Täällä on makkarin remppa siinä vaiheessa että sehän on edelleen vaiheessa. Onnistuin kahvakuulajumppailemaan leikatun puolen käden siihen kuntoon että tapetoinneista ja maalaamista on vähään aikaan turha haaveilla, sen siitä saa kun sohvapottu yrittää tapojaan terveellisempään suuntaan muuttaa vaan enpä minä tuosta viitsi mutrusuin olla, kunhan käsi paranee niin jatkuu remppajumpat ja jumpparempat.
Jotain pientä oli kuitenkin päästävä tekemään ja tekemisen kohteeksi päätyi meillä ainakin 10 vuotta majaillut palli jonka lookki on vähintään sen 10 kertaa noiden vuosien aikana muuttunut, ei siksi että helposti kyllästyisin, e i t o d e l l a k a a n vaan ihan siksi että palliparka on liiankin helppo kohde pieneen tekemisen nälkään.
Vanhojen kankaiden poiston jälkeen maalasin pallin, ihan kiva se oli noinkin, muistuttaa jotenkin vanhaa hatturasiaa, mutta tikkujen takapuoleen saamisen välttämiseksi päätin verhoilla kansiosan.
Eihän mulla tuohon sopivaa kangasta ollut joten nokka kohti kirpparia ja heti ekalla tärppäsi, henkkamaukan uudet astiapyyhkeet 2 eurolla. Pienikuvioisella päällystin kannen ja niin niukin naukin kangas riitti että reunakaiteleen ompelin kolmesta suikaleesta vaan mitäpä tuo haittaa, pienet on ongelmat jos saumojen määrästä stressiä repii.
Semmonen väriläiskähän tuosta tuli että hetki meni nikotellessa ennen kuin silmät tottui vaan ihan kivalta tuo nyt jo näyttää, tosin pallin kivan pirtsakkaa ulkoasua perheelle esitellessäni mies ei sanonut mitään ja tyttö ihanaan esiteinimäiseen tapaansa tuumasi että kiviäkin kiinnostaa jotkut pallit.
