Pillihimmelihomma

En usko olevani ollenkaan ainoa laatuani siinä  mielessä  että vuodesta toiseen suunnittelen kokeilevani jotain tiettyä juttua ja syystä tai toisesta se jää yhtä monesta vuodesta toiseen kokeilematta.Yleisin syy  moiseen käytökseen omalla kohdallani lienee se että kuvittelen kyseisen homman kamalan vaikeaksi tai työlääksi ja mitä kauemmin sitä suunnittelen sen vaikeammaksi ja työläämmäksi sen pystyn mielikuvittelemaan...

Niinkuin nyt vaikkapa tää himmelihomma,tässä tapauksessa pillihimmelihomma,monen monituisena vuonna,yllätys yllätys,joulun alla olen kuvia niistä katsellut ja ajatellut että vähänkös ois kiva ja makee ja mitä milloinkin vaan tekemättä on jäänyt,se kun näyttää niin monimutkaiselta.

Paskanmarjat Katinkontit sanon minä,kyllä ei ole ollenkaan vaikeaa!  Jo kolmas postaus peräkkäin johon on pakko laittaa lause: hyvin mutkikkaita polkuja pitkin päädyin tässä päivänä eräänä,siis eilen TÄNNE, ohje vaikutti niin helpolta että päätin kokeilla ja reilut sata pilliä ja noin kolme tuntia myöhemmin keittiön ikkunassa roikuskeli se vuosia kaihottu pillihimmeli,ihan omin ei niin pikkukätösin tehtynä.(Sinänsä hauska sattuma että ohje on Valittujen Palojen sivuilla,lehdessä kun yleensä on just ne valitut palat jotka mua ei kiinnosta laisinkaan)

Toki nuo pillit ois voinu leikata jiiriinkin mutta sen verran monet lattialistat olen väärään suuntaan onnistunut jiirittämään että menin helpomman kautta ja "maalasin jiirit";) Mustaa lankaa ei inspiksen iskiessä löytynyt ja kun ennestään tiedän että jos hommaa siirrän niin tekemättä jää joten käytin sitomiseen valkoista "matonloimilankaa" joka tietysti suorastaan loimotti silmiin pillien välistä.Tippa mustaa maalia joka saumaan niin johan loppu loimotus. Tarkoitus oli värjätä nuo roikotuslangatkin mustiksi mutta tyttö vastusti operaatiota, kuulema ihan tyhmä jos on kokonaan musta joten tällä mennään.Toki noihin liitoskohtiin ois voinu liimata jotain,vaikka pienet puupallerot,mutta kun tuo ei omaa silmääni ollenkaan haittaa niin antaapi olla liimaamati.

Kaikista kivointahan tuossa hommassa on se että tuon himmelin voi kasata just siihen muotoon kuin haluaa,tämä on kasattu niin että ensin yhdistin kuusi 16-senttisitä pillinpätkistä koottua kuutiota isoksi kuutioksi ja sitten nuo pienet roikuskelevat kuutiot jotka on tehty 6-senttisistä pillinpätkistä liitin kaikkiin saumakohtiin.Yhdistely vaihtoehtojahan on varmaan ziljoona,tällä kertaa näin,toisella kertaa toisella tapaa,varmaa kuitenkin on että ei tää himmelihomma yhteen jää,niin iloinen yllätys oli tuo helppous.
Joten jos olet joskus suunnitellut muttet aikaiseksi saanut niin suosittelen lämpimästi kokeilemaan,helppoa ja kivaa puuhaa,ainakin noilla pilleillä,vaikeusastekerroin ja käytetyn ajankerroin nousee varmasti potenssiin sata jos oikeilla oljilla tekee,ehkä sitten ensi joulun alla:)
Tai sitten ei.

Tästä ilahtuneen kokeilen ehkä jo tällä viikolla uunissa valmistettavan sipulikeiton tekemistä,sitä olen suunnitellut kylläkin vasta parikymmentä vuotta:)

Onnistumisen iloa alkavaa viikkoon♥

Eteisen kertomaa

Silläkin uhalla että paljastun leimaudun ihmiseksi joka ei muuta tee kuin roikkuu netissä aloitan samoilla sanoilla kuin eilen eli hyvin mutkikkaita polkuja pitkin päädyin tässä päivänä eräänä,eiku siis tänään,lukemaan TÄTÄ juttua ja sehän pisti miettimään omaa eteistä ja sitä mitä minä haluaisin sen kertovan...

No ainakin sen että täällä asuu lapsi (jonka piirustuksia,askarteluja ja käsitöitä pidetään esillä,ei velvollisuudentunnosta vaan rinta rottingilla)

Epäminimalismisista taipumuksistakin se saisi kertoa,siitä että tavaraa saa olla reilustikin mutta mieluiten hyvässä järjestyksessä...


Se että  joku (?) asukkaista tykkää perhosista saisi mieluusti näkyä kuin myös se ettei tuon "taiteenkaan" kanssa olla kovin valikoivia,vallan mainiosti saa olla (kahden euron) kirpparitaidetta...


Epäkäytännöllisyys ja käytännöllisyys painivat täällä kovasti keskenään vaan kumpi voittaa? Vaalea matto eteisessä pahimpaa kura-aikaan viittais vaihtoehtoon yksi mutta onhan se sentään muovia...

Älykästä tai ainakin matemaattisesti lahjakasta  porukkaa,shakkilautakin on todella ahkerassa käytössä joten se saa olla koko ajan esillä...

Ai ei olla vai?


Asukkaat tykkäävät lukemisesta ja joku (?) saattaa tykätä tuunailustakin.

Perheen äidillä saattaa olla lievähköä taipumusta totuuden kaunisteluun koska "stailaa" lapsen naulakon ennen valokuvaamista.

Tytölläkin on taipumusta stailailuun,tosin ei oman naulakkonsa.

Entäs sinä,mitä haluaisit oman eteisesi kertovan vai oisko sen parempi pitää suunsa kiinni:)

Kivaa lauantai-iltaa just sinulle ♥

Mikä toi niinku on?

Hyvin mutkikkaita polkuja pitkin päädyin tässä päivänä eräänä pinterestissä,niinkuin mulle siellä aina käy, sivu(sto)lle jossa oli askartelumatskuna käytetty niinkin hankalasti hankittavaa ainesta kuin vassapaperihylsyt.Valitettavasti polkuni olivat niin mutkikkaat etten etsinnöistäni huolimatta enää samaa polkua löytänyt enkä siitä syystä sivua voi tänne linkittää,uskomatonta kuitenkin mitä kaikkea tyypit on keksineet tuosta hankalasti hankittavasta matskusta valmistaa,peilinkehyksistä "ovirautoihin" ja kaikkea mahdollista siltä väliltä.

Mihinkään suuriin juttuihin en pienen perheen materiaalinkulutustahdilla kyennyt mutta mieli teki jotain kokeilla ja vaikka normaalisti tuntuu että joka kauppareissulla sitä paperia pitää ostaa niin ei se sitten näköjään olekaan niin joten kranssintapaiseen viritelmään oli tyytyminen...


Tähän nyt ei kyllä mitään ohjelinkkiä tarvitsekaan,rullat suikaleiksi ja liimataan toisiinsa haluttuun muodostelmaan,siinä koko homma.

Tai ei ihan koko omalla kohdallani,maalasin muodostelman harmaaksi,maalatessani kyllä mietin onko mahdollisesti olemassa mitään turhempaa hommaa kuin vessapaperihylsysuikaleen maalaaminen,äkkiseltään en keksinyt yhtään mitään muuta kuin ehkä sen suikaloimisen:)

 Turhuudesta huolimatta tein homman loppuun ja hylsysuikaleiden kiinnityskohtaan liimasin napit.Aioin kirjoittaa että hylsyjen kiinnityskohdan viimeistelin napeilla mutta se lienee turhan hienosteleva sana,kun kyseessä on kuitenkin ne hylsyt...

Tyytyväisenä itseeni sen sitten makkarin ikkunaan ripustelin,ajatellen että onpas huoliteltua jälkeä,maalit ja napit ja kaikki,ei yhtään huomaa mistä se on tehty,sopii oikein hyvin sen ensi kuussa koittavan ajan koristeeksi.Tyytyväisyyttä kesti just tasan siihen asti kun...

...tyttö tuli ulkoa ja kysyi:"Mikä toi niinku on,aiotsä sä ihan tosissas ripustaa vessapaperirullia meidän ikkunaan?"Ihan tosissani sitä tässä nyt miettiessäni toivottelen sulle

Kivaa viikonloppua♥

PS.Toissailtana rakentelin höyhenistä ja risuista linnunpesää yhteen somistusprojektiin ja pyysin tytön katsomaan että näyttääkö se linnunpesältä,tyttö tuijotti hetken ja sanoi:" Ootko muuten useinkin nähnyt lintujen käyttävän teippiä?"
Näin meillä,luojalle kuitenkin kiitos jalat maan pinnalle palauttajista:)



Höyhenlamppu

Kummallisen nahkea viikko takana, pitkiä aikoja arki rullailee sujuvasti eikä sitä sujumista oikein noteeraa millään tavalla ja sitten on näitä pienten vastusten viikkoja, tyttö kipeänä ja kissan itselleen jostain mystisestä paikasta imuroima korvapunkki niin johan on olevinaan niin hankalaa ettei kenelläkään muulla ikinä koskaan milloinkaan,ainakaan melkein...Sisäänrakennettu marttyyrikuningatar vaatii dramaattisia elkeitä ja kun sitten ykskaks,ihan kuin taikaiskusta, tajuat  miten muurahaisenpienistä asioista niitä niskojasi nakkelet niin ensin hävettää ja sitten naurattaa,saattaapa niitä anteeksipyyntöjäkin joutua jakelemaan vähän sinne ja tänne...Nythän en todellakaan puhu itsestäni vaan ihan sillai yleismaailmallisesti,mistä lie päähän putkahtanut tälläinen ajatus.

 Aiemmin kirjoittelin miten aion rentoutua höyhentuunailun parissa ja nyt on varmaan yksi sana otettava takaisin ja se on tuo rentoutua,siinä vaiheessa kun kymmenennen kerran poltin sormeni kuumaliimassa ja suusta pääsi se kymmenes kirosana niin olo ei kamalan rentoutuneelta tuntunut:)

Lopputulos on kuitenkin omiin silmiini kiva ja sopivalla tavalla hassu joten kunhan nuo pahimmat rakkulat on parantuneet niin voisin samaan hommaan ryhtyä uudelleenkin.Ideahan ei varsinaiseti ole omani,Rinkisen Katjan kirjasta olen aikoinani strutsinsulista tehdyn lampun bongannut mutta koska oma henkilökohtainen strutsifarmarini on pitkähköllä talvilomalla,ettei vain olis lopettanut koko farmarointia,niin tyytyminen oli köyhän naisen versioon joka koostuu tiimarin valkoisten höyhenten ja liian monta kertaa sinitarrakiinnityksen takia seinältä pudonneen mustan höyhenkranssin yhdistelmästä.

Varjostimen oli tarkoitus päätyä partsille höystettynä valosarjalla mutta toistaiseksi se saa roikuskella "hevaanin" päällä ihan opetusmielessä. Opetushan tietysti on se yllättävä tosiseikka että kuumaliima on nimensä veroista, vaikkei millään meinaa muistaa eikä varsinkaan uskoa niin kyllä se todellakin on!



Höyhenen kevyttä alkavaa viikkoa sulle♥

Tekeillä

Jonkinlaisesta eikömunlapseniolekaanenäääidinvauvelimelankoliasta olen lievähkösti kärsinyt kuluneella viikolla,tyttö siirtyi viikko sitten kaksinumeroisille lukemille ja eihän siinä mitään,melko luonnollistahan tuo taitaa olla että yhdeksän vuoden jälkeen pamahtaa  kymppi täyteen mutta jotenkin haikealta on tuntunut se että postiluukusta tulvivat lelukuvastot eivät kiinnosta enää millään tavalla:O Yhden ainoaa lelutoivetta ei kuulema ole enää tänä jouluna odotettavissa,ei sitten mitenkään päin vaikka äiti miten yrittää ehdotella sitä ja tätä mikä sinänsä on tietysti outoa koska aiempina vuosina olen lahjatoiveita kuunnellessani mielessäni ajatellut että ei herttileijaa taas sitä rojun määrää mikä on toiveissa:) Kaikista oudointa asiassa on kuitenkin se että kun minä itse en TIETENKÄÄN vanhene enkä muutu niin miten on mahdollista että lapsi vanhenee ja muuttuu,tää ei tajuu;)

Itselleni hyvä lääke lievähkön melankolian hoitoon on tuunailu ja sitä onkin viikonloppuna tiedossa,pyöränvanne tuossa kaapin ovessa jo huuteleekin hommiin;) Oli taas miehen ilme näkemisen arvoinen arvoinen kun tuo kainalossa kotiuduin,jaksan edelleen yllättyä siitä että mies jaksaa näistä mun kuvioista yllättyä,luulishan tuon jo tottuneen,pientähän tuo pyöränvanne kuitenkin on verrattuna vaikkapa...No vaikkapa auton jousiin.

Kuten kuvasta näkyy,yhden höyhenjutun tekoa jo tuossa äsken aloittelin,hitsin kiva ois sanoa että tuosta tulee hitsin kiva vaan rehellisyyden nimissä on sanottava että tässä vaiheessa tekele näyttää kammottavalta! Viisaampi jos olisin niin lopettaisin heti alkuunsa mutta tähän taitaa päteä sama juttu kuin virheelliseen maalivalintaan,sinnillä valmiiksi josko se lopputulos näyttäisi paremmalta kuin alkutulos,empiiriset tutkimukseni  puhuvat hyvää lopputulosta vastaan mutta oishan se kauheeta jos tää olis just se poikkeus säännöstä ja mä olisin menny heittämään hanskat naulaan heti alkumetreillä...

Hetekan muutosta divaaniksi,tai virallisemmin hevaaniksi,(herttaisen ANNUKAN keksimä nimitys) on tarkoitus edistää myös,pitkällisten pohdintojen ja henkisen kädenväännön itseni kanssa lopputuloksena patja-ja päätyosa,jota siis ei ole vielä olemassakaan,verhoutuu yllätys,yllätys,harmaaseen villakankaaseen;)Neulehuopakin on tilattu,tosin Korvatunturilta asti mutta se tulee toimimaan tuossa vain somisteen roolissa.Siis ainakin näillä tiedoilla mitkä mulla just nyt on...
Keittiön pöytä ja tuolitkin ois viime silausta vailla,nuo maalaamani kalusteet joita mun ei pitänyt ikinä maalata.
Jotain valmistakin sentään,dyykatut lyhdyt päädyin maalaamaan ja lasiosat päällystin musta-hopeisella pitsikankaalla,ihan kivat mutta samantien kun olin sormet rakkuloilla kuumaliimaamisen jäljiltä sain paremman ajatuksen,annetaan nyt kuitenkin rakkuloiden parantua ennen kuin aletaan uudelleen tuohon hommaan...

Mulla on nyt muutama kana kynittävänä eikun höyhen pöllytettävänä joten toivottelen sulle;
Kivaa viikonloppua♥