Hyvä syy(ttää leivänpaahdinta)

Minusta on melkoisen vähän normaalia käyttää perusteluna itselleen ja vähän muillekin niin hajonnutta kuin uuttakin leivänpaahdinta siinä että "mun nyt  kertakaikkiaan oli ihan pakko saada tänne vähän väriä " , vanha meni ja hajos ja uusi  oli reppana niin yksinäisen näköinen värissään ettei mitään rajaa.
Siinähän on sitten tehtävä mitä naisen on tehtävä ja siksipä vahvasti epäilen kuulleeni väärin kun lehden takaa olin kuulevinani jotain mutinaa selityksen mestarista...

 Kotipellon Tannilta aikoinani kyselin hänen tuunauksissaan käyttämänsä turkoosin sävyä ja ostopaikkaa (clas ohlson pacific40)  ja hyvä niin, jokunen hutiostos on nimittäin turkoosin maalin kanssa tullut tehtyä, olkoon vaan sinivihreä mutta aina on osunut joko liian vihreä tai liian sininen, tää on just oikea turkoosi minun silmiini.

Ihan varovasti lähdin liikkeelle taulunkehyksestä, ihan kiva muttei tuo vielä kyllä riitä,kaveria kaipaa ihan selkeästi.

 Ennen joulua kirpparilta ostettu punainen tarjotin oli jotenkin niin...No punainen että siitäpä sitten paahtimelle ja kehykselle kaveria.

 Ihan kiva vaan jotain vielä kaipailee.

 Onhan noita, jakkaroita, mutta mitäs sitten...

 Kirpparilta aiemmin löytyneet pallovalot ja hedelmäkulho päätyivät kaveeraamaan paahtimen kanssa, jokohan piisais?

 No ei tietenkään piisais, nyt leipälaatikko näyttää ihan tyhmältä ja sehän tarkoittaa sitä että uusiksi menee sen tuunaus.

 Keittiössä aiemmin ollut musta penkki siirtyi makkariin ja tilalle vaihdoin appivanhemmilta pitkäaikaislainassa olevat pikkutuolit,ehkä, ehkäpä tosiaan  on ihan pakko maalata istuisosat turkooseiksi...
Hieman polttelisi maalata kahden muun tuolin liitutaulumaalilla maalatut selkänojan soikiot myös mutta se on varmaan jo liian mätsmäts. Toisaalta eihän se ole kuin maalia ,äkkiähän nuo uudelleen maalais jos kyllästyis.

Ja kyllästyishän sitä, ennemmin tai myöhemmin, ainakin kuvissa vilahtavaan, todella pahasti överiksi menneen  sinisen kauteni ainoaan muinaismuistoon, itsekudottuun siniseen mattoon kyllästyin alle tunnissa ja se saa palata kellariin miettimään tekosiaan.

                                          
                                       Kivaa viikonloppua♥










Kohtuus kaikessa, kohtuullistamisessakin

Reilu vuosi sitten aloittamani tavaramäärän kohtuullistamis"projekti" on jatkunut ja jatkunut ja jatkuu edelleen vaikken siitä ole muistanut "meteliä pitääkään", en nyt lähtis väittämään että se kohtuus ois päässyt  ihan toiseksi luonteeksi muodostumaan, silmät kiiluen etsin edelleenkin kirppareilta tuunattavaa enkä sitä missään tapauksessa aio edes lopettaa  mutta onhan noita kohtuullistamisen hedelmiä melko mukava nautiskella.

Niinkuin nyt vaikkapa sitä hedelmää että meillä on nykyisin oikeastaan aina siistiä lukuunottamatta tytön vaatekomeroa, ei ole kasoja, kekoja eikä läjiä lukuunottamatta tytön vaatekomeroa kun kaapeissa on tilaa ja nippelinappeleillekin oma paikkansa joille ne ne myös muiden perheenjäsenten kuin minun käytön jäljiltä ovat valituksestani valistuksestani johtuen alkaneet päätymään.

Tai no, siistiä ja siistiä, pitäis varmaan mieluummin sanoa että äkkivilkaisulla, todella nopealla sellaisella, siistinnäköistä...Kaikilla asioilla kun on kuitenkin kääntöpuolensa ja niin on tälläkin, ne kasat, keot ja läjät saivat tarttumaan siivouspuuhiin,varsinkin imuriin herkemmin,  nyt taas kun ei ole kasoja, kekoja eikä läjiä  lukuunottamatta tytön vaatekomeroa niin viimeksi toissapäivänä imuri huusi, suorastaan kirkui että iik,apua,onko pakko jos ei haluu!!!???, vain hieman jalkapalloa pienemmän pölypalleron nähdessään.

Pölypalleroista viis veisaan, tuo tavaramäärän kohtuullistamisen onnistuminen on tuonut jatkuvasta aivastelusta huolimatta niin paljon hyvää oloa ja mieltä tullessaan että kohtuullistaminen jatkuu ja laajenee, mutta mihin,siitä lisää joskus toiste.

Tuosta otsikosta sen verran että kohtuullistin sitten omaa "nettiaikaani" siihen malliin että meinas blogikin jäädä ihan hunningolle, kohtuullistamisen synonyymi kun ei taida kuitenkaan hunninko olla niin josko tätä blogiakin taas henkiin herättelisi, postattavaa ainakin ois vaikka kuinka, remppa- ja tuunailutahti kun ei ole yhtään hiljentynyt vaikka blogi onkin.Tuunailu-aiheinen arvonta on ainakin ihan just tulossa, hoksasin nimittäin tuossa männä viikolla että kokonaiset 4 vuotta on täällä jo tullut höpistyä,välillä enemmän,välillä vähemmän mutta kuitenkin...

Kuvituskuvina tällä kertaa kaikki 5 lehtileikkeen läpärettä jotka jäivät jäljelle kun aloin "kohtuullistaa" vuosikausia inspiraation lähteeksi hilloamiani vanhoja sisustuslehtiä, tämän verran jäi yli metrisestä pinkasta jäljelle?!

 Ja jotenkin ois semmonen kutina että nämä kuvat keittiön liitutauluoveen tarrattuna inspiroivat mua enemmän kuin se lehtipinkka kaapin kätköissä. Saatan toki olla väärässä, usein nimittäin olen.

                                 Inspiraatiota alkavaan viikkoon♥