Laastilamppu


Ihan hirmuisen ISO ja lämmin kiitos jokaiselle edelliseen kirjoitukseen kommentoineelle kuin myös sähköpostia lähettäneille myötätunnosta, osanotosta ja voimientoivotuksista, kovasti ovat liikuttaneet ja lämmittäneet mieltä♥ Kiitos♥

Jotenkin omituiselta tuntuu kirjoitella sitä mun tavallista diipadaapaa tässä tilanteessa mutta niin minä vain aion tehdä, kaikenlainen värkkääminen on mulle rakas harrastus,oikeastaan elämäntapa, kaikissa tilanteissa ja se on vaikeissakin elämäntilanteissa toiminut jonkunlaisena selviytymiskeinona, saa hetkeksi ajatuksia muualle niistä ikävistä asioista ja ajatuksista. Samoin bloggaaminen on mieluinen harrastus ja suotakoon se minulle että sitä jatkan tässäkin tilanteessa, jos joku pitää sitä omituisena niin minä puolestani suon sen heille, jokainen taaplaa tyylillään niinkuin sanotaan.


Edellinen tuunauspostaus koski saneerauslaastia ja ihan hirveän yllättäen niin koskee tämäkin, en tiedä mikä mua tuossa laastipinnassa niin kovasti viehättää etten malta olla kokeiluja tekemättä.Väri ja rouheus nyt ainakin, mun mielestä se jopa tuoksuu hyvälle vaikkei liene kamalan terveellistä sitä ole sen kummemmin nuuskimaan käydä.

Tässä ennen-kuva lampusta, lamppu on ostettu 80-luvun alussa lapsuudenkotini olohuoneeseen ja äitini keväisen muuton yhteydessä nappasin lampun itselleni ihan nostalgiasyistä, lamppu oli lapsena mielestäni ihan hirmuisen hieno, niin se vaan maku kuitenkin muuttuu että tuunaushommiin oli ryhdyttävä.


Hapsureunus pois, valkoista maalia sisäpintaan ja laastia ulkopintaan, siellä se nyt killuu kasarilamppu meidän olkkarissa ja tykkään kovasti.



 Tipan tippaa valoahan tuo lamppu ei ulkopinnastaan anna, en uhrannut asialle ajatustakaan ja pääsi yllättämään laastin valoa läpäisemätön olemus mutta ei se haittaa, minkä ihmeen takia valaisimen pitäisikään valaista? Ihan kivan valokehän lamppu antaa tuonne olkkarin päähän missä ei juuri valoa tarvita kun lähinnä päiväunipaikkana toimii.


 Nytkin on lampputuunaus työn alla mutta tällä kertaa ihan jotain muuta kuin laastia, saas nähdä mitä syntyy, lampun tiimoilta kirjoittelin tänään toisaalle tekstin jonka liitän tähänkin;

Tiedättekö sen tunteen kun saa niin huonon idean että sen pakko olla hyvä, suorastaan loistava? No tiedätte tai ette niin sellasen mä tänään sain spr:n kirpparilla, jäin kylläkin ihmettelemään kun olin kuulevinani myyjän päästävän helpotuksen huokauksen kun LÖYTÖNI kanssa poistuin,saatoinhan minä hieman höpötellä itsekseni lamppunurkkauksessa huonosta ideasta itseni kanssa kiistellen tai sitten oli myyjä vain helpottunut tuosta eroon päästessään?
No whatever, nääthän sä saman kuin minä, siis sen huonon hyvän loistavan idean, pliiis nääthän?


Ihan vielä en kuitenkaan lampusta kirjoittele, mikäli siitä nyt kuvauskelpoista saankaan, vaan ensi kerralla sitten kuvia Tampereen reissusta jonka tein pari viikkoa sitten ja jolla pääsin tapaamaan ison liudan ältsin kivoja bloginaisia (somemuijia oli tytön käyttämä ilmaisu) ja käymään vaikka ja missä, oli maalaistytön pää ihan pyörällä siinä menossa ja meiningissä.

Sitä ennen toivottelen sulle kivaa viikonloppua ja ihan pakko on kysyä, nääthän sä saman kuin minä, siis sen huonon hyvän loistavan idean, pliiis nääthän?


27 kommenttia:

  1. Voi Kirsi luin vasta äsken tuon edellisenkin postauksesi. Otan osaa suureen surunne♥♥

    VastaaPoista
  2. Onpa hieno laastilamppu! Ja voi kuinka hieno tuo karvinenkin on! Tuon mallista lamppua saa etsimällä etsiä! Näen siinä vaikka mitä! Innolla odotan mitä sinä näit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesätuulia; Kiitos, laastilampusta tuli kyllä kiva :) Ja juurikin tuo muoto tuossa karvislampussa viehätti, kiva siitä tuli mutta muokata sitä vielä täytyy, laittelen kyllä kuvia kun lopputulos on ihan mieleinen :)

      Poista
  3. Ja tottakai jatkat bloggausta! Se aika ei ole suremiselta pois vaan voi jopa auttaa suruprosessissa. Voimia teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesätuulia; Juurikin noin, ei ole suremiselta pois vaan auttaa sen käsittelyssä ainakin minua♥

      Poista
  4. Luin vasta teitä kohdanneesta menetyksestä. Otan osaa sydämestäni ja toivon jaksamista ja eteenpäinkatsomisen voimaa. Voimaa Sinussa onkin ja näissä tilanteissa sitä löytyykin uskomattomia määriä. Elämä jatkuu, elämä kantaa. Voikaa hyvin, molemmat. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä Mieli; Lämmin kiitos osanotosta♥ Kyllä se juuri noin on omalla kohdallani ollut että niitä voimia on jostain vain onnistunut kaivamaan surusta huolimatta, kai se peruspositiivinen elämänasenne kantaa vaikeissa paikoissakin kun sen "normiarjessakin" tekee, näin luulen asian omalla kohdallani olevan.

      Poista
  5. Heips :) Otan osaa ja jaksuja sinne. Tuo tuunailuhan on kuitenkin hyvää "terapiaa" ja bloggailu myös.Lamppu on tosi magee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tianna Sievänen; Lämmin kiitos sinulle♥ Kyllä tuo tuunailu mulle terapiaksi sopii ihan mahdottoman hyvin, ei se elämä pelkkää kurjuutta ole suuresta surusta huolimatta, niin se vaan on!

      Poista
  6. Elämän on jossain vaiheessa palattava arkisiin uomiin. Hieno lampputuunaus, sinulla on ihailtava kyky nähdä rumuudessakin kauneuden potentiaali. Odottelen jännityksellä miten Karvinen tulee valaisemaan. Täytyy tunnustaa, etten varmaan olisi kahta kertaa tuollaista vilkaissut kirppiksellä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cheri; Kiitos, voi miten mä tykkään tuosta sinun kauniisti sanomisen taidostasi, niin omassa blogissasi kuin kommentoidessasikin, tai lahjahan se oikeammin taitaa olla :)

      Poista
  7. Ihanaa Kirsi, että olet palannut ainakin osittain,. Tekeminen ja bloggaaminen on varmasti sitä terapiaa, mikä edes hieman kantaa eteenpäin. Tuo lamppusi on kyllä ihana. Itsekin rakastan betonia. Innolla odotan, mitä karvislampustasi saat aikaan, mutta tiedän, että se on taas jotain NEROKASTA. Mukavaa viikonloppua tv Liisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisa Palola; Kiitos, se on just noin, kantaa hetken kerrallaan eteenpäin♥
      Karvislampusta tuli jo kertaalleen "ihan kiva" mutta koska siinä oli mutkia matkassa värjäysjutskien suhteen niin uusiks meni osittain, kuvia kyllä laitan heti kun saan uuden värjäyksen tehtyä ;)

      Poista
  8. Ens kesänä kyllä,saat tulla betonoimaan -vai laastimaan- kaikki Lillan kukkaruukut :D -sillei ruokapalkalla, jookos? Ja juoma...? Että paas testaten pysyykö ikean peltipöniköissä....
    Vaan en kyllä karvisen puolesta vetoa löis, sun puolesta melkein voisin lyödä, olet sä sen verran velho noissa tuunauksissas ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pepi; Erittäin mielelläni tuun ens kesänä laastiloimaan Lillan kukkaruukut, semmonen vaikkapa viikon pesti vois olla sopiva :) Joo kyllä Karvinen taipuu mutta ne mudanväriset jutskat jotaka facen puolella varmaan näitkin menee harmaaksi, kun ei pysty ei kykene katteleen niin vaan ei pysty, sullakin siitä tiedän olevan kokemusta että joku kohta nyppii silmiä niin muutostahan se tietää :)

      Poista
  9. Tavallista diipadaapaa tarvitaan siihen eteenpäin menemiseen joka kuitenkin on ainoa vaihtoehto ja varmasti olisi ollut myös toive rakkaalta että juuri sitä jatkat. <3
    Heti kun pystyn kantaan mitään niin tota laastia on saatava. <3 Hieno lamppu, ja varmasti Karvisen kehikkokin saa entistä ehomman uuden elämän. :)
    Kivaa viikonlopun jatkoa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taina; Voi miten kauniisti sanottu, noin se just on♥ Jätähän sinä nyt siellä vielä laastisäkit reuhuumatta, ai kauheeta kun vaan ajttelenkin sua jotain laastisäkkiä roudaamassa, hui :)

      Poista
  10. Vastaukset
    1. AnniK; Kiitos kaunis, tuossa laastipinnassa on vaan sitä jotain, ei siitä, ainakaan minä, mihinkään pääse :)

      Poista
  11. JEEEE ! Sua kaivattiin jo tänne ♥Kyllä monelle kädentaitajalle on varmasti isosti apua murheiden keskellä kun onnistuu sytyttämään silloin tällöin SEN lampun päässään esim. kirppiksellä Karvislampun nähdessään...siinä luovuuden hetkellä unohtuu kaikki muu hetkeksi ja se on ihan tervettä. Sulla noita lamppuja syttyy ihan konkreettisestikin , upeita molemmat

    VastaaPoista
  12. Hyvä huomata, että olet itsekin huomannut arjen auttavan eteenpäin. Tyttösikin varmasti saa tästä iloa, että äiti on kuin aina ennenkin.
    Laastiajatus on jäänyt takaraivoon aiemmista tekemisistäsi... Eri asia on, koska kokeilen :)

    VastaaPoista
  13. Käsillä tekeminen on parasta terapiaa, ainakin itselleni, ja niinkuin sanoit itsekin niin on se sinun tapasi, elämäntapa ja silloin siitä on pidettävä kiinni ja niinkuin jälleen osoitit, että se myös kannattaa - upea tuunattu lamppu ja mitäköhän upeata tuosta toisesta ..

    VastaaPoista
  14. Ihana lamppu ja ihana että jaksat kertoa kuulumisiasi. Me kaikki täällä lähetämme sinulle paljon voimahaleja! Iloa ja valoa tulevaankin viikkoosi

    VastaaPoista
  15. No mutta, mitenkäs tämä postaus vasta nyt näkyi minulle? No hyvä, että ylipäätään näkyi :)

    Vissiin juu, tottakai näen, ihan ehdottomasti! Nyt vaan jään odottelemaan toteutustasi! :D

    On tuo laasti kyllä ihmeaine ja sinä ihmenainen sitä käyttelemään! Tuosta lapsuudenlampustahan tuli mainio. Ja mikäs ihmeen tehtävä se valaiseminen nyt lampulla olisi :) ihanaa viikkoa murunen!

    VastaaPoista
  16. Upea lamppu!
    Todellakin - tekeminen ja kirjoittaminen ovat ihan terapiaa ja antavat uutta voimaa.

    Oikein hyvää viikkoa teille <3

    VastaaPoista
  17. Hauska lamppu - ja todellakin, miksi lampun pitäisi vielä valaistakin?
    Ja bloggaamisesta ja tuunailuista - sinulla on oikeus tehdä juuri sitä, mikä antaa sinulle nyt voimia <3 Ei se yhtään vähennä suruasi ja ikävääsi - eikä ole yhtä oikeaa tapaa surra. Tästä elämästä vaan on selvittävä - ja jos löytää keinoja, millä sen kestettävämmäksi saa, niin ne keinot ovat vaan pelkästään hyväksi!
    Ja kiitos - löysin bannerinkin;)
    Mukavaa loppuviikkoa ja viikonloppua sinulle <3

    VastaaPoista