Syöpä on pe*seestä,rinnassakin

  Joka 8.  suomalainen nainen sairastaa rintasyövän jossakin elämänsä vaiheessa.

Tuskin tarvitsee tämän tekstin lukija sen paremmin neiti Marplen etsivänlahjoja kuin Noora Karman  mentalistin kykyjäkään pystyäkseen jo tuosta ensimmäisestä lauseesta päättelemään mitä täällä on meneillään.
Täällä nyt tosiaan tämä joka kahdeksas suomalainen nainen sairastaa rintasyöpää jossain,siis tässä, elämänsä vaiheessa.

Helmikuinen,ihanan tuikitavallinen torstai-ilta muuttui ihan joksikin muuksi kun suihkussa ollessani löysin vasemmasta rinnastani pahkuran. Ensin luulin kuvittelevani omiani,miten minä,parikymppisestä asti kuukausittain rintani tunnustellut nainen voin mitenkään tehdä tälläisen "löydön",vastahan minä pari viikkoa sitten rintavarustukseni tunnustelin ja patittomaksi havaitsin.

Vaan eipä se patti valitettavasti siitä tahdonvoimalla hävinnyt joten heti seuraavana päivänä hakeuduin oman lääkärin vastaanotolle.Ja hyvä niin,jäljestäpäin olen kaikki "taivaan voimat" ja sen oman lääkärin,varsinkin sen lääkärin, useampaan kertaan kiitellyt,hän kun patin tunnusteltuaan totesi että ei tunnu laisinkaan pahanlaatuiselta MUTTA olisin huolimaton lääkäri jos en sinua kuitenkin jatkotutkimuksiin laittasi.Mikäänhän ei ole ole niin turhaa kuin jossittelu mutta sitä on kyllä tuon lauseen tiimoilta tullut harrastettua useampaankin otteeseen,kyseessä kun on lääkäri jonka vastaanotolla olen vuosia käynyt ja luottamussuhde on aukoton joten jos hän olisi todennut että ei ole pahanlaatuista,piste, niin mitään syytä minulla ei olisi ollut lausuntoaan epäillä,tyytyväisenä olisin elämääni jatkanut,mutta mihin asti...Niin pelottava ajatus ettei oikein uskalla loppuun asti sitä edes ajatella.

Viikko lääkärikäynnin jälkeen mammografia ja ultra sekä koepalojen otto,reilu viikko tulosten odottelua ja sitten se pommi putosi,kun lääkäri soittaa ja esiteltyään itsensä aloittaa lauseensa sanalla valitettavasti niin aika veteliksi jalat kävivät ja mielessä pyöri lause,elämä voi tosiaan muuttua (parissa sekunnissa),jälkeenpäin tuo on jo naurattanutkin,veikkauksen mainoslause tuskin ihan tämänkaltaiseen käänteiseen "lottovoittoon" viittaa...

Diagnoosin saamispäivän iltana ei kuitenkaan naurattanut,makasin sohvalla ja suorastaan tunsin miten syöpä nakertaa joka paikassa,vessassa käydessä tuijotin peiliin ja olin ihan varma että naama on muuttunut ihan keltaiseksi,ei se eilen vielä tuollainen ollut,samoin luomia oli tuntunut ilmestyneen kuin tyhjästä,parissa tunnissa,miten tuo silmäkin pullottaa tuollalailla, jne. jne. Hyvästä mielikuvituksesta on ollut mulle usein isoa iloa vaan kyllä se niin läheistä sukua tuntuu luulotautisuudelle olevan että vähemmälläkin pärjäisin,huomattavasti vähemmällä.

 Seuraavana päivänä olin tytön kanssa kaupungilla ja siinä kirjakaupan nurkkaa pystyssä pitäessäni,jotenkin ei kirjat jaksaneet kiinnostaa,katselin ohikulkevia ihmisiä ja näin,siis ihan oikeasti näin,heidän vilisevän silmieni ohi kuin sellaisessa nopeutetussa filmissä joissa kuvataan esimerkiksi perhosen kasvua toukasta perhoseksi,kai siellä joku ymmärtää mitä tarkoitan...Itsesääli meinasi iskeä,nuo tuossa vaan kulkee ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut.Kohtaus meni samantien ohi,päähän puski ajatus että mistä hemmetistä minä tiedän kenenkään kantamista taakoista,ne kun eivät aina näy ulospäin ja tosiasia on kuitenkin se että sattuman oikusta tässä nyt sairastetaan,sen kummempia merkityksiä en aio tälle sairaudelle keksiä.Pisti sitten (intohimoisen tuunailijan) elimistö tuunaten parit solut,nyt pistää lääketiede (ja minä siinä sivussa) parastaan karkottaakseen nuo itsensä tuunailua harjoittavat solut ja enpä oikein keksi tarpeeksi kuvaavaa sanaa sille miten paljon toivon tuon lääketieteen tehtävässään onnistuvan,on se niin paljon se.

Leikkauksessa olin maaliskuun lopulla,osapoisto ja se kaikkein eniten pelkoa aiheuttanut toimenpide,imusolmukkeiden poisto kahdesta vartijaimusolmukkeesta löytyneiden etäpesäkkeiden takia.Tippaakaan liioittelematta totean että olipahan harvinaisen pitkät pari kuukautta,vuosiksi väittäisin jos en kalenteria tuntisi, odotella ensin levinneisyystutkimusta ja sitten sen vastausta.Nyt torstaina tippui noin tonnin kuorma kiviä selästä kun vihdoin nuo tulokset sain eikä levinneisyyttä ollut.Sanavalmius eikä -varasto ei riitä lähimainkaan sen tunteen kuvailuun joten en aio edes yrittää,ihan mahdoton tehtävä.

Sen verran ärhäkkä tuo syöpä kuitenkin on että hoitoina tulevat kuusi sytostaattia,25 kertaa sädehoitoa ja antihormonihoito viideksi vuodeksi,kaksi sytostaattia on jo takana ja olkoon vaikka minkälaista sen olemattoman kohtalon uhmaamista niin totean että yhtään helpommalla,siis pienemmin sivuoirein en olisi tähän mennessä voinut päästä.Oikeastaan ainoa "sivuoire" tähän mennessä on viime maanantaina leikkaamani kahden millin siilitukka,loppui ihan kertaheitolla kymmenen vuotta kestänyt jahkailu kaksikymmentä vuotta kasvattamani hiuspehkon mahdollisesta lyhyeksi leikkaamista,hiemanhan tämä on outoa mutta kamalaksi en kävisi sanomaan.(Tytön mielestä olen nyt ihan JESSIE J:N näköinen joten kai ne ulkonäköasiat vois huonomminkin olla vaikkeivat kyllä tässä vaiheessa tautia itselleni mitään merkitsekään.)

Omituisen vähän on varsinainen arki  sairastamisen tai sen sairauden hoitamisen myötä muuttunut,sama peruspositiivinen jalat maassa höpsöttelijä tunnen olevani edelleen,ihan niinkuin ennenkin saan voimani siitä tavis-arjesta ja niistä rakkaista läheisistä joita elämääni on siunaantunut,se mikä on ollut ennenkin tärkeää on sitä nytkin ja se mikä ei ole tärkeää ollut ei ole sellaiseksi muuttunut.Jalostunutkaan en ole millään tavalla,samalla tavalla kuin ennenkin,ihan yhtä helposti kuin ennenkin, heilahtaa esimerkiksi kansainvälinen käsimerkki liikenteessä,ei ole muiden autoilijoiden taidot parantuneet sairastumiseni myötä,niin se vaan menee...

Joku saattaa ajatella että kummallisen kepeästi tuo yrittää vitsiä vääntää mutta voin taata että kepeää ei ole ollut,onhan tämä syöpä ihan oikeasti sieltä pe*seestä vaikka rinnassa olikin,niin paljon pelkoa se on mukanaan tuonut,suurin pelko tietysti se että tyttö menettäisi äitinsä,muista peloista puhumattakaan.Kovin paikka onkin ollut tytölle sairaudesta kertominen,valehdella kun en halua enkä myöskään pelotella,siinä saa hölösuisempikin sanojaan hieman mielessään pyöritellä ennen kuin ne suustaan ulos päästää.Tytön itkunsa lomasta lausumat sanat:Äiti mä toivoisin että se syöpä ois mulla eikä sulla" saa kepeyden karkaamaan melkoisen kauas.

Melkoisen sekava höpinähän tästä taas muotoutui,tiivistettyna viesti lienee se että uskon paranemiseen enemmän kuin pelkään sitä etten parane,mun voimalauseenani on kaikki menee ihan hyvin,ei tartte mennä täydellisesti,ei edes loistavasti,ihan hyvin meneminen riittää mulle.Positiivisen asenteen vaikutuksesta tämänkin sairauden suhteen ollaan montaa mieltä mutta ihan oman kokemukseni perusteella,mitään haittaahan siitä ei ainakaan ole.

Ja se toinen viesti vois olla vaikkapa se että jos et rintojasi kuukausittain ole tähän mennessä tutkinut niin saattaisi olla ihan hyvä hetki aloittaa,hyvät ohjeet siihen hommaan löytyvät esimerkiksi TÄÄLTÄ. Rintasyövältähän se tutkiminen ei valitettavasti suojele,antaa kuitenkin kohtuullisesti paramman ennusteen paranemiselle se huomattu möykky kuin huomaamatta jäänyt,ihan ilman pelottelua totean tämän.

Oscar-puhetta en aio tässä pitää mutta kiitokset haluan kuitenkin välittää teille parille naiselle siellä ruudun toisella puolella jotka  ovat tällä matkalla mukanani, tukenani kulkeneet,taaskaan ei riitä lahjat kertomaan kuinka paljon olen voimaa viesteistänne saanut,uskon ja toivon että tiedätte sen♥

Olipahan muuten vaikein teksti mitä olen tänne koskaan kirjoittanut,tai minnekään muuallekaan ei sen puoleen. Ja henkilökohtaisin,yleensähän mä kirjoittelen hyvinkin kevyttä höpinää,tämä nyt oli kuitenkin liian iso asia "salattavaksi"  kun en pitkähköstä tauosta huolimatta ole bloggailua lopettamassa.Ihan sillä entisellä höpinälinjalla millä aikoinani aloitinkin aion jatkaa,se että syöpä vei palan tissiä ja imusolmukkeet ja toi jos jonkinlaisia pelkoja ei todellakaan tarkoita sitä että antaisin sille yhtään enempää valtaa kuin se kulloinkin vaatii,miksi tarjota koko kättä jos vain sormi on mennäkseen? Toki tulevaisuus mietityttää välillä kovastikin mutta yritän muistaa joka päivä, jonkun viisaan,en nyt muista kenen sanoman lauseen,miksi surra etukäteen,jos ei tarvitse surra ollenkaan olet surrut suotta ja jos tarvitsee olet tullut surreeksi kahteen kertaan.


88 kommenttia:

  1. Jaksamista sinulle sinne hoitojen keskelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. //Terhi; Kiitos,toistaiseksi olen jaksanut hoidot oikeinkin hyvin,toivottavasti jatkuu samalla mallilla:)

      Poista
  2. ...hetki menee tuota sulatellessa ... Voimahalauksia sinulle tuon p...stä olevan taudin nujertamiseen ♥ Mä olen niin kaipaillu sun postauksia, positiivisuutta ja inspiraatioita, voi kun pystyisin antamaan sinulle jotain takasin päin, lähetänpä nuo halaukset virtuaalisesti lämpimin ajatuksin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riitta;Tänks,kyllä se kuule lämmittää virtuaalinenkin halaus♥ Olihan tuossa tosiaan sulattelemista,omituisintahan tässä on se että tunsin oloni fyysisisti täysin normaaliksi silloin ennen leikkausta ja kuitenkin tiesin samaan aikaan olevani sairaampi kuin koskaan aiemmin,eipä sillä että mitään oireita olisin kaivannutkaan mutta hiivatin salakavala tauti just siksi ettei oireile muuten mitenkään paitsi sen pahkuran muodossa.Ja sitten kun oireilee niin asiat onkin paljon pahemmalla tolalla kuin mulla nyt...Kovasti uskon että noilla hoidoilla joita saan ja tulen saamaan tauti talttuu,hieman jännitän että jääkö mule uusiutumisen pelko hoitojen jälkeen,seurannassahan tulen olemaan kuitenkin viisi vuotta hoitojen jälkeen mutta tuota(kin) on turha surra etukäteen,eiköhän se mielikin ajan kanssa tasaannu,asiat on edenneet niin kamalalla vauhdilla ettei pää ole vielä ihan ajan tasalla:)

      Poista
  3. Kiitos kirjoituksestasi. Sen kirjoittaminen ja kaiken tuon kertominen ei taatusti ollut helppoa. Itse menetin jo pikkutyttönä äitini syövälle ja nyt iäkäs isäni on sairastanut jo kolme eri syöpää lyhyessä ajassa. Ei se ihmistä kai sen jalommaksi tai ihmeelisemmäksi tee, mutta pakottaa laittamaan omat arvonsa kohdilleen. Voimia sinulle, sytojen ja sädehoitojen kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Henkkumaaria;Kiitos♥ Eipä tosiaan ollut helppoa tuon kirjoittaminen,pitkään asiaa mielessäni pyörittelin ennen kuin sain aikaiseksi sen tehdä,minkäänlaiseksi velvollisuudeksi en sitä kyllä tuntenut mutta omituista olisi ollut jatkaa kirjoittelua muista aiheista ihan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.Todella ikävä kuulla vanhemmistasi,ei se syöpäsairaan läheisen osa yhtään sen helpompi ole kuin sairaankaan,itse ajattelen että melkein päinvastoin, ainakin omalla kohdallani,vaikeampi minun olisi katsoa läheisen sairautta kuin itse sairastaa.

      Poista
  4. Voih, kylläpä on sinulla ollut koettelemusten kevät! Toivon sydämestäni sinulle voimia taudin kanssa painimiseen ja hoidoista toipumiseen! Ja kiitos tästä, rintojen tutkiminen on ollut retuperällä, mutta nyt sait vakuutettua asian tärkeydestä. Parempaa kesää sinulle Kirsi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Korukopan Eija; Kiitos♥ Kyllä on tosiaan ollut sellainen kevät että huhhuijakkaa,niinkuin tuossa edellä kirjoitinkin niin asiat ovat edenneet niin kovalla vauhdilla että tuntee olevansa itse koko ajan hieman jälkijunassa,pää käsittelee vielä edellistä asiaa kun ollaan jo seuraavassa vaiheessa menossa! Minullahan on kaikki hoitoihin liittyvä sujunut niin hyvin kuin vain voi sujua joten hetkellisiä synkistelyjä lukuunottamatta on ollut helppoa pysytellä positiivisella mielialalla.

      Tuota rintojen itse tutkimisen tärkeyttä ei voi liikaa korostaa,ne mahdolliset muutokset on niiiiin paljon helpompi huomata kun sen tekee säännöllisesti ja ihan niinkuin tuolla postauksessa kirjoittelinkin,ihan ilman pelottelua,suosittelen lämpimästi:)

      Poista
  5. Vihoviimeinen virhe elämässä on luovuttaa. Oli kyseessä leetan... siis pullapitkon letitys tai taistelu sairautta vastaan, niin luovuttaa EI saa! Jaksamista Kirsi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maija Eskurista; Tänks♥ Leetan levitys neljällä onnistuu hyvin,viidelläkin vielä siedettävästi joten ei tulis mieleenkään luovuttaa:) Yllättävänkin helppoa on ollut toistaiseksi pitää tsemppimielialaa yllä,johtunee hyvin sujuneista hoidoista,valitettavan useinhan nuo hoidot eivät mene niinkuin Strömsössä joten kyllä tässä saa kiitollinen olla!

      Poista
  6. Jaksu haleja ja rutistuksia täältäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mehtäemäntä; Kiitos,niille on kyllä käyttöä♥

      Poista
  7. Vastaukset
    1. Sari;Kiitos,tarpeeseen tuli sinunkin halauksesi♥

      Poista
  8. Tää OLI paha, huomaa aikamuoto :-)
    Kaiken näköistä sitä tulee näköjään elämässä eteen.....onneksi olet vahva ja positiivinen. Elämä ei tosiaankaan ole reilua, se on huomattu.
    Etä/virtuaali/myötäelämisfiiklikset ovat vahvana, kyllä Sinä tällaiset jutut haldaat!
    (Täytynee avata seuraava nessupaketti, että näkee kirjoittaa).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rouva Kivitikka;Tuo aikamuotojuttu onkin muuten jännä,jos oisin oikein "rinsessa rohkea" niin voisin sanoa että mulla OLI rintasyöpä,(lääkärin sanoin rintasyöpä ja syöpäsoluja sisältäneet kaksi imusolmuketta on onnistuneesti poistettu eikä levinneisyyttä ole tutkimuksissa löydetty,lääketiede "ampuu isolla tykillä" nämä jälkihoidot jotta elimistöön mahdollisesti jääneet syöpäsolut kuolisivat eli ei ole mitään syytä olettaa että syöpää enää olisi) vaan sen verran arkajalka taidan itse olla että totean itseni terveeksi vasta syksyllä kun hoidot ovat ohi;) Ihan kuin se nyt mukamas huonoa onnea toisi että sen toteaisi jo nyt mutta kaikki konstit käyttöön eli pelaan varman päälle;) Monenlaista on aiempaankin elämään mahtunut mutta kyllä tässä on nyt viimeistään se vahvuus punnittu ja ihan hyväksi havaittu,voihan se olla niinkin että ne entiset hankaluudet on vahvistaneet tämän läpikäymiseen joten ehkä eivät turhia olleet ne vaikka aikoinaan ovat siltä tuntuneetkin...
      Mä niiin tiedän sun fiilikset,kiitos niistä♥

      Poista
  9. Syöpä on tosiaan just sieltä. Kiitos, että uskalsit tämän tänne kirjoittaa - ehkä muutama meistäkin lukijoista tänä iltana rintansa tutkii.
    Voimia sinulle ja perheellesi niiden hoitojen kanssa - ja jos jollakin, niin juuri tuollaisella sinun asenteella ne kestää♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lady of The Mess;Kiitos♥ Nyt on mieli hyvä kun sain tuon tekstin ulos puserrettua,valehtelu ja salaaminen eivät mielestäni ole sama asia mutta kyllä ne minusta sen verran serkukumminkaimoja ovat keskenään että vaikea olis niitä normi diipadaapa-postauksiakaan kirjoitella jos olisin tämän asian halunnut salata,itseasiassahan minä tuossa keväällä kirjoitin pari postausta ihan muista jutuista vaikka tieto syövästä mulla jo oli ja enkös vaan saanutkin pari s.postiviestiä "virtuaali"ystäviksi muodostuneilta lukijoilta että onkos sulla kaikki kunnossa,omasta mielestäni kirjoittelin mukamas niinkuin ennenkin vaan enpäs sitten vaan kirjoitellutkaan,pidän itse itseäni oivallisena rivien väleistä lukijana vaan eipä taida koskea omia tekstejä tuo taito:)

      Poista
  10. Rankka postaus... Voimia hoitoihin ja hali. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mervi;Kiitos♥ Pelkäsin noita hoitoja etukäteen ihan kamalasti,niin paljon niistä kerkesin etukäteen lukea joten kop,kop,koputan puuta,ihan käsittämättömän niukin sivuoirein olen niistä tähän asti selvinnyt,vielähän tässä kerkeää tulla vaikka ja mitä mutta hyvin sujuneen alun myötä hoitojen pelko on kadonnut ja se on jo puoli voittoa se:)

      Poista
  11. Sattumalta eksyin blogiisi ja luin hiljalleen kaiken kirjoittamasi, kiitos sulle, kun jaoit tuon kaiken kanssamme... olet vahva nainen, en voi kuin ihmetellä
    tapaasi käsitellä asiaa, olet niin elämänmyönteinen!
    Voimia sulle täältäkin hoitoihin ja haleja myös<3
    Tutkitaan kaikki naiset rintamme usein!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sari Riekkola;Kiitos kauniista kommentista♥ Vaikea oli kyllä syövästä kirjoittaa,ei itse sairauden takia,varsin avoimesti olen siitä "oikeassa elämässä" kertonut,vaan ihan siksi että alusta asti blogi on ollut mulle sellainen keveiden,iloisten asioiden asioiden jakamiseen tarkoitettu paikka,paria poikkeusta lukuunottamatta ja jotenkin tuntui vaikealta "synkkä syöpäpilvi" päästää blogin ylle leijailemaan mutta niinhän se elämä menee ettei kaikki ole aina kevyttä ja iloista,välillä on synkempiä pilviä meillä kaikilla,siihen ei voi itse vaikuttaa mutta siihen miten niihin pilviin asennoituu,siihen voi vaikuttaa ja mun valinta on se että yritän parhaani mukaan nähdä ne auringonsäteet sieltä pilvien lomasta:)

      Poista
  12. Syöpä on ikävä vieras.
    Toivon mukaan kaikki menee hyvin ja se saadaan ulos ajettua.
    Positiivisella asenteella ja hurtilla huumorilla pääsee varmasti jo pitkälle.
    Jaksuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koo:); Tänks ♥ Ikävä vieras tosiaan,onneksi tuo lääketiede toimii tehokkaana "portsarina" ,lause "on lottovoitto syntyä Suomeen" on auennut taas ihan uudella tasolla sairastumisen myötä,ennusteet ja hoito on maailman kärkitasoa täällä joten miks just minä-aatokset on melko helppoa kääntää onneks just täällä-aatoksiin:)

      Poista
  13. Voi et. Kyllä elämä tuo ikäviä käännöksiä elämään. Voimia tervehtymiseen ja Koo, sö olet niin teräsnainen, että kyllä Sä yhden syövän selätät!!!!! Itselläkin vaikea vaihe elämässä, mutta me ollaan selviytyjiä, Eiks nii!! Haleja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Outi-Hyypiön elämää;Kiitos♥ Kyllä vaan,selviytyjiä ollaan,onhan meillä maailman parhaat motivaattorit,nuo lapsoset nimittäin♥ Teräsnainen oot sinäkin ja varmasti tulet pärjäämään!

      Poista
  14. Huh. Tirautin sulle pienet. Ja sun puolesta pyydän pientä jelppiä Ukko Ylijumalalta tai joltain. Järkevää kommenttia ei nyt irtoa, ei millään. Oikein kovasti paljon voimia sulle ja perheelle. Ja halirutistus. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. eve;Huh tosiaan ja tänks♥ On tässä kainovienoja sekä hieman äkeämpiäkin toiveita tullut itsekin laiteltua suuntaan jos toiseenkin,tosin tonne alakerran ukon puoleen käännyn vain toivottaakseni tolle syövän perkeleelle hyvää matkaa sinne kaltaistensa joukkoon...Olihan tuossa paukkua kerrakseen,vieläkin tulee välillä olo että onko tää totta vai unta,ai miten niin pitkät piuhat mulla:)

      Poista
  15. Jaan tunteesi siitä, että syöpä on hanurista. Onneksi tänä päivänä on aseita sitä vastaan taistella!
    Voimia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. katjainkeri; Kiitos♥ Onneksi asia on tosiaan noin,monenlaisia aseita on lääketieteellä käytössään tätä tautia vastaan ja uusia tulee koko ajan,niinkuin tuossa aiemmin kirjoitinkin niin kyllä saa nyt tässäkin tilanteessa olla onnellinen että on sattunut syntymään Suomeen kun tietää saavansa maailman huippuluokkaa olevaa hoitoa...

      Poista
  16. Voi ei! Syöpä on nykyisin niin yleinen sairaus, meilläkin se on vieraillut. Voimia sinulle♥ tulet voittamaan taistelun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irmastiina Ruusukummusta;Kiitos♥ Niin muistelinkin että teidänkin perheenne on syövän kanssa kamppaillut,ihan järkyttävän yleinen sairaus on tosiaan,onneksi uusia lääkkeitä ja hoitoja kehitellään koko ajan,ehkä,toivottavsti joskus vielä tulee sellainen päivä että sairastuessaan TIETÄÄ paranevansa eikä asia ole "vain" hyvien ennusteiden ja toivon varassa,jotka nekään eivät tietenkään huono asia ole,päinvastoin!

      Poista
  17. Ihan miljoonasti voimia ja jaksamisia, tuolla positiivisella asenteella sinä voitat taistelun, aivan varmasti. Kylläpä tässä on taas ajattelemisen aihetta, kun itse täällä valittelee ihan mitättömistä asioista. Kiitos kun jaoit tämän tarinasi meille muillekkin. Olemme täällä hengessä mukana ja lähetämme parantavia ja voimaannuttavia ajastuksia sinulle varmasti ihan jokainen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa;Kiitos♥ Itse kyllä uskon tosiaan tuon positiivisen asenteen voimaan,kyllä mä välillä synkistelenkin mutta suurimman osan ajasta olen kuitenkin hyvällä ja luottavaisella mielellä,toki mun on sitä helppo ollakin kun kaikki on sujunut tähän mennessä todella hyvin,paljon olen kuullut ja lukenut nyt tarinoita joissa asiat ei suju läheskään yhtä mallikkaasti ja silloin voi kyllä olla vaikeaa positiivista mielialaa pitää yllä...
      Eikä tuo pikkuasioista valittaminen ole mullakaan pois jäänyt,pari päivää sitten vedin aikamoiset kilarit kun pepsitölkki räjähti pakastimeen joten niinkuin tuolla tekstissä totesinkin,luonteen jalostumista en ole havainnut:)

      Poista
  18. Voimia Kirsi ♡ Onhan täällä ihmetelty kun ei susta ole mitään kuulunut..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heidi S; Tänks♥ Nyt varmaan alkaa taas,ainakin välillä,kuulumaan kun sain tämän tänne kirjoitettua,miten voikin tälläsellä räpätädillä olla niiin vaikeaa yks teksti itsestään ulos puristaa:)

      Poista
  19. Kiitos kirjoituksestasi. Voimia ja lämmin halaus sinulle, positiivinen ajatusmaailma kannattaa pitää yllä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Susanna;Kiitos,ihan hirmu paljon olen voimaa ja tsemppiä näistä viesteistä saanutkin♥

      Poista
  20. ♡♥♡voimia miljoonasti♡♥♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tanni; Kiitos,nyt jos koskaan on voimaviesteille tarvetta ja käyttöä♥

      Poista
  21. Kyllä meni tunteiden kirjo läpi, kun tätä kirjoitusta luin. Kyyneleet nousi silmään kun tuon sun tyttären kommentin luin. Mikä ihana tyttö sulla onkaan! <3 Voimia ja jaksamista sulle, ton asenteen ja positiivisuuden mikä tästä paistaa, uskon auttavan miljoona kertaa paremmin kuin hoidot yhteensä vaikka niillä osansa toki onkin! Kiitos että jaoit!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. JOnna; Kiitos♥ Tuo tytön kommentti on oli kyllä semmonen paikka itselleni että huhhuh,mikään muu lausahdus ei varmasti vois suurempaa rakkautta osoittaa,toisaalta se kyllä murti äidin sydämen,jos tässä koko asiassa mitään hyvää on niin sehän on just se että sairaus on mulla eikä lapsella,äitinä ihan varmasti ymmärrät tuon tunteen! Ja onhan tuo lapsonen maailman paras syy uskoa siihen paranemiseen ja pitää sitä positiivista mielialaa yllä,sitten taas toisaalta,kyllähän ne pahimmat pelotkin liittyy tuohon lapseen,sillä tavalla meidät äidit vaan on rakennettu...

      Poista
  22. Olet rohkea nainen kun tänne jaat kokemuksesi niin isosta asiasta, että vain toinen saman läpikäynyt voi ymmärtää, mitä käyt läpi. Toivon sydämestäni sinulle voimaa kuin myös perheellesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. anu Kristiina;Kiitos♥ Joo kyllä tämä taitaa olla niitä asioita joista luulee tietävänsä ennenkuin tietää tietävänsä,itse pidin aiemmin rintasyöpää yhtenä ainoana sairautena jota hoidetaan aina tietyllä tavalla ja onkin ollut aikamoisen yllättävää saada tietoonsa miten monenlaista rintasyöpää on olemassa,samoin se miten monin eri variaatioin sitä hoidetaan,sama juttu kuolemanpelon kanssa,voi miten monta kertaa minäkin olen suustani päästänyt etten pelkää kuolemaa vaan vähänpä tiesin,antaa aikatavalla erilaisen näkemyksen asiaan kun tietää sairastavansa tautia joka pahimmillaan johtaa sihen kuolemaan... Vaan eipä tässä nyt olla kuolemaa vielä tekemässä vaan hyvää vauhtia katkaisemassa niskoja taudilta joten hyvillä mielin hoidoissa eteenpäin:)

      Poista
  23. Tsemppiä toipumiseen <3 Onneksi nykylääketiede on sen verran huippua, että kun syöpä ajoissa huomataan, niin kyllä siitä toipuu. Onneksi et ole jäänyt sängyn pohjalle suremaan, vaan positiivisella mielellä eteenpäin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisa Palola;Kiitos♥ Tuohon nykylääketieteeseen on kyllä vankka luottamus minulla,suurin osa rintasyöpään sairastuneista kun kuitenkin toipuu ja jos sitä toipumista yhtään voi edistää omalla asenteellaan niin siihen pyrin,toki niitä synkkiäkin hetkiä on mutta jos ihan "normi"tilanteessakin elämä on helpompaa iloisella asenteella niin nyt sen asenteen vaikutuksen todella huomaa, en oikein edes uskalla ajatella mikä olisi olotila jos olisin taipuvainen synkistelyyn:O

      Poista
  24. Voimarutistus. Huh, mikä kevät. Uskon&toivon, että tuo positiivinen asenteesi, joka täältä blogistasi on huokunut kantaa tämänkin yli. Taistelija olet ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Peppi; Kiitos♥ Hurja kevät ja alkukesä on tosiaan ollut,alkupaniikin jälkeen elämä tuntuu nyt asettuneen niin lähelle normaalia kuin se hoitojen aikana minun mittapuullani voi olla,nyt saattaa jo puoli päivää humahtaa ohi ilman että asia pyörii mielessä ja hyvä niin,neljässä kuukaudessa asiaan on tavallaan tottunut jo niin ettei paniikkinappula ole koko ajan pohjassa,ne ihan tavalliset,arkiset ja siksi juuri parhaat asiat ovat onneksi ajatuksissa päällimmäisinä:)

      Poista
  25. Toivon sinulle Kirsi voimaa ja tahtoa parantua sekä läheisillesi myös paljon voimia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ani/Uutta Vanhaa Lainattua;Tänks♥ Voimaa ja tahtoa tuntuu toistaiseksi riittävän kuin keskisuuressa pitäjässä joten hyvällä mallilla on asiat jos näin jatkuvat ja siihen luotan ja uskon ja luotan että jatkuvat,eihän tässä oikein muutakaan voi :)

      Poista
  26. Kiitos rohkeasta kirjoituksesta. Voimia taisteluun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielensämuuttaja;Kiitos♥ Vaikea oli kirjoitus saada ulos puserrettua vaan koen kyllä että kannatti,niinkuin tuolla aiemmin kirjoitinkin niin hieman liian iso asia olisi ollut jättää tämä kertomatta ja jatkaa "keveitä" höpinöitä niinkuin mitään erityistä ei olisi meneillään,kamalan vaikeaa vain tuo sanojen asetteu silloin kun pitää jostain vakavasta asiasta kirjoittaa,kumma juttu kun muuten irtoaa tekstiä ilman sen kummempia miettimättä...

      Poista
  27. Niin, olen elänyt samanasian kanssa.mutta siskoni kautta...joka sairastui syksyllä tähän rintasyöpään. Olen ollut mukana taistelussa, mukana lääkärissä, mukana sädehoidoissa ja itketty ja naurettu yhdessä<3 Siilitukka,luomissa nukka, huivipäässä ja hymy joka kertoo minä olen Vahva Nainen, samanlainen kuin sinä ja nuo muut yhtä kokemusta rikkaampana, sillä elämä on suuri seikkailu! Kaikkeahyvää sinulle ja perheellesi!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anne-Mari;Kiitos kauniista kommentista♥ Läheisten tuki on ollut itselleni korvaamattoman tärkeää ja vaikka se läheisen rooli onkin hirmuisen raskas kantaa niin olipa ihana lukea miten olet siskosi tukena ja myötäeläjänä ollut hänen sairastaessaan,kaikilla ei valitettavasti niitä myötäeläjiä ole ja me keillä heitä on ollaan todella onnekkaita,tekee tästä taipaleesta todella paljon helpomman kulkea♥

      Poista
  28. Kiitos jakamisesta, yhdelle jos toisellekin tekee hyvä vähän pysähtyä välillä ja miettiä omia turhia valituksia ja mankumisia. Kun on oikeitakin murheita ihmisillä. Lähetän oikein paljon jaksamishalauksia, jaksat olla positiivinen ihminen kaikesta huolimatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. TuulaJ;Kiitos♥ Tuo on ihan totta että välillä on hyvä pysähtyä miettimään miten pienistä asioista sitä välillä tulee se herne nokkaan vedettyä,siksipä onkin omituista että vaikka silloin kun tiedon sairastumisesta sain,ajattelin ensin että jos tästä selviän niin en koskaan ikinä millonkaan valittele pieniä murheita vaan kuinkas kävikään,ihan mitättömistä pikkujutuista edelleen hermostun:O Omalla kohdallani se suurin "oivallus" on ollut ehkä se että turhista napinoistani huolimatta olen (ennen sairastumista ja uskon myös että olen sen jälkeenkin) tajunnut olleeni elämääni aika tyytyväinen koska mitään "sitten kun paranen teen sitä ja tätä ja tuota-muutoshalua" en ole tuntenut,arkielämä oli hyvää ennen sairastumista ja oikein mielelläni "palaan" siihen samaan elämään hoitojen jälkeen, sillä erotuksella entiseen verrattuna että "muistaisin" olla tyytyväinen enkä jupisisi suotta pienistä murheista, jotka eivät oikeasti yleensä edes murheita ole...

      Poista
  29. En kuule ihana Kirsi usko, että yksikään Oscar-voittaja tai mikälie Dostojevski olis osannut tuota kaikkea paremmin kirjoittaa ♥.

    Vaikka aihe on vakava ja suorastaan kamala ja ihan sieltä syvimmästä p..eestä, niin kaiken keskeltä kuitenkin huokuu se elämänmyönteinen peruspositiivisuus, jonka ansiosta tulet ihan satavarmasti selviämään tästäkin koitoksesta voittajana.

    Ihan kurkkua kuristaa, kun mietin, millaista se on kuulla se "valitettavasti"-alkuinen lause, mutta jostain ihmeestä ihminen kumminkin tuntuu saavan voimia siihen, että sitten kun "tilanne on tosiaan päällä", niin siihen vaan jollain ihmeen kummalla sopeutuu (kun ei muutakaan voi). Välillä tuntuu jopa. että on helpompaa, että itsellä on asiat huonosti kuin että ne on jollain toisella, kun aina ei tiedä, miten sitä osaisi sitä toista parhaiten auttaa tai lohduttaa. Uskon, että sun ihana tyttökin on ajatellut niin, koska on ilmiselvästi perinyt äitinsä ajattelumallin ♥.

    En nyt osaa sen paremmin tai enempää tähän kirjoittaa, kun ei tule ajatukset päästä mitenkään järjestyksessä päästä ulos ja tää ei nyt ole sellainen aihe kumminkaan, jossa sillä oikoluvulla olis joku merkitys, joten sanonpahan vaan, että tiedät kyllä Kirsi, mitä ajattelen ♥.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annukka;Kiitos,tiedän kyllä mitä ajattelet♥
      Tuo on täysin totta mitä kirjoitit tuosta sopeutumisesta,se on nimenomaan niin että nyt ei muutakaan voi,tilanne on tämä ja sen mukaan eletään,ei auta tuhkassa kieriskelyt sen kummemmin kuin itsesäälissä rypeminenkään,ne tekis tästä sairastamista vain tuplasti kurjempaa.Tunnen monta ihmistä jotka eivät usko positiivisen ajattelun voimaan vaan minäpä uskon,miksen uskoisi kun kerran omakohtaisia kokemuksia asiasta on,en mä niin pöljä sentään ole että kävisin itseni kanssa asiasta väittelemään,vaikka kai se onnistusi sekin:) Ihan samaa mieltä olen tuostakin kun kirjoitit että on helpompaa kun itsellä on asiat huonosti,olen monta kertaa tässä ajatellut että omalla kohdallani kestän tämän sairauden mutta olis ziljoonamiljoona kertaa vaikeampaa kun joku rakas läheinen sairastuisi vaikeasti,just siks kun haluaisi ottaa sen huolen ja pelon pois vaikkei oikeasti kuitenkaan pystyisi...
      Ja ihana on tosiaan tuo meidän tyttönen,edustaa kyllä minulle sitä kaikkea hyvää mitä maailma päällään kantaa,ettei vaan olis meillä niinpäin että minä olen ottanut mallia hänen ajattelutavastaan,kai se verenperintö voi niinkin päin kulkea:)

      Poista
  30. Vastaukset
    1. Sirpa Ja Kollo;Kiitos,käyttöä löytyy molemmille♥

      Poista
  31. ♥ Sanattomaksi tuo teksti vetää..Voimia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lähti lapasesta; Kiitos Tanja♥ Tuo alkuvaihe olikin jälkikäteen ajatellen ihan kamalaa aikaa mutta niin sitä vaan ihminen kaikenlaiseen sopeutuu ja tottuu kun ei ole muutakaan vaihtoehtoa,nyt on kuitenkin onneksi aatokset jo tulevaisuudessa :)

      Poista
  32. Huh huh. Kuulumisiasi olen pitkään kaipaillut vaan en tottamooses tällaisia.
    Tsemppiä. Voimia. Sä oot super-nainen ja tainnutat yhden syövän perkeleen KYLLÄ.
    Varmasti olet tuhansia tarinoita kuullut kun tämä tulee puheeksi, mutta sanompa kuitenkin: lähipiirissä ja perheessä on tuota perkelettä ollut. Kukaan ei ole kuollut, kaikki on parantuneet. Hoidot on käsittämättömän rankat, ja vaikka kuinka väittäisit vastaan niin niin tiedän kyllä että olet ihan varmasti ihmisenäkin vähän jalostunut entistä hienommaksi.
    Mä olen aina luottanut että kun on olemattomat tissit niin ei niitä sen kummemmin tarvii ronklailla, johan sen pahkuran näkee.. mutta aloitimpa tänään. En oo ihan varma halusitko kuulla että kourin tässä tissejäni samalla kun luen sun oscar-voittaja tasoista koskettavaa tekstiäsi mutta niin tein.
    Halauksia! <3 <3 <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taina;Tänks,sä oot kyllä oikea hyvän mielen lähettiläs♥ Vakavasta asiasta huolimatta alkoi ihan ääneen naurattaa tuo sun tissien kouriminen,ihan mielelläni sen kuulin:) Omien tissien kouriminen kannattaa kyllä,olipa ne sitten pienet tai suuret! Olen itseasiassa ollut aika järkyttynyt,ihan ilman pelottelua tai syyllistämistä,miten harva nainen omassakin kaveri/tuttava/sukulaispiirissä tuon homman säännöllisesti tekee,musta on kehkeytynyt tässä oikea tissitutkimuksentärkeydentoitottaja,syöpäyhdistyksen sairaanhoitajakin kysyi jo että olisko mulla kiinnostusta lähteä turuille ja toreille asiasta toitottamaan ja ei tiedä vaikka menisinkin,on se niin tärkeä asia...
      Ikävä kuulla että sinunkin lähipiirissä on tähän tautiin jouduttu törmäämään mutta hienoa kuulla että kaikki ovat parantuneet,ennusteet on onneksi hyvät ja paranevat koko ajan,tosin nuo ennusteethan on siinä mielessä kakspiippusia juttuja että toisten,niiden selvinneiden puolella ne ovat 100 prosenttisesti ja sitten taas niitä toisia,ei selvinneitä vastaan sen samat 100 prosenttia,toivottavasti mieluummin ennemmin kuin myöhemmin löytyy hoito että kaikki tästä toipuisivat,uskon että sekin päivä vielä tulee...

      Poista
    2. <3
      ihan sinua naurattaakseni kerron että kourin taas tissejäni kun luin vastauksen. ;) Lupaan parantaa tapani ja tehdä sen muulloinkin kuin blogiasi lukiessani, tai sitten jos laittaisit tuohon sivuun vilkkumaan bannerin että tunnustele rintojasi samalla kun luet uusimman postauksen niin muistaisin aina kun täällä käyn eli aika usein paitsi näin loma aikaan. ;)

      Ihana sinä <3

      Poista
  33. Kirsi prke! Eikun syöpä prkle....tai ihan miten vaan, prkle :/
    Taas mä tippa linssissä luin. Sie tuppaat nykyisin itkettään minuu, milloin mistäkin syystä, viimeks onneksi ilosta :D
    Nyt tirahti kun luin tyttös kommentin, ihana tyyppi, ihan selvästi äiteensä tullut.
    Ihana kun olet linjoilla taas, mie sinua niin kovasti virtuaalisesti tervetuloarutistan!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pepi;Tyttö tosiaan on oikea JÄTTIkultakimpale,parempaa tsempparia ja syytä siihen positiiviseen ajatteluun ja sen voimaan ei vois ollakaan♥

      Ja sinä siellä kanssa,et usko,tai saatat kyllä uskoakin, miten paljon tsemppiä ja voimaa olen sinultakin saanut,melkein käsittämätöntä miten tälläisen "kevyen bloggailuhöpinän" seurauksena on saanut tutustua noin ihanaan ihmiseen,kiitos kun olet siellä♥ Tai siis täällä tai...:)

      Poista
  34. Oikein paljon voimia tuleville ajoille ja roppakaupalla uskoa tulevaisuuteen, niille mahdollisille huonoille päivillekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Motoristin Mutsi;Kiitos♥ Voimille on kyllä käyttöä,tähän asti kaikki on sujunut niin mallikkaasti kuin vain olla ja voi,huonojakin päiviä on ihan varmasti tiedossa mutta onneksi niistä ei tiedä etukäteen,iloitaan niistä hyvistä aina kun voidaan:)

      Poista
  35. Olenkin miettinyt, mitä sinulle kuuluu, kun on ollut niin hiljaista. Voihan kökkö, en paremmin sano. Toivon vain sulle voimia ja ihan varmasti sun positiivisesta "höpöttäjä" luonteesta(lainattu itseltäs) on apua toipumiseen. Äitini sairastui kuusi vuotta sitten ja on nyt saanut terveen paperit. Hän uskoi lääkäriä ja syöpä todettiin sitten vasta niin paljon myöhemmin, että meni koko rinta ja kainalosta kaikki solmukkeet. Mutta sitkeä sissi selvisi kaikista hoidoista ja siinä ei kyllä ollut positiivisuudella mitään tekemistä, se ei kuulu äitini hyveisiin, ei millään pahalla häntä kohtaan. Mutta minulla siis on edelleen äiti ja sovitaanko, että niin pysyy sinunkin tytölläsi ja pitkään. Voimia ja tsemppiä hoitoihin ja paranemisen tielle<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mustaissa;Kiitos ystäväiseni♥
      Tuo asennejuttu on kyllä niin totta kuin vaan olla ja voi,minun isäni on sairastellut paljon ja en tiedä onko negatiivisempaa tyyppiä olemassakaan kuin hän,lääkärit on huonoja,hoitajista puhumattakaan,diagnoosit väärit,lääkkeet tehottomia,leikkaukset turhia jne. jne.,listaa vois jatkaa loputtomiin vaan niinpä vaan on sairauksistaan toipunut ja niiden kanssa sinnitellyt joten helppo on vetää johtopäätös että negatiivinen ajattelu voi toimia ihan samalla tavalla voimanlähteenä kuin positiivinenkin:) Itse harjoitan tuota jälkimmäistä kuitenkin mieluummin,tekee sekä omasta että läheisten elämästä enemmän kuin piirun verran siedettävämpää kuin tuo toinen vaihtoehto;)

      Poista
  36. Joo, on se just sieltä se syöpä, peestä. Olen seurannut liki ja läsnä muutaman tuttavan taistelua. Ajoissa tehty löydös ja positiivinen asenne, sisua, ärräpäitä - ja elämisen tahtoa - siinä ne lyömäaseet - ja kuten yksi ystävä sanoi, "olen elämisen arvoinen!" Niin olet sinäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Väkertäjä;Kiitos♥ Ne on just eikä melkein nuo ne syövän lyömäaseet,hienosti sanottu!

      Poista
  37. Tsemppiä<3 mie oon ollut niin omissa maailmoissa etten ole täällä(kään) poikennut ja nyt sitten tämmöstä! Soitan sitte sulle kun tarviin vertaistukea, sillä minulla on hyvät geenit samaan tautiin: äidiltä ja siskolta on leikattu molemmilta. Kyllä sinä seleviit. Pushal!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ti 70;Kiitos♥ Nuo syöpägeenihommat ne vasta peestä onkin,siis jos joutuu etukäteen sairastumista miettimään,meillähän ei ole syöpää ollut suvussa ollenkaan joten ilman sitä pelkoa on saanut tähän asti olla ja toivon todella että tämä oma sairastumiseni on ihan "sattumankauppaa",kuka sitä nyt haluaisikaan jäädä muistoihin ihmisenä joka toi syöpägeenin sukuun?
      Sulle toivottelen kaikkia kivuuksia,häitä ja muita mukavia♥

      Poista
  38. Olipa hienosti kirjoitettu! Sinusta henkii sellaista voimaa ja päättäväisyyttä, että taatusti nujertuu syöpäkin. Lähetän voimaannuttavia ajatuksia!
    Hyvä muistutus tuo, että ei se kyhmy pari viikkoa sitten siellä ollut. Rintojen tutkiminen on pieni vaiva, mutta hyöty saattaa olla todella suuri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cheri;Kiitos voimaannuttavista ajatuksista,ne lämmittävät mieltä♥ Tuo olikin itselleni aikamoinen yllätys tuo että se vaikka sen kasvaimen kasvu saattaa kestää vuosia niin se voi tunnistettavaksi kasvaimeksi kehittyä viikoissa,siis niin että sen itse tuntee,kuroutumisesta lääkäri puhui,hyi miten ruma jo sanana...
      Toistaiseksi on ollut kohtuullisen helppoa olla voimakas ja päättäväinen kun kaikki on sujunut syövän toteamisen,leikkauksen ja muiden hoitojen suhteen hyvin,sama linja jatkukoon jos mulla on asiaan mitään sanomista:)

      Poista
  39. Ei tässä muuta osaa sanoa, kun voimahalaukset! Onneksi sinulla on asenne kohdallaan ♥

    VastaaPoista
  40. Vai että tämmöstä täällä :(. En ole blogeja jaksanut lueskella hetkeen, joten vasta nyt luin tämän postauksen. Ei ole helppo pala sulla, mutta kuten tuossa yllä kehuttiin, niin kehun minäkin, että sulla on tosiaan loistava asenne. Pala kerrallaan eteen päin. Hienoa huomata, että olet jaksanut sisustellakin yms. Toivotan kaikkea parasta, siunausta ja voimia! Tietysti toivon, että saisit parantua ihan kokonaan ja tämä sairaus pian vain ikävä muisto.

    VastaaPoista