden trauma kun en saanut julisteita laitella mihin haluan ja miten haluan, siksi kai meillä saa niin tehdä kuten kuvasta näkyy, eikä ahdista yhtään julistepaljous vaan minunkin silmiini nuo kaksi julisteilla peitettyä seinää ovat sikamakeet.


Sikamakeeta on sekin että mulla on elämäni eka, saattaa tosin olla vikakin, ikioma alekoodi :) 7.12 saakka saa koodilla Kirsixmas DESENIO.FI - verkkokaupasta -15% alennuksen kaikista julisteista, suosittelen tutustumista loistavaan valikoimaan. Itse tilasin pari julistetta pukinkonttiin, saas nähdä kuinka kovasti yllätyn kun jouluna pakettini aukaisen...

Loppuun vielä yksi hyvä, oikeastaan loistava uutinen; välillä tulee liikaakin mietittyä asioita, viime tiistaina en kuitenkaan miettinyt kuin noin kolme minuuttia kun pistin hakemuksen koulutukseen jonka hakuaika oli jo päättynyt, torstaina olinkin jo haastattelussa, portfolio ois pitänyt olla mukana mutta omani on sähköinen, en muistanut salasanaa, en edes sivustoa jolle sen olen tallentanut mutta kaahotuksestani huolimatta tai ehkä juuri siksi sain eilen tiedon että olen tullut valituksi käsityöntekijän ammattitutkintoa suorittamaan, oon ihan hirmuisen tyytyväinen, mullahan on vuosia muhinut mielessä yksi kierrätykseen liittyvä "yritysidea", taidan olla tuon koulutuksen jälkeen, jos en nyt maalissa niin ainakin monta askelta lähempänä tuon haaveen toteutumista, now I call it a plan, jippiaijei!

Kaikenlaista muutakin kivaa on tiedossa mutta niistä lisää myöhemmin (tai ennemmin), nyt toivottelen sulle mukavaa joulukuuta tämän kirpparilta löytyneen, hintalapun mukaan, pelotuslinnun myötä. Ihmettelin että mikä ihmeen pelotuslintu vaan selvisihän sekin, pistin linnun kaapin päälle nököttämään ja sen jälkeen ekaa kertaa olkkariin kaartaessani meinasin saada sen kuuluisan peehalvauksen kun säikähdin että hyi kauheeta mikä tuossa kököttää, minullako muka huono muisti, ei muuten ole.

(Oudosti muuttui kirjasintyyppi kesken kirjoituksen mutta tää tyyppi ei jaksanu tapella sen kanssa, eiköhän tuosta selvää saa vaikka pieneksi menikin.)