Kuin salama kirkkaalta taivaalta



Taakse jäänyt kesä on ollut minun, tyttären ja monen monen muun läheisen elämän raskainta aikaa,
rakas mieheni ja tytön rakastakin rakkaampi isä menehtyi alkukesällä ilman minkäänlaista  ennakkovaroitusta aivoverenvuotoon. Mun sanat eivät riitä kuvailemaan sitä menetyksen tuskaa, järkytystä, surua ja epäreiluuden tunnetta mitä niin minä, tyttö kuin kaikki muutkin läheiset tunnemme joten en edes yritä.

 Ensimmäiset viikot kuluivat kuin sumussa, muistikuvia noilta ensimmäisiltä viikoilta ei juurikaan ole ja muutenkin tuntuu että mieli annostelee tipoittain asian lopullisuuden tajuamista, jonkinlainen alkukantainen mielen suojareaktio kenties ja hyvä niin, mun elämän tärkein asia on tytär ja hänen selviytymisensä ja "läpiviemisensä" tästä valtavasta menetyksestä ja surusta joten mun romahtaminen tässä elämäntilanteessa ei ole vaihtoehto. En pidä itseäni erityisen vahvana ihmisenä, ennemminkin realistina, mutta elämäni aiemmat menetykset ja vastoinkäymiset, mittasuhteiltaan tosin paljon pienemmät kuin tämä, ovat todistaneet sen että aika monenlaisista asioista on mahdollista selviytyä ja siksi mulla on syytä uskoa, toivoa ja luottaa että tästäkin selvitään, ajan kanssa ja pikkuhiljaa. Suru tulee varmasti kulkemaan mukana aina mutta jossain vaiheessa toivottavasti osataan olla enemmän onnellisia siitä miten ihana mies, isä, poika, veli, ystävä, työkaveri jne. meillä oli eikä pelkästään surra sitä mitä meiltä meni, toki niistä hyvistä, onnellisista muistoista juttelen tytön kanssa päivittäin ja niitä onneksi riittää♥

Kaikissa aiemmissa elämäni vastoinkäymisissä olen käyttänyt selviytymiskeinoina joko positiivista elämänkatsomusta, vitut siitä-asennetta tai sitten sitä minkä ympärille tämäkin blogi on alunperin rakentunut, kaikenlaista värkkäämistä ja näpräämistä, ensimmäinen on nyt välillä kateissa, toista ei voi rakkaan ihmisen menetyksen yhteydessä käyttää joten kolmas keino, rakas harrastus on alkusumun jälkeen päässyt taas käyttöön ja niiltä tiimoilta olen päättänyt blogin kirjoittamista jatkaa, en varmasti huomenna enkä ehkä ensi viikolla mutta jossain vaiheessa kuitenkin, enkä pysty kuvittelemaan sellaista vaihtoehtoa että muina naisina tänne kirjoittelisin kertomatta meitä kohdanneesta  valtavasta menetyksestä.

Joka päivä kuitenkin yritän vaikka se joinain päivinä pelkäksi yritykseksi jääkin, muistaa olla kiitollinen niistä pienistä ja isoista onnenaiheista joita elämä suruista ja menetyksistä huolimatta sisällään pitää,
sillä sitähän se elämä on, hymyä ja kyyneleitä vaihtelevin suhtein ja välillä on hymyiltävä kyyneltenkin läpi.

Hirmuisen vaikea aihe kirjoittaa, tää on niitä hetkiä milloin kaikki mitä sanoo kuulostaa tosi vähäiseltä, liitän tähän kuitenkin vielä toisaalle kirjoittamani tekstin, hieman on jo helpottanut mutta kuten tuossakin totean, pienistä sirpaleista tätä  mun ja tytön elämää ja arkea ilman miestä ja isiä on alettu rakentaa ja rakennetaan vielä pitkään;

 Eilen itkettiin sen kaiken muun itkun lisäksi sitä etten saanut lasitölkkiä auki ja tyttö sanoi että revi äiti siitä ettei me saada edes yhtä hillopurkkia auki ilman iskää, tänään menin ihan tolaltani kun tajusin pyykkikonetta tyhjentäessäni että ensimmäistä kertaa melkein viiteentoista vuoteen koneessa ei ollut yhden ainutta miehen vaatetta, itketti jopa se ettei ei ihan ruutuun osunutta parkkeerausta kukaan ollut moittimassa.
Hillopurkki suostui kyllä aukeamaan parin kanteen suunnatun puukoniskun säikäyttämänä ja ainahan mä voin miehen vaatteita koneeseen heitellä jos niiden puuttuminen pyykin joukosta vaivaa, niin moneen kertaan on mun parkkeeraustaidoistakin keskusteltu ettei tee tiukkaakaan mielikuvitella mitä olis ei ihan ruutuun osuneesta parkkeerauksesta tuumattu vaan kun näinkin pikkuriikkisissä asioissa jo huomaa rakkaan jälkeensä jättämän valtavan aukon meidän elämässä, puhumattakaan niistä isoista, niin aika perhanan pienistä sirpaleista sitä tytön ja mun arkea ilman H:a saa alkaa kokoon kursia.
Ihan järjetön ikävä!

Tiedän, ihan omasta kokemuksesta, että tähän on vaikea sanoa mitään eikä sun tarttekaan, halusin kuitenkin tästä kertoa ja kirjoittaa.







41 kommenttia:

  1. Olen ihan sanaton ja kyyneleet vierii.
    Otan osaa teidän suureen suruun. Paljon haleja täältä suunnalta <3

    VastaaPoista
  2. Hiljaisuus..en osaa oikein mitään sanoa, ei mikään tunnu järkevältä.. Voimia teille sinne<3

    VastaaPoista
  3. Mää niin halaan sua kun nähdään <3.

    VastaaPoista
  4. Rutistan sut rusinaksi kun nähdään. <3 Ootte te melkoisia voimanaisia molemmat <3

    VastaaPoista
  5. Niin paljon voimia ja jaksamista toivon teille suuren surun keskellä ja lämmin osantto! Sanoja ei tunnu tällaisen äärellä olevan.

    VastaaPoista
  6. Mä olen kaipaillut sinua linjoille ja ajatellut, että kesätaukosi venyy....
    Elämä on välillä järjettömän epäreilu. Ei ymmärrä.
    Kyynelsilmin lämmin osanotto surussanne.
    Iso rutistus tyttärellesi ♡

    VastaaPoista
  7. Sanattomaksi tässä menee. Elämä on niin arvaamatonta ja välillä tuntuu, että se on myös erittäin epäreilua! Voimia teille molemmille suuren surunne kantamiseen!

    VastaaPoista
  8. Pitkä, lämmin ja lohduttava halaus tältäpuolen ruutua sulle ja tyttärellesi Kirsi. Muuta ei voi sanoa juuri nyt.

    VastaaPoista
  9. Otan osaa koko sydämestäni <3 . Olenkin ihmetellyt, että täällä on ollut aika hiljaista, mutta nyt ymmärrän. Menetys on varmasti hirveä. Tiedän vain kokemuksen, kun oman isäni menetin 13-vuotiaana, mutta puolison menetystä en edes uskalla ajatella, miltä se tuntuisi. Iso halaus ja voimia teille molemmille. Liisa

    VastaaPoista
  10. <3
    Sanattomaksi menin, niin surullista. Osanottoni.

    VastaaPoista
  11. Tietoisesti luin tämän vasta tänään illalla vaikka tiesin että olit kirjoittanut tämän jo ja julkaissutkin. Kuivin silmin en olisi sinua tänään halannut jos olisin tämän aiemmin lukenut. <3

    VastaaPoista
  12. En löydä sanoja ja kurkkua kuristaa.
    Halaus ja lämmin osanottoni <3

    VastaaPoista
  13. Ei - sanoja ei löydy <3
    Voimia, voimia paljon - anna surun tulla, helli muistoja ja muista, että hetki kerrallaan tätä elämää on vain elettävä - enempää ei ole meille kenellekään luvattu <3

    VastaaPoista
  14. Olet oikeassa...toisen menetykseen on vaikea sanoa mitään, silti toivon sinulle, tytöllesi ja perheelle kaikkea lämpöä ja rakkautta kera voimien. <3

    VastaaPoista
  15. Tsemppiä sinne <3 Kyllä sinä pärjäät :) Älä sure menettyjä hetkiä vaan mieti mitä hyviä saitte kokea :)

    VastaaPoista
  16. Halaus sinulle ja tyttärellesi! <3

    VastaaPoista
  17. Osanotto suureen suruun <3
    Hurjasti voimia ja jaksamista sinulle ja tytöllesi ja kaikille muille läheisille.

    VastaaPoista
  18. Niin kauniisti kuin Nina Tapio ja Mikko Leppilampi laulavat:
    "Suru suurempi kuin jos jokin sut luotani veisi pois, olis vain jos ei koskaan kohdattu ois"
    Joskus laulujen sanat on otettava avuksi kun muita sanoja ei ole...

    Suuren suuri voimahali sinulle ja tytöllesi<3

    VastaaPoista
  19. Se on totta, ettei tähän sanoja löydä. En tunne sinua, mutta myötätuntoa tunnen kyllä. Eihän se mitään sinua auta, mutta palveluksena pistät muiden ajatuksia järjestykseen. Kiitos siitä.

    Suru on omituista ja ilmaantuu odottamatta kuten kuvailit. Se ei koskaan lähde ihmisestä kokonaan, mutta suventää taatusti ihmisen persoonaa.

    Tsemppiä sinulle ja kiva kun tulit lukijaksi blogiini ja herätit minun mielenkiinnon, jotta sain ajateltavaa.

    VastaaPoista
  20. Voimia teille, paljon voimia ❤️

    VastaaPoista
  21. Voi kamala! Toisen tunnetta ei voi todella tietää eikä tuntea. Aivoverenvuoto on perhettäni kohdannut muutama vuosi ssittenkin sen ymmärrän kuinka äkkiä kaikki tapahtuu. Jää paljon sanomatta ja tekemättä. Epäreilua. väärin. En voi kuin toivoa voimia teille ja siunausta tulevaisuuteen

    VastaaPoista
  22. Haleja ♡ paljon haleja molemmille ♡

    VastaaPoista
  23. Haleja ♡ paljon haleja molemmille ♡

    VastaaPoista
  24. Nyt vasta luin tämän postauksen. Huh, tuntuupa kamalalta ja epäreilulta, ei tuollaista varmaan edes todeksi tajua, paitsi vähitellen juuri tuollaisissa arjen hetkissä, joissa toista ei enää olekaan. Hurjasti voimia sinulle ja tytöllesi, olette varmasti vahvoja naisia, siis sillä lailla vahvoja, että itkette, surette, mutta myös kannatte ihania muistoja ja saatte niistä voimaa ja jatkatte eteenpäin. Voimia!

    VastaaPoista
  25. Lämmin halaus! Sydäntä puristi lukea tämä, miten arvaamaton elämä onkaan. Voimia teille!

    VastaaPoista
  26. Jaksamista ja voimia sinulle mennä pieni hetki kerrallaan eteenpäin

    VastaaPoista
  27. Ihan kamalaa! Ei sitä ikinä tiedä mitä huominen tuo tullessaan.. Kovasti voimia teille sinne!

    VastaaPoista
  28. Otan osaa suureen suruunne ja toivon teille voimia jatkaa eteenpäin <3

    VastaaPoista