Vitosen muutos

Tiistaina kävin kirppistelemässä ja näin yhdessä pöydässä 10 metrin rullan DC-fixiä vitosella. Vanha Kirsi olisi rullan napannut mukaansa käyttökohdetta miettimättä vaan nyt kun olen muuttunut nainen, kauheen harkitsevainen ja silleen, niin aikani rullaa tuijoteltuani ja sille höyry päästä nousten mahdollista käyttökohdetta mietittyäni jätin sen ostamatta kun en sille käyttöä keksinyt. Henkisesti taputtelin itseäni olalle kun osasin olla niin kauheen harkitsevainen ja silleen.

 Vaikka olenkin Cheekin kanssa täysin samaa mieltä siitä että mieluummin muuttunut kuin juuttunut niin samana iltana annoin itselleni henkisen läimäyksen poskelle, kauheen harkitsevaisen ja silleen lisäksi olen näköjään nykyisin myös huonomuistinen, miten monta kertaa olenkaan viime aikoina miettinyt että oispas kiva tehdä joku muutos tuohon keittiön välitilaan vaan eipä tuo muistunut mieleen sitä rullaa kirpparilla tuijotellessa.

Sitä pitikin sitten olla seuraavana aamuna hyvissä ajoin kirpparin ovenkahvassa roikkumassa ja kerrankin oli sellainen tuuri että rulla siellä mua odotteli, ei ollut kukaan muukaan käyttökohdetta sille keksinyt.

Halvan ja kivan muutoksenhan tuolla sai aikaiseksi,kummasti ryhdisti tuota seinää hieman tummempi välitila. Muovihan on lähtökohtaisesti minusta ihan karsee matsku mutta kyllä tuota katselee ennen kuin selkäänsä ottaa,seuraavaan muutokseen asti joka sekin on jo päätetty suunnitteilla.


Keittiön ikkunanurkkaan joka aiemmin on ollut valkoinen laitoin tuota myös ja kivahan tuostakin nurkasta tuli,laajempikin kuva ois mukava laittaa mutta...

...koska johdot...

...ja  ainakin osittain kaapissa vietettävän joulun takia käynnissä oleva kaappien siivous eivät laajempia kuvakulmia suosi niin laitanpahan sitten kuitenkin.

Samoilla rytinöillä vaihdoin keittiöön ehdottomat verhosuosikkini, näihin en vaan kykene kyllästymään, kaunein harmaa ikinä ja tuo reikäkuviointi,tykkään. Oli muuten lähellä etten saanut samanlaisia,täyspitkiä olkkariin, näin sellaiset kirpparilla,hinta vaan oli niin suolainen että jätin ostamatta,illalla tulin tapani mukaan toisiin aatoksiin vaan ei auttanut seuraavan aamun aikainen kirpparin ovenkahvassa roikkuminen sillä kertaa,arvaa vaan harmittiko...

Olen pitkin vuotta keräillyt erilaisia kuusia kirppareilta niin paljon että niillä täyttäis koko kaapin päällisen mutta aloitin varovasti neljän kuusen turvin, paperikuusi itse askarreltu, muut kirpparilta, aika söpöstä sanoisin...

... ja höpöstä, löysin kirpparilta minimaatuskoita,liimasin niiden "kupoleihin" langat ja laitoin roikkumaan lehtikuusen oksiin,just sopivan hyväntuulisen höpsöt koristeet meille, tosin noi kaks tyyppiä näyttäis kyllä mököttävän kun ovat selkänsä kääntäneet...

                                Kivaa viikonloppua ja Itsenäisyyspäivää♥




Mielensämuuttajan adventikot, part 1, 2, & 3

Jokunen viikko sitten löysin kirpparilta allaolevan kynttelikön eurolla, siinä silmänräpäyksessä tiesin millainen adventikko meille tulee tänä vuonna...


...löysinhän näet samalla reissulla pussillisen miniolkipukkeja, neljä pukkia,neljä adventtisunnuntaita, joo tämmönen se on!


Alkuviikosta löysin kirpparilta allaolevat pelikortit 50 sentillä, siinä silmänräpäyksessä tiesin millainen adventikko meille tulee tänä vuonna...


...olihan mulla näet peltipurkkeja jemmassa, neljä pelikorttia, neljä adventtisunnuntaita, joo tämmönen se on!


Eilen bongasin lasinkeräyksestä neljä erikorkuista lasipurkkia, siinä silmänräpäyksessä tiesin millainen adventikko meille tulee tänä vuonna...


... olihan mulla näet edelleenkin ne samaiset pelikortit, neljä lasipurkkia, neljä pelikorttia, neljä adventtisunnuntaita, joo tämmönen se on!


Vielä yli viikko aikaa muuttaa mieltään, jes!

Tänään ajattelin leipoa, löysin aiemmin herkullisen focaccia-reseptin TÄÄLTÄ, pari kertaa olen sitä tehnyt ja aamulla jo melkein haistoin ja maistoin tuon herkun...


...kunnes muistin laatikossa odottelevat oljet, päätin jättää leipomisen huomiselle ja askarrella olkihimmelin...


...kunnes huomasin ettei lukulaseissa riitä tehot jotta saisin niin pienen neulan silmään langan pujotettua että sen pystyisin oljen sisään ujuttumaan. Otti sen verran luonnon päälle että lähdin kirpparille rauhoittumaan ja sieltä tein niin söpösen (viidenkymmenen sentin) paperilamppulöydön että vaikka olin ihan varma ettei meille jouluksi punaista väriä tule niin nyt mä huseeraan täällä parasta aikaa punaista nurkkausta olkkariin...

 Joten päätin siirtää olkihimmelin askartelun sunnuntaiksi ja leipomisen maanantaiksi.

Tai jotain.


PS. Tytön kummisetä soitti just ja sanoi tuovansa juuri leipomaansa leipää, nyt mä voin siis keksiä uuden mielenmuutoskohteen maanantaille!



Maailman helpoin kangasviiri-diy?

Hieman mietin tuota otsikkoa että voiko tätä viiriä maailman helpoimpana mainostaa, siksi tuo kysymysmerkki tuossa perässä. Helpoimmalla tietty pääsee jos ostaa valmiin mutta itse tehtyyn KANGASviiriin en minä ainakaan iisimpää tapaa keksinyt, keksitkö sinä?

Kirppareilla kierrellessä olen joulusilmällä viime aikoina tarjontaa katsellut ja viime viikolla löysin (kolmella eurolla) kaksi paneeliverhoa joista ajattelin tehdä keittiönpöydälle sellaiset liinat, mitä lie nimeltään,  jotka kulkee pöydän yli leveyssuunnassa? Aika helkkarin leveä pöytä kuitenkin pitäisi olla että siihen saisi 2 paneeliverhoa upotettua, aikani toista verhoa tuijottelin ja sitten "välähti"...

Olen aiemminkin kertonut inhoavani ompelua, jäänne verhoilija-ajoilta jolloin se sentti liikaa saumanvaroissa oli sentti liikaa lopputuloksessa, ei ollut ihan yksi eikä kaksi kertaa kun jouduin purkamaan turhan huolettoman surruutteluni tuloksia ja siksipä nykyisin työskentelen ommellessa vain puolen metrin tarkkuudella, pienempiä heittoja ei toimita laskea.

Puolen metrin heitto kangasviirissä ei kuitenkaan näyttäisi kivalta joten niitä ei ole tullut ommeltua.

Kesti 44-vuotta tajuta että hirveen kätsiä nuo paneeliverhot viirihommissa, niissähän on saumat sivuissakin...


Siitä vaan varovasti leikkelemään sopivia kolmioita,mulla tuo kannan leveys on 12.5 senttiä ja 17 viirikolmiota sain verhon yhdestä reunasta leikattua, pikkusen tulee hukkaa noiden ala-ja yläkäänteiden kohdalta mutta pitkän viirin sain kuitenkin jo yhdestä reunasta aikaiseksi.


Sitten vaan varo,varo,varovasti pitkällä neulalla pujotin kalastajanlankaa saumanvarasta läpi, varovasti sen takia että ompeleella on jostain kumman syystä taipumus purkaantua jos sitä ei oo päätelty, ihan tyhmä taipumus muuten jos multa kysytään...


Kuvaa varten virittelin sen tuohon olkkarin peräseinälle,näyttää karsealta pellavan väristä tapettia vasten mutta ei se tuohon jää vaan päätyy partsille,viirissä on ihan samaa harmaata kuin partsin verhoissa niin johan on taas mätsmats.

Mullehan on langetettu ehdoton tikkaillakiipeilykielto silloin kun oon yksin kotona, jotkut vaan on sellasia että vetää herneitä nenukkaan jos nyt ihan pikkasen horjahtaa (ja ontuu edelleen pari kuukautta pikku horjahduksen jälkeen) joten partsikuvaa laitan kunhan  päästään tikastarkkailijan kanssa yhteistyöhön.


 Kun ei kerran saa yksin ollessaan tikkailla kiipeillä niin silloinhan voi istua lattianrajassa ja voi tytöt, kyllä tässä yks ilta istuinkin niin että takalisto puutui vaan on tuo lopputulos niin mieluinen että kannatti. Kirpparilta, yllätys,yllätys, löytyi tuollainen tähtivaloverho ja kun en sille muuta paikkaa keksinyt niin ompelin sen kiinni tuohon rautalankakoriin. Kaksi tunti siihen meni mutta ei särje silmiä roikkuvat piuhat. Ja on muuten astetta tähdellisempi joululahjakoppa meillä tänä vuonna.

Huomenna jo uutta postausta tämän vuotisesta adventikosta,tai oikeastaan kahdesta, menin sitten tapani mukaan muuttamaan mieleni senkin suhteen:)

                          Kivuuksia perjantaihisi♥


I ♥ saneerauslaasti

Pyörittelin mielessäni nitinänatinapostausta viime viikkojen "vastoinkäymisistä" ja sitä tuossa jo pätkän kirjoittelinkin vaan sitten tulin toisiin aatoksiin, kerrottakoon kuitenkin että viime aikoina peilistä on takaisin tuijottanut itselleni vieras ihminen, naama on oma mutta se pään sisältö, en pääse kyllä kehumaan että tahtoisin olla huonon- sen kummemmin kuin hyvänkäänpäiväntuttu sen tyypin kanssa,hyi kirosana sentään. Ja ei, ei tartte hapuilla puhelinta puupaa-auton soittamiseksi, sen toisen tai kolmannen persoonani suomin valelääkärivaltuuksin tein itsediagnoosin joka kuuluu seuraavasti; Stressaavaa elämänvaihetta seuranneen kaikki hyvin elämänvaiheen tajuamisen vaikeus,ns.kuutamolla-syndrooma, parannettavissa, hoitomuotona aika, terapiana mm.tuunailu.

Ai niin, olen rakastanut, sillai platonisesti, saneerauslaastiin.Tuttuja olemma jo pitkän ajan takaa vaan viime aikoina suhteemme on syventynyt,en tiedä mihin tämä johtaa mutta puoli säkillistä se vielä ainakin kestää...

Nää pallerolamputhan  (1,30 kirpparilta) on kivoja ihan  omina itsenään mutta kiva on sanikallakin silattuna.


Kirpparilta eurolla löytynyttä vaaleankeltaista ruukkusettiä sanikka rouhisti kummasti...

Helposti pystyn mielikuvittelemaan näihin söpöset hyasintit,ei tee vaikeatakaan.


 Kivoimman muutoksen titteli kuuluu kuitenkin mielestäni tälle peruskynttelikölle,kahden euron kirppisostos tämäkin...

Hidas homma oli kyllä,ihan normihuolettomaan tapaan ei arvaa sörssäillä kun kyseessä on kuitenkin sähkökynttelikkö,ihan kiva päästä irti johdosta valojen sytyttämisen jälkeenkin...

Lopputulos on kuitenkin tähän tuhratun ja tuhlatun parin tunnin arvoinen, tykkään ihan kamalasti♥


Lopuksi pari vinkvinkkiä, ystäväni Sanna on aloittanut bloggailun, sama Sanna jonka hirmuisen ihanasta edellisestä kodista postailin TÄÄLLÄ, voit käydä kurkkaamassa nykyistä kotia TÄÄLLÄ

Ja se toinen,ei ollenkaan niin mielenkiintoinen juttu: tyttären, noin vuoden kestäneen, painostuksen jälkeen minutkin löytää nyt TÄÄLTÄ, mitä tytär edellä,sitä äiti perässä vai miten se oli.

                                  Kivaa keskiviikkoa♥                                  
    


Sisustusdiktaattorin vallasta luopumisyritys: Miestuoli

Ei niin mukavasta-asiastakin voi löytää, jos ei  hyvän niin kelvollisen puolen, ainakin jos tarpeeksi järeillä aseilla kaivaa,ihan ei kuitenkaan talikko ja lapio riittäneet mulle että tästä hirmuisesta  (hoito)väsymyksestä hyvän puolen löysin vaan kun otin avuksi kaivinkoneen ja dainomaittia niin johan löysin, jos nyt en hyvän niin ainakin kelvollisen puolen.

On ihan yllättävänkin paljon aikaa miettiä niin syntyjä syviä kuin kepeää hömppääkin kun ei jaksa normi "kanamaiseen" tapaansa kaahottaa hommasta toiseen ja eiköhän sitä miettimään pysähtymistä voi ihan kelvollisena asiana pitää?

Tai no,miten sen nyt ottaa...Olen pitänyt epätervettä itsekkyyttä yhtenä ärsyttävimmistä luonteenpiirteistä ja vaikken edes aseella uhattuna tunnustautuisi "yleisluontoisen" itsekkääksi niin salaman lailla iski männä viikolla mieleeni ajatus:herranjestas Kirsi,sähän oot oman koti(valtakunta)si epäterveen itsekäs sisustusdiktaattori!
Hetken siinä itseni kanssa väittelin tyyliin no en varmaan oo,oonhan mää,enpäs ole,olenhan, kunnes päätin hyväksyä karun oivallukseni,niin mukavaa kuin se itselleen valehtelu onkin.

Sellanenhan mä olen, teen, siirrän, maalaan ,muutan, ostan,puljaan jne. ihan oman makuni ja haluni mukaan enkä kysele,ainakaan etukäteen,saattaisin pian saada vastauksen joka ei suunnitelmiini sovi ja eihän se kysely muutenkaan diktaattorin toimenkuvaan ole koskaan kuulunut.
Melkein meinasi huono omatunto iskeä vaan sitten muistui mieleen miehen joskus esittämä ehdotus mustasta,nahkaisesta tv-tuolista jonka välittömästi tyrmäsin,ne kun on niin rumia eikä sellainen muutenkaan MINUN suunnitelmiini sopinut.

Siinä se nyt on, ystävältä kympillä ostettu ja miestä kovasti ilahduttanut MIEStuoli raheineen,melko edullista tuo paremman omatunnon ostaminen nykyään...

Salamaniskun seurauksena teinkin päätöksen että hieman yritän otetta sisustusdiktaattorin vallankahvasta höllentää, se kun ei tosiaan taida olla niin vaikka sen kyllä pitäisi olla että jos minä olen tyytyväinen muidenkin on oltava joten olkoon nyt tuo miestuoli pieni askel sisustusdiktaattorille mutta suuri askel tasa-arvolle,vai oliks se toisinpäin...

(Hyvistä päätöksistä ja yrityksestä huolimatta,sellasta tasa-arvoa ei ole vielä keksittykään että ne maisemataulut takaisin seinälle laittaisin kun niistä kerran eroon pääsin!)

                                    Kivaa keskiviikkoa ♥       


Matkamuistotaulut = Liitutaulut

Päläpäläpälätyksenomaisia seliseliselityksiä,tähän täällä iski aivan hirmuinen hoitoväsymys tuossa jokunen viikko sitten. Melkoisen omituinen fiilis kun pää pelaa niin normaalisti kuin tää pää vain voi mutta kaulasta alaspäin olo on kuin yrittäisi edetä upottavalla suolla vaan kyllä tää tästä, ihan normaalia kuulema on hoitojen tässä vaiheessa ja tietysti parempi näin päin, parempi pää pivossa kuin suolla.Tai ei ehkä sittenkään, tarkistin nykysuomen sanakirjasta ja pivo tarkoittaa näköjään kämmentä...



Niin väsynyt en kuitenkaan ole onnistunut olemaan etteikö kirppistely kiinnostaisi.Jos haluaisin olla vakavasti otettava eroon ylimääräisestä tavarasta-tyyppi niin kertoisin että vihdoin on tuossa projektissa päästy pisteeseen jossa pääsin hankkiutumaan eroon kaikenlaisista koreista,laatikoista sun muista säilyttimistä,piste. Vaan kun en ole niin kysyn että mitäs kirppispöydän pitoa se sellainen on ettei muiden pöytien tarjontaa katsastaisi ja vastaan että no ei niin mikään...

Mikään uutispommi ei ole kenellekään meillä tai blogissa käyneelle lienee se tieto että "trendikäs" ei kuulu top-tonnisanojen joukkoon niiden sanojen joukossa joilla tätä huushollia voisin kuvailla, mutta kyllä mä niitä trendejä kuitenkin seuraan. Hyvin pysyy "trendikartalla" sisustuslehtiä ja -blogeja lukemalla enkä ole päässyt välttymään siltä tiedolta että tingelitangelimuodot on nyt kuuminta hottia tai kylmintä coolia, miten tuon nyt sitten tahtookin ilmaista...Tingelitangeleissa on minusta jotain kivaa joten...

...kolmen euron kirppislöytölamppu pääsi meille sellaisen virkaa toimittamaan,pöllöä en kuitenkaan aio loputtomiin vankina pitää vaan sen tilalle tuonne päätynee joku kasvi kunhan sopivan löydän.

Siitä asti kun näin Tannin blogissa TÄMÄN IHANUUDEN olen epäaktiivisen aktiivisesti haaveillut samantyyppisestä ja nyt löytyikin kahdella eurolla sopiva jalkaosa joten enköhän minäkin ole piakkoin onnellinen hyväntuulisen hymyilyttävän näköisen maatuskalampun omistaja,jahka täältä suolta kuivalle maalle könyän.

Maatuskalamppua odotellessa voin tunnelmoida tämän meidän ensimmäisen "design-valaisimen" valossa (jos ei omaa designia lasketa),vois sanoa että alkuperäisen hintansa huomioiden ehkä paras kirppislöytö ikinä,siis hinnaltaan, ei muuten...

Vaikka onhan tuo ihan nättikin...

Nätti on katajainen (?) kolmen euron tarjotinkin ja vaikka mä olen niin epäromanttinen kuin nainen vaan olla ja voi niin kyllä tuli jotenkin hellyttävä fiilis kun tuon takana olevan tekstin näin...

...toivottavasti kuitenkin Ärrällä on sydän edelleen paikoillaan eikä tuossa meidän olkkarin pöydällä.

Romantiikasta puheenollen,oli miehen ilmeet ja eleet taas näkemisen arvoisia kun töistä tullessaan bongasi keittiön pöydältä nuo allaolevat lautaset, jouduin muistuttamaan että on olemassa tutkimuksia joissa  päänpuistelun ja niskakipujen yhteys on kiistatta todennettu, ei mokoma uskonut, niinkuin ei sitäkään että käväisin tuossa päiväseltään reissussa...

Lautaset maksoivat yhteensä 70 senttiä ja (kivojen reunakuviointien takia) ne kirpparilla nähdessäni tiesin heti mitä niistä tulee ja mihin ne meillä päätyvät...

Niin kivat noista tulikin että kolme lautasta lisää olen jo "reissannut",päätynevät sen yhden miehen konttiin jota ei tässä vaiheessa lokakuuta arvaa vielä nimeltä mainita...

Enkä myöskään arvaa tässä vaiheessa lokakuuta jättää miehen näkyville tätä uusinta kirppislöytöäni,kolmen euron vyyhdinpuuta, josta muuten heti sen kirpparilla nähdessäni tiesin mitä siitä tulee ja mihin se meillä päätyy ;)

                                         Tingelitangelia tiistaipäivään♥


Vahingossa "trendikäs" asensi kissateveen ja arpoi voittajat

Joskus on kummallisen pitkä matka asioiden suunnittelusta toteutukseen ja niin kävi tämänkin homman kanssa,Kukan telkkari odotti rapiat 4 vuotta kellarissa ennen kuin sain aikaiseksi asentaa sen toimintaan.

Kahdessa edellisessä kodissa meillä on kissan tv ollut käytössä ja voi miten siitä on riemua riittänytkään,se kun on tuo sisäkissan elämä muutoin niin kovin tylsää,kuka sitä nyt jaksaisi jatkuvasti syödä,nukkua ja saada osakseen kaikenlaisia hellittelyjä ja rapsutuksia?
Jaa no kuulostaa kyllä oikeastaan ihan mukavalta,pitäiskö tässä sisäkissaksi vallan ryhtyä...

Edellisessä kodissa asuessa heräsin kerran siihen kun ensin kuuluin kilahdus,sitten loiskahdus ja lopuksi naukaisu,en tiedä oliko Kukka kala-ateriaa tai kylpyä vailla vai olisiko lämpölampun päällä ollut mukava paikka makailla mutta niin vaan pääsin pelastamaan kissan ylipitkältä kylvyltä,saatoin kyllä mennä keskeyttämään hyvin alkaneen kalastusreissunkin,kuka näistä tietää...Vieläkin naurattaa kun muistelen kissan käytöstä mulahtamisen jälkeen,jokainen kissojen kanssa tekemissä ollut tietää varmasti miten kissa osaa käyttäytyä kuin mitään "noloa" ei olisi tapahtunut vaikka mitä olisi tapahtunut, ihan niinkuin Kukkakin,turkki vettä valuen tuijotti hetken että mitä toi nainen tossa hätäännyksissään häilää, teki parit piiiitkät venyttelyt ja aloitti turkkinsa nuoleskelun hyvinkin välinpitämättömän näköisenä.Siinä taas yksi asia josta ihmiset vois ottaa mallia,mitäs siitä vaikka välillä vähän mulahtaa, ainahan voi teeskennellä ettei mulahtanut,eiku siis..No en mä nyt keksikään mitään.

Kissateeveen-ohjelmien jatkuvuuden takaamiseksi tyttö halusi hankkia opaskyltin Kukalle,hieman epäillessäni osaako Kukka lukea ja vaikka osaiskin niin mahtaako ymmärtää englantia,tyttö tuijotti hetken että mitä toi äiti tossa horisee, teki parit piiiitkät venyttelyt ja aloitti puhelimensa räpläämisen hyvinkin välinpitämättömän näköisenä.Anna mun kaikki kestää,tyttären roolimallina on kissa!

Jokunen viikko sitten maalasin,osana sitä Ruotsin tuliaisista alkanutta lumivyöryä, nikkaroimani ikkunanpokakaapin ulkopuolen mustaksi,ajattelin kaapin ottavan itseään niskasta rungosta kiinni ja ryhdistäytyvän ja niinhän siinä kävikin,kivempi minusta noin kuin kokovalkoisena.Pari päivää myöhemmin menin jonkun blogin linkittämänä selailemaan erästä nettikuvastoa,lähellä oli etten jakkaralta pudonnut kun huomasin siellä  ällistyksekseni TÄMÄN KUVAN, haaveilin siinä sitten että olen kerrankin "trendikäs", tosin ihan vahingossa..

No niistä trendikkyyshaaveiluista tultiinkin sitten ryminällä alas heti seuraavan kirpparireissun jälkeen,ei pysty järjellä ymmärtämään käsittämään selittämään mihin kaikkeen ja minkä ihmeen takia ihminen voikaan silmänsä iskeä.Tai siis joka tyttöhän tarttee tollasen auton istuimeen tarkoitetun nappulajutun,eikös vaan tarttekin? Ensiajatuksena oli käyttää puupallerot johonkin tuunailuun,monta sataa palleroa 3 euron hintaan,vaan sitten menin ja kokeilin sitä tuon tuolin päälle ja niin siinä vaan kävi että jostain itselleni(kin) aukeamattomasta syystä tuo näyttää niin kivalta että saa jäädä tuohon,tosin se kiinnitettävä paremmin,valuvaista sorttia kun mokoma meinaa olla.

Edellisessä postauksessa hieman vilauttelin tuota olkkarin uutta järjestystä ja en nytkään malta paria kuvaa olla laittamatta,niin tyytyväinen siihen olen,ainakin siihen seuraavaan siivouspäivään asti.
Tietsikkapöytä siirtyi ikkunan alle,ihan hirmuisen kätevää,siinä sitä nyt kelpaa ikkunasta tuijotella ulos aurinkoisena päivänä. Mitään tekemistähän ikkunasta ulos tuijottelulla ei tietenkään ole sen tosiseikan kanssa että aurinkoisena päivänä sälekaihdinten ollessa auki näytöltä ei näe mitään peen vertaa. Pitäisköhän teen ennen kuin ajattelen-tyyppisen tyypin ottaa ja siirtää aurinkolasit tietsikkapöydän laatikkoon...

Samainen teen ennen kuin ajattelen-tyyppinen tyyppihän kotiutui parisen viikkoa sitten kirpparilta pyöreän keittiönpöydän jota ei tiennyt tarvitsevansa kanssa.Tarpeeton tarpeet keksii ja niin kävi tällekin, jalat poikki ja viilutetun pöytälevyn ärsyttävän varoen tehty hionta, tarkkasilmäisenä huomasin vasta kotona että pöytälevy oli ällöttävän tahmea, millä lie joku yritänyt sitä käsitellä. Jalkojen maalausta mietin vielä,kerrankin ennen kuin teen.

Sohva siirtyi takaisin vanhalle paikalleen oltuaan päivän vastakkaisella seinustalla, en tiedä mitä mielessäni liikkui kun sen lyhyelle seinustalle siirsin,oli tuo pitkä seinusta aika "metkan" näköinen kun ensin oli akvaario-taso,sitten tv-taso,sitten heteka ja hännän huippuna tietsikkapöytä,ei harmita etten ottanut kuvaa,olipahan muuten pötkylä en paremmin sano.
Pikkusen pötkylähän tuo on vieläkin vaan ei kauaa,tuohon mattojen väliin ja hieman päällekin tulee yksi juttu jota olen tekemässä yhdestä jutusta,ihan kohta tartun julmetun kokoiseen puukkosahaan ja alan surruutella joten yhdestä jutusta tehtävästä jutusta pääsen tännekin kirjoittelemaan ihan pian,olettaen että puukkosahan käytön jälkeen on sormet tallella,mies taisi sitä hieman epäillä jos mitään pystyn päättelemään huolestuneista katseista,kamalasta varoittelusta ja annetuista ohjeista joita tuossa aamutuimaan ennen hänen töihinlähtöään sain,siis ihan kuin mä olisin tyyppi joka tekee ennenkuin ajattelee...

Pitkien pölinöitten päätteeksi ne arvonnan voittajat,arpaonni suosi Irmastiinaa Luonto sisustaa -kirjan muodossa ja Rouva Kivitikkaa Neulo virkkaa kirjo jämälangasta-kirjan suhteen,laitan s.postia ihan tuotapikaa :)

                            Aurinkoista tiistaita sulle♥