Anna(nhan minä) hyvän kiertää X 2

Pitkiksi nämä postausvälit tahtoo näköjään venyä,tällä kertaa kyllä ihan "oikeasta" syystä mutta siitä lisää joskus toiste,tämän Anna hyvän kiertää-haasteen kun on tarkoitus olla sellainen hyvän mielen juttu niin jätän jupinat tällä kertaa tähän,lyhyestä Kirsi virsi kaunis vai miten se meni...

Aika tosiaan rientää,ihan äsken eli joulukuussa osallistuin satunNaisen PAULAN-blogissa olleeseen Anna hyvän kiertää haasteeseen ja jo nyt,ihan kohta maaliskuussa saan aikaiseksi siihen vastata,no parempi...,tai jätänkin sanomatta ettei ihan sananlaskujen viljelyksi mene tämä homma:

 Haasteen ideana on laittaa hyvä kiertoon eli haasteen vastaanottaessaan lupautuu jatkamaan haastetta ja laittaa kolmelle jotain itsetehtyä hyvää mieltä tuottamaan. Eikä sen tarvitse olla kudottua tai ommeltua, myös tuunaukset ja askartelut käyvät ihan yhtä hyvin - tai miksei vaikka leipomukset tai muut oman kotikyökin tuotokset!? Kunhan haastaa itsensä tekemään jotain omin kätösin!

Lupaan siis lähettää kolmelle kommentoijalle jotain itsetehtyä, kunhan vain hekin lupautuvat jatkamaan haastetta. Jos kommentoijia on enemmän,niinkuin peukut pystyssä toivon,menee homma arpapeliksi.

Paulan paketista paljastui neljä kaunista "glögimukin"alustaa jotka ahkeraan käyttöön meillä pääsivätkin,tosin nyt jo viettävät ensijoulunalusajanodotuslomaa siivotun kellarin joulutavaralaatikossa,tieto jolla sinä et tee yhtään mitään kunhan vain halusin mainita tuon siivotun kellarin,taas kerran;)
 Kovasti tykkäsin paketin sisällöstä vaikka rehellisyyden nimissä oli näissä yksi huonokin puoli,pisti nimittäin ottamaan päähän oma juosten kustun näköinen ompelujälki Paulan hirmuisen huoliteltuun ompelujälkeen verrattuna mutta syytönhän Paula siihen on että mä oon ihan huithapeli mitä ompeluun tulee joten kiitos kaunis Paula vielä tätäkin kautta♥


Joten lupaan ja vannon kautta kiven kannon,jos otat haasteen vastaan niin mitään itseommeltua en tule sinulle lähettämään,visusti pysyttelen noilla omilla mukavuusalueilla ;)

Tämä haaste varmaan olikin se aito ja alkuperäinen Anna hyvän kiertää-haaste,toistakin versiota on blogeissa liikkunut,sellaista jossa muistetaan ahkeria lukijoita/kommentoijia.Itsekin pääsin tästä haasteesta nauttimaan mainion  KOTOMON TAINAN toimesta,kovasti ilahdutti mieltä se että on onnistunut omilla kommenteillaan ilahduttamaan,paketin sisältökin ilahdutti,perhosilla ei voi mennä pieleen eikä myöskään suklaalla,tämä kuva on tosin otettu tänään joten tammikuussa saadun paketin suklainen sisältö on jostain kumman syystä kaukainen muisto vain:) Kiitos Taina,kovasti piristi mieltä tämä♥


Mulla on suureksi ilokseni monta lukijaa jotka melkein höpinään kuin höpinään jättävät kommenttia,niin usein että jos joku postaus ilman kommenttia jää niin MELKEIN tulee mieleen että siellä on varmaan nyt vähintään käsi kipsissä kun ei mitään kirjuuttele tällä kertaa;) Lukijoita/kommentteja ei todellakaan voi mihinkään paremmuusjärjestykseen laittaa,joku kommentoi kerran,joku toinen sata,joku ei koskaan mutta lukee silti ja kiva niin,mukava kuitenkin että niin moni näkee kommentoinnin vaivan! Tässä kuitenkin taitaa olla ideana muistaa niitä ahkeria kommentoijia joten  en mitään exeliä ala vääntää vaan ihan mutufiiliksellä olen sitä mieltä että Pepi, Rouva Kivitikka, Irmastiina 
Ja Annukka eivät ainakaan kovin usein raajojaan kipsauttele,kiva mulle,vielä kivempi tietysti kyseisille immeisille itselleen ja kiitokseksi siitä,eiku siis mielen muikistaneista kommenteista,laitan jotain ainakin omasta mielestäni kivaa tulemaan,s.postia laitan teille viimeistään huomenna:)

Semmosia höpinöitä tällä kertaa,tämä viikko lomaillaan ja sitten on koulunkäynti ainakin tältä erää ohi,jotain tarttis keksiä mutta mitä,sen näyttää tulevaisuus,lomalla en moisilla ajatuksilla päätäni vaivaa,eikös se ole vesihiihtolomalain vastaistakin?

Ai niin,mun kohtuullistamisprojektini etenee paremmin kuin hyvin,tällä viikolla on vuorossa valokuvatiedostojen ja niiden ihan oikeiden valokuvien karsiminen ja järjestäminen,viime viikolla poistin itseni helkkarin monelta s.postilistalta,kaikenlaisille listoille sitä on muuten tullut liityttyäkin;) Tai poistin ja poistin,näyttävät menevän nyt roskaposteihin mutta ehkä tää tästä,joskus:)
Tartu hetkeen,tai ainakin tuohon haasteeseen!



Peräseinä näkyvissä

Reilu kuukausi humpsahtanut edellisestä postauksesta ilman mitään sen kummempaa syytä,tammikuu humahti kyllä jostain syystä muutenkin niin että just kun tajusi vuoden vaihtuneen niin oltiinkin jo helmikuussa,mikä lienee syynä kiihtyneeseen ajankulkuun,tää ei tiiä:)

Tuolla edellisessä kirjoittelin suunnitelmistani taas kerran järkeistää kotiin kertyneen "ylimääräisen" tavaran määrää ja kyllä en uskonut tuota kirjoittaessani miten hyvin suunnitelmissani pysyn,nyt on semmonen buumi päällänsä ettei mitään rajaa,tai ei ainakaan se raja ole vielä tullut vastaan...

Tammikuun alkupuolella pidin viikon kirppispöytää ja yksiä verhoja lukuunottamatta en myymättä jääneistä tavaroista tuonut kotiin takaisin yhden ainoaa.Reilu viikko sen jälkeen olinkin onnistunut jälleen  järkeistämään tavaramäärää siihen malliin että ei muuta kuin uudelleen pöytää varaamaan,sama kirppari,sattuipa vielä sama pöytäkin,jostain syystä kirpparin setä näytti hieman huvittuneelta...

Järkeistämisestä huolimatta ei tässä ole päässyt itseään järin järkevänä pitämään,vai mitä sinä sanoisit ihmisestä joka hankkiutuu eroon reilusti yli sadasta astiasta ilman että sitä huomaa arkikäytössä mitenkään,uskaltaisin veikata ettei järkevä ole eka sana joka mieleen tulee? Onhan se toisaalta tietysti järkevää että kolmen hengen taloudessa,jonka jäsenistä kaksi syö kuin lintu ja joista kumpikaan en valitettavasti ole minä,on peräti kolme kymmenen litran kattilaa,joo on tässä tullut hieman soppaa keiteltyä ja silleen...

 Vaikken järkevä olekaan niin hemmetin tyytyväinen kuitenkin,ensimmäistä kertaa sinä aikana jonne muistini yltää kellarin peräseinä on näkyvissä eikä pelkastään näkyvissä vaan omalla mittapuullani suorastaan autio,ihan paras juttu koko romuprojektissa.Tavoitteena tämä on ollut ennenkin vaan en ole onnistunut kun tapana on ollut kantaa kaikki ylimääräinen kellariin,tällä kertaa menin ns. pylly edellä puuhun ja kannoin kaiken ylimääräisen keltsusta kotiin,mitä siinä jää enää muita vaihtoehtoja kuin hankkiutua niistä eroon,jos ne ei ole poissa silmistä niin ei myöskään mielestä vai miten se nyt sitten menikään...

Tavaraa on ollut yllättävänkin helppoa hävittää,kirppispöytään lisää tavaraa viedessä on oikein miettimällä joutunut miettimään että mitäs kaikkee mulla tässä olikaan myynnissä,kertonee karua kieltään tavaroiden "tärkeydestä". Vaikeimmaksi kasaksi osoittautui ylläoleva joka piti sisällään tytön kaikki piirustukset,paino sanalla kaikki,siitä ensimmäisestä hentoisesta viivasta tämän päivän taideteoksiin.Ensin ajattelin antaa tytön valita piirustukset jotka haluaa säilyttää mutta eihän siitä mitään tullut,tyttö ois heittäny roskiin melkein kaikki joten hän sitten valitsi ne pari säilytettävää ja äiti parisataa:) Voi kuulostaa tyhmältä ja sitä ollakin mutta miten se tuntuukin melkein kuin heittäis palan lapsukaisesta roskiin kun/jos piirustuksia/askarruksia hävittää:O

No siinäpä romuprojektin tän hetkinen tilanne sitten olikin,jatkossakin tästä varmasti jorisen,sen verran innoissani olen kun viimein olen tuumasta toimeen tarttunut.

Koulussa on loppuprojekti menossa,ihan uskomattomalta tuntuu että vuoden koulutus on kolmen viikon päästä ohi,ihan kuin ois vasta viime viikolla alottanut joten tää ei tiiä edelleenkään mikä lienee syynä kiihtyneeseen ajankulkuun.Kuvia laittelen projektista kunhan valmistuu,kivaa on ollut vaikkei uutena juttuna itselleni tässä ole muuta tullutkaan kuin välitilan käsittely laastilla ja olenhan mä päässyt osallistumaan kulmasohvan rakentamiseen "jäte"puustakin,mielenkiintoista etten sanois;)

Ihan väärinkäsitysten välttämiseksi mainittakoon että allaoleva kuva on ennen projektin aloitusta otettu,ihan tuollasia värejä ei suunnitelma sisällään pitänyt:)

Seuraavassa postauksessa kuitenkin annetaan hyvän kiertää ja vastaillaan haasteisiin, kai tässä ois jonkinlainen arvontakin laitettava alulle,männä viikolla kun pamahti kolme vuotta täyteen näitä jonninjoutavia höpinöitä täällä blogien ihmeellisessä maailmassa.