Peräseinä näkyvissä

Reilu kuukausi humpsahtanut edellisestä postauksesta ilman mitään sen kummempaa syytä,tammikuu humahti kyllä jostain syystä muutenkin niin että just kun tajusi vuoden vaihtuneen niin oltiinkin jo helmikuussa,mikä lienee syynä kiihtyneeseen ajankulkuun,tää ei tiiä:)

Tuolla edellisessä kirjoittelin suunnitelmistani taas kerran järkeistää kotiin kertyneen "ylimääräisen" tavaran määrää ja kyllä en uskonut tuota kirjoittaessani miten hyvin suunnitelmissani pysyn,nyt on semmonen buumi päällänsä ettei mitään rajaa,tai ei ainakaan se raja ole vielä tullut vastaan...

Tammikuun alkupuolella pidin viikon kirppispöytää ja yksiä verhoja lukuunottamatta en myymättä jääneistä tavaroista tuonut kotiin takaisin yhden ainoaa.Reilu viikko sen jälkeen olinkin onnistunut jälleen  järkeistämään tavaramäärää siihen malliin että ei muuta kuin uudelleen pöytää varaamaan,sama kirppari,sattuipa vielä sama pöytäkin,jostain syystä kirpparin setä näytti hieman huvittuneelta...

Järkeistämisestä huolimatta ei tässä ole päässyt itseään järin järkevänä pitämään,vai mitä sinä sanoisit ihmisestä joka hankkiutuu eroon reilusti yli sadasta astiasta ilman että sitä huomaa arkikäytössä mitenkään,uskaltaisin veikata ettei järkevä ole eka sana joka mieleen tulee? Onhan se toisaalta tietysti järkevää että kolmen hengen taloudessa,jonka jäsenistä kaksi syö kuin lintu ja joista kumpikaan en valitettavasti ole minä,on peräti kolme kymmenen litran kattilaa,joo on tässä tullut hieman soppaa keiteltyä ja silleen...

 Vaikken järkevä olekaan niin hemmetin tyytyväinen kuitenkin,ensimmäistä kertaa sinä aikana jonne muistini yltää kellarin peräseinä on näkyvissä eikä pelkastään näkyvissä vaan omalla mittapuullani suorastaan autio,ihan paras juttu koko romuprojektissa.Tavoitteena tämä on ollut ennenkin vaan en ole onnistunut kun tapana on ollut kantaa kaikki ylimääräinen kellariin,tällä kertaa menin ns. pylly edellä puuhun ja kannoin kaiken ylimääräisen keltsusta kotiin,mitä siinä jää enää muita vaihtoehtoja kuin hankkiutua niistä eroon,jos ne ei ole poissa silmistä niin ei myöskään mielestä vai miten se nyt sitten menikään...

Tavaraa on ollut yllättävänkin helppoa hävittää,kirppispöytään lisää tavaraa viedessä on oikein miettimällä joutunut miettimään että mitäs kaikkee mulla tässä olikaan myynnissä,kertonee karua kieltään tavaroiden "tärkeydestä". Vaikeimmaksi kasaksi osoittautui ylläoleva joka piti sisällään tytön kaikki piirustukset,paino sanalla kaikki,siitä ensimmäisestä hentoisesta viivasta tämän päivän taideteoksiin.Ensin ajattelin antaa tytön valita piirustukset jotka haluaa säilyttää mutta eihän siitä mitään tullut,tyttö ois heittäny roskiin melkein kaikki joten hän sitten valitsi ne pari säilytettävää ja äiti parisataa:) Voi kuulostaa tyhmältä ja sitä ollakin mutta miten se tuntuukin melkein kuin heittäis palan lapsukaisesta roskiin kun/jos piirustuksia/askarruksia hävittää:O

No siinäpä romuprojektin tän hetkinen tilanne sitten olikin,jatkossakin tästä varmasti jorisen,sen verran innoissani olen kun viimein olen tuumasta toimeen tarttunut.

Koulussa on loppuprojekti menossa,ihan uskomattomalta tuntuu että vuoden koulutus on kolmen viikon päästä ohi,ihan kuin ois vasta viime viikolla alottanut joten tää ei tiiä edelleenkään mikä lienee syynä kiihtyneeseen ajankulkuun.Kuvia laittelen projektista kunhan valmistuu,kivaa on ollut vaikkei uutena juttuna itselleni tässä ole muuta tullutkaan kuin välitilan käsittely laastilla ja olenhan mä päässyt osallistumaan kulmasohvan rakentamiseen "jäte"puustakin,mielenkiintoista etten sanois;)

Ihan väärinkäsitysten välttämiseksi mainittakoon että allaoleva kuva on ennen projektin aloitusta otettu,ihan tuollasia värejä ei suunnitelma sisällään pitänyt:)

Seuraavassa postauksessa kuitenkin annetaan hyvän kiertää ja vastaillaan haasteisiin, kai tässä ois jonkinlainen arvontakin laitettava alulle,männä viikolla kun pamahti kolme vuotta täyteen näitä jonninjoutavia höpinöitä täällä blogien ihmeellisessä maailmassa.




16 kommenttia:

  1. hienoa että tavarat saa kyytiä. mie rankalla kädellä laittaisin kiertoon, mutta sitten sitä miettiin, että tämäkin on miun mummon kihlajaislahjaksi saama astiasto. en yksinkertaisesti raaski laittaa semmosia aarteita pois. muuten kyllä rankkaan kaappejani kaksi kertaa vuodessa rajustikkin.

    VastaaPoista
  2. Tavoittelen edelleen tuota sinun buugiasi. Minulla se on edelleen mietintävaiheessa!
    Ihan huippuahan tuo tuollainen on, että saa raivattua nurkkia ylimääräisestä tavarasta. Tuon lasten piirustusten ja askartelujen säilyttämisen allekirjoitan täysin! Sekin kaappi pitäisi meillä siivota!
    En usko, että vuoden olet jo koulua käynyt, vastahan sen aloitit :-)
    Mieti, jos tämä ajantaju tästä vielä huononee, niin mitä sitä onkaan odotettavissa!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D. Tätä kehitysvauhtia meille tosiaan käy niin, että huominenkin jo ehtii tulla ennen eilistä :).

      Poista
  3. Nyt kylä käyp katteeks, ei voi muuta sanoa. "Kellä kellarin seinä näkösällä pilkottaa, hän suurimman palkinnon työstänsä saa." (Nyt vissiin tarttee vähän suitsia tota runoratsua, mutta jotenkin tuli hirmu jouheesti nyt toi tänkertainen viidakon vanha sananlasku..)

    Jos nyt en ihan väärin rivien välistä ymmärtänyt, niin jonkun sortin varastot sitä tavaraa tosiaan oli. Ja jJos olisin niistä kattiloista tiennyt, oisin voinu harkita ostotarjouksen tekemistä, koska tässä taloudessa, jossa 3 syö kuin hevonen (joista toistaiseksi yksikään en ole minä ;)) on pari surkkiaa kolmen litran kasaria. Auta armias, jos sopankeittointo joskus tosissaan iskee, niin loppuu kattilat kesken.

    Jännä nähdä, mitä tosta koulutyöstä tulee. Minä kun luulin, että se on jo valmis. Aattelin, että tehtävä on ollu piristää väreillä sairalaan tain muun vastaavan seinää, kun virheellisesti luulin telineitä sairaalasängyks :D. (Juu, ihan hirmu hyvät on nää mun uudet silmälasit)

    VastaaPoista
  4. Vihreänä kateudesta luin millä tarmolla olet siellä touhunnut...minunkin pitäisi...:)

    VastaaPoista
  5. Joulukuussa just oli kirppispöytä ja uutta pöytää olen tässä taas suunnitellut... Pari, kolme vuotta sitten ajattelin, että enää ei löydä tavaraa kirpparille :DDDDDDD

    Uskomatonta, että ihan kohta on jo vuosi vierähtänyt opintojesi alusta! Huhhhuh!

    VastaaPoista
  6. Onnittelut oivallisesta urakasta, sammoissa puuhissa minäkin täällä :)

    VastaaPoista
  7. Mun pitäis varmaan joskus kuvata mun astiat. Paitsi etten kehtaa, on niitä sen verran paljon yhden mummun huusholliin...niitä soppakattiloitakin on iso ja vielä isompi, minä kun en tähän päivään mennessä ole oppinut tekemään mitään pientä. Saati vähän :)
    Siihen nähden, että tavaraa on hukattu ainakin se sata ja kirjoja kaksisataa, tuli tänne yllättävän paljon rojua täännekin. Ja nyt mä niitä ymmälläni yritän sovitella jonnekin...onneks tuo blogikirppis toimi aika hyvin vaikka osaa tavaroista vielä täällä hetken aikaa jemmailenkin. Ai juu, tilasinhan mä Mineltä kymmenen turkkilaista käsinmaalattua soppakuppia, tulevat mulle sitten kesällä kun Istanbulin muuttokuorma tulee.

    Mä muuten kävin tuuppaamassa tänään kellariin laatikollisen ikean sinisiä...ovea ei taida uskaltaa avata ennen kesää! Ei sinne ainakaan talvitakit mahdu enää kevään tullen!

    Älä yritä, vastahan sä tuon koulun aloitit! Ihan vasta esittelit sitä metsää!!

    VastaaPoista
  8. Oi, kun löytäis kans itestään tuon vimman! Meillä kuskataan kaikki ullakolle ja kuulostaa, niin tutulta tuo poissa silmistä, poissa mielestä. Yritän sieltä tasaisin väliajoin myydä kirpparilla ylimääräisiä pois, mutta pitäisi reilummalla kädellä vaan karsia!

    VastaaPoista
  9. Täällä myös raivausbuumi jatkuu. Ihana tunne kun saa kaappeihin tilaa ja tavaroita kiertoon. Mahtava flow.

    VastaaPoista
  10. Onkohan tämä uusi vuosi syyllinen, vai mistähän johtuu että juuri nyt tuntuu yhdellä jos toisellakin olevan menossa melkoinen "pesänsiivous" ☺ Itsekin tyhjentelin nurkkia jokin aika sitten - tuli sellainen olo, että tukehdun tähän tavarapaljouteen! Kyllä helpotti kummasti kun sai tavaraa pois ☺

    VastaaPoista
  11. Roinoosi on hieno asia! Alkaa olla 3 vuotta fanaattista romujen hävitystä takana... ja jatkuu...

    VastaaPoista
  12. Vau, tuohan on ihan mahtavaa! Turhan tavaran hävittämisen jalon taidon kun joskus oppisin itsekin.. Mulla on aina vain sellainen haalimisvaihe päällä ;)

    VastaaPoista
  13. Niin se elämä rullailee, aina ei koneelle ehdi eikä tarviikkaan. Ihana silti on aina sun juttuja lukea ja innolla odotan kuvia projekteistasi.. mutta miten niin olet ollut jo vuoden koulussa - vastahan sä aloitit! Joku tosiaan pikakelaa meidän aikaa!
    No, onnelista ja iloista ja rauhallista ystävänpäivän viikonloppua sulle toivottelen! <3

    VastaaPoista
  14. Samanlaista tyhjäystä täälläkin, just tänään jätin pari pussillista ja laatikollisen astioita lahjoituslaatikkoon. Remontti antaa hyvää vauhtia tyhjäykselle, joten kirppiskekokin kasvaa hyvää vauhtia - se pöytä vain on varaamatta...

    VastaaPoista