Äkkiä tänne jotain tuunattavaa!

Tänä aamuna se iski heti heräämisen jälkeen,se kotvan aikaa kateissa ollut tuunailuinnostus...
Pälyilevät ympäri huushollia luodut katseet eivät tuottaneet tulosta,kaikki maalattavissa oleva on maalattu jo ainakin yhteen kertaan ja kaikki tuunailua vailla oleva tuunailtu ainakin kertaalleen joten eihän siinä silloin muu auta kuin lähteä etsimään sitä tuunattavaa...


Lemppari SPR ei pettänyt tälläkään kertaa,lamppuhyllystä löytyi ISO kattolampunrotisko eurolla,niin pystyn kuvittelemaan tuon sohvan taakse seinälle "pienen" tuningin jälkeen;)Tai ei tuo nyt muuten rotisko minusta ole mutta johdot lampusta oli katkottu vaan eipä haittaa, aion käyttää tuosta vain kehikon ja tuon hauskan hopeanvärisen osan,kätevä emäntähän tekee sähköviritykset itse;)Mistä tulikin mieleen että onnistuin polttamaan keittiöstä sulakkeet tässä yks päivä viritysteni kanssa mutta enköhän mä jonkun (turvallisen) valonlähteen tuohon keksi...


Tuolla lemppari SPR:llä on ihan erikseen sellanen "tuunausosasto",hyvin pieni mutta kuitenkin...Iskin silmäni isolta näyttävään pitsipeittoon jonka hintalapussa luki että siinä on reikiä ja hinta 15 euroa,tarkempi syynäily paljasti että reiät on kohtuullisen helppo korjata...


...ja mukaanhan se lähti,mies joku saattaa ostostani reikäisyyden vuoksi kauhistua mutta itse olen enemmän kuin tyytyväinen,kauniin päiväpeiton tuosta korjauksen jälkeen saa...Ihan pakko oli vähän jo testaillakin;)

Muutakin sieltä mukaan lähti mutta niistä joskus toiste,eiköhän näiden parissa saa viikonlopun kulumaan:)Niin ja löysinhän minä alkuviikosta kaksi isoa,varmaan suurtalouskäyttöön tarkoitettua reikäkauhaa (1,50),niistäkin pitäis jotain kehitellä,jos ei muuta niin kynttilälampetit keittiöön:)



Lep(p)oisaa viikonloppua sulle!

Töitä käsille

Sain kadehdittavan ihailtavan monipuolisesti käsityötaitoiselta ja "muutenkin" mukavalta Minnalta Talo maalla-blogista kivan käsityöhaasteen johon on just nyt sopiva aika vastailla,mullehan kävi nimittäin niin että saman tien kun sain tiedon tuonne tilasomistus-koulutukseen pääsystä päänsisäinen kovalevyni autioitui ideoista ja taidoista ja itsevarmuus on tyhjenemään päässeen ilmapallon luokkaa,melkoisen hyvä hetki siis muistella että jotain kuitenkin ehkä joskus oon osannut ja tehnyt,yrittänyt ainakin:)Kiitos Minna kivasta haasteesta!

1. Mikä on kunnianhimoisin käsityöhaaveesi?
Ehdottomasti ISOIN kunnianhimoisista haaveistani on se että tulen "jonain päivänä" tekemään töitä tavalla tai toisella käsitöihin liittyvällä alalla,hyvin utuisia ovat suunnitelmat mielessäni vielä asian suhteen mutta toivottavasti seuraavan vuoden aikana sumu hälvenee ja luvassa on selkiintyvää:)

Ihan "oikeista" käsityöhaaveista kunnianhimoisin tällä hetkellä lienee se että jonain päivänä yönä meillä nukutaan tyynyliinoilla JA pussilakanoilla JA lakanoilla joihin olen itse virkannut ihanaakin ihanammat perhospitsit:)Hieman epäilen mutta haaveillahan aina saa...


 2. Mikä on ollut kunnianhimoisin toteutuneista käsitöistä?
 Tähän on kyllä helppo vastata! Muinaisina aikoina kun tein verhoilutöitä ihan ammatikseni,lupauduin puhelimessa sohvaa näkemättä( huge mistake!!) verhoilemaan asiakkaan sanoin kuvattuna "semmosen aika vanhan" sohvan nahalla jonka asiakas sanoi toimittavansa itse:)Yllätys oli aikamoinen kun sohva paljastui toistasataa vuotta vanhaksi ja muodoltaan sellaiseksi että kankaallakin se olisi ollut haastavaa verhoilla eikä siinä vielä todellakaan kaikki,nahkakin paljastui "itseammuttujen hirvien taljoista muokatuiksi paloiksi"...Nahkahan ei anna verhoillessa armoa yhtään,väärään kohtaan jos niitin lyöt niin näkyvä reikähän siitä jää ja sohvan muoto aiheutti sen että kuumailmapuhaltimella piti nahkaa lämmittää että sen sai rypyttömästi sohvan muotoja myötäilemään...Onnistui loppujen lopuksi hyvin mutta on muuten ainoa verhoilutyö jonka vuoksi olen ihan oikeasti kyyneleitä valuttanut hikipisaroiden lisäksi:D Tuon jälkeen en ole nahalla verhoillut kuin ruokapöydän tuoleja enkä muuten verhoile!!Ja ihan kerralla meni oppi perille myös siitä etten kalusteita ja matskuja näkemättä lupaile yhtään mitään;)

 3. Jos sinulla olisi aikaa ryhtyä tekemään käsitöitä, jääkö joskus aloittamatta, kun ei osaa päättää mitä?
No eipä kyllä jää,sen verran monta juttua on aina haaveissa/suunnitteilla/kesken että johonkin niistä tartun jos on aikaa ja fiilistä,fiiliksen puute onkin sitten pahempi juttu:)Aloittaminen on vähän liiankin helppoa,voi kun joskus vielä oppisi sellaiseksi jolla ei ole montaa juttua kesken koko ajan vaan veisi loppuun sen minkä on aloittanut ENNEN kin aloittaa sen uuden jutun:)

 4. Mitä käsitöitä teet mieluiten?
 Riippuu ihan kuun asennosta;) Kaikista mieluiten kokeilisin useammin jotain sellaista jota en ole tehnyt aikaisemmin mutta koska siihen ei ole aina mahdollisuutta,aikaa,opastusta,pinnaa ja muita seliseliselittelyitä niin sanotaan nyt vaikka että just tällä hetkellä mieluiten tuunailen,virkkaan ja työn alla on myös nappiaskartelua jota en ole ennen kokeillutkaan,kivaa muttei vaativaa puuhaa muuten;)



 5. Liittyykö ammattisi käsin tekemiseen?
 Ihan "oikealta" ammatiltanihan olen verhoilija ja viimeisimmässä työpaikassani leivoin ja laitoin ruokaa joten aikalailla käsin tekemiseen liittyvät:)

 6. Vallitseeko työpisteessäsi (tai missä ikinä välineitä säilytätkään) totaalikaaos vai narskuvanpuhdas säntillisyys?
Tää taitaa riippua kanssa kuun asennosta tai maan asennosta aurinkoon nähden tai jostain muusta luonnonlaista,mä voisin sanoa itselleni ihan samat sanat kuin mitä hoen usein tytölle,miten tää (sun vaatekomero)voi olla taas tän näkönen vaikka mä sen vasta siivosin:)Välillä heitellään roskiin pikkiriikkisenkin vääntyneitä nuppineuloja ja välillä taas ei ole aavistustakaan missä ne nuppikset on,niin se vaan mulla menee mutta mikäpäs minä olen luonnonvoimia vastaan taistelemaan,ei jaksa,ei pysty,ei kykene...Eiku siis mä uskon luovaan kaaokseen;D

7. Mitä käsityömateriaalia sinulla on varastossa valmiina odottamassa, mutta et ole koskaan siitä tehnyt mitään? Kauanko olet sitä säilönyt?

Materiaaliahan on oltava runsaasti,koskaan ei tiedä minkälainen inspis iskee ja mihin aikaan vuorokaudesta mutta ehkä mä voisin jo viedä metallikeräykseen nuo nelisen vuotta kellarissa pyörineet autonjouset joista mulla oli selkeä suunnitelma tehdä pöytälampuille jalkaosa:)

8. Millaisessa mielentilassa teet käsitöitä? Korskuen kohti kunniakasta lopputulosta kaamealla faartilla? Nautiskellen ja rauhoittuen? Miten?
Uskallan väittää,itsehän mä sen parhaiten tiedän,että mulle käsitöiden,tuunailujen yms.tekeminen on sama juttu kuin jollekin toiselle joogaaminen tai meditointi,jos ei epäonnistumisten aiheuttamaa hampaidenkiristelyä lasketa niin ihan puhdasta nautiskelua ja mielenrauhaa;)Ei pakoa arjesta mutta arkihuolten romukoppaan heittämistä kuitenkin:)



9. Nyt alkaa mielikuvitus loppua näiden kysymysten kanssa, mutta oletko sinä keksinyt joskus jonkin mielestäsi aivan uuden idean tai toteutustavan käsitöissä?
Ei se haittaa,mullakin alkaa mielikuvitus loppua näiden vastausten kanssa:)No en ainakaan muista keksineeni,paitsi jos piparkakkutalon kasaaminen kuumaliimalla sellaiseksi lasketaan...

10. Minkä kouluarvosanan antaisit käsityötaidoillesi?
No tämä kyllä riippuu kaikista eniten kuun asennosta,kun asento on oikea ja kässyt onnistuu just eikä melkein kuten mielikuvittelin niin ihan täys kymppihän tai korkeintää miinus siinä perässä on taidot mutta  siellä kuun pimeällä puolella,kun toteutus ei vastaa likimainkaan mielikuvaa lopputuloksesta niin pakkasella ollaan pahasti,keskiarvo vois olla siinä kasin luokkaa,parantamisen varaa on aina:)



 11. Mikä on sinulle rakkain, jonkun muun tekemä, käsityö?
Tytön monta vuotta sitten äitienpäivälahjaksi tekemä kaulakoru jossa on huovutettuja palleroita ja sydän,ei löydy maailmasta korua joka sen voittaisi vaikka olis millasilla timanteilla kuorrutettu:)

Tähänhän pitäisi itse keksiä 11 kysymystä lisää mutta koska käytin viimeisenkin rippusen mielikuvitusta vastaamiseen niin laitan tämän samoilla kysymyksillä eteenpäin,mitä sitä hyviä vaihtamaan:)Haasteen laitan eteenpäin seuraaville naisille joille tiedotan samalla etten niitä herneitä vedä nenään,en edes toiseen sieraimeen vaikkette jostain syystä tähän halua/kerkeä/jotain muuta vastailisikaan;)


Rouva Kivitikalle
Keltainen tupa ja perunamaa-blogin Purlinalle
Hirsitalon suojissa Marikalle
Kotipuron Riitalle
ja
Taikulle

Kivaa keskiviikkoa sulle!



Outous on katsojan silmässä

Hersyvän hauska satunNainen-blogin Paula pitää mua vissiin outona laittoi minulle(kin)  haasteen jossa pitää paljastaa 5 omituista asiaa itsestään,todella haastava haaste tämä olikin,itseään kun helposti ajattelee tyyppinä jonka kuva vois löytyä sanakirjasta sanan normaali tai keski sitä ja keski tätä kohdalta vaan haaste on haaste ja aikani mietittyäni sain kuin sainkin 5 outoutta kasaan,eivät varmasti kuitenkaan niitä isoimpia outouksiani,olenhan ne itse suodattunut;)




 Postauksen kuvat liittyvät outoon ostokseen jonka tein alkuviikosta kirpparilta,meillähän ei ole eikä ole muistaakseni ollutkaan sisustuksessa mitään keltaista,sujuvasti ihailen sitä muiden kodeissa mutta omaan kotiin ajateltuna se tuntuu lähinnä huutomerkiltä...Ei hajuakaan mikä outouskohtaus iski kun ihastuin ihan kamalasti kyseisiin verhoihin jotka lyhennyksen jälkeen päätyivät keittiön ikkunaan,voihan tuo olla hyvinkin hetkellinen hullaannus,nähtäväksi jää;)


1.Isken AINA pisteltäviin leivonnaisiin,perunarieskoihin,pasteijoihin,piirakkapohjiin jne. seitsemän haarukaniskua,ei mitään käsitystä miksi mutta niin mä aina teen,jopa pellillä paistettavan lihapiirakan jaan taikinapyörällä ruutuihin ja jokaiseen ruutuun tulee,tottakai,seitsemän iskua...


2.Kirjoittelen "mustakantiseen kirjaani" kirjoista bongattuja hauskoja sanoja/sanontoja muistiin ilman minkään maailman tarkoitusta,viimeisimmät muistiin kirjoitukset näyttävät olevan Laura Saaren Tyyppiteoriasta peräisin oleva "stunttaaminen" joka viittasi  toisenlaisen esittämiseen kuin mitä oikeasti on ja Anna-Leena Härkösen Ei kiitos-kirjasta peräisin oleva  "se on ihan viime tiistailta",ei siis aivan kuuminta hottia,näin sen itse ainakin tulkitsin...

3.Kuuntelen aina autoillessa radiota ja kommentoin,vaikka olisin itsekseni,koko ajan juontajien juttuja,et voi olla tosissas,pistä nyt jo sitä musaa,ei tota jaksa kuunnella,aivan helkkarin hyvä juttu jne.jne. (Handsfreelaitteiden lisääntyminen on muuten vähentänyt merkittävästi liikennevaloissa ja parkkipaikoilla minuun viereisistä autoista luotuja epäluuloisia katseita;)) Samaa harrastan myös kotona telkkaria katsellesani,kotikommentaattori is my middle name:)


4.Tämän "omituismaisuuden" huomasin mainitun toisessakin blogissa joten ainutlaatuinen se ei ole mutta jos lapsonen on ulkona ja kuulen ambulanssin äänen niin mun on pakko soittaa tytölle tarkistaakseni ettei hänelle ole sattunut mitään,tyttö ei tästä outoudestani kyllä ole selvillä,naamioin "tarkistuksen" aina joksikin muuksi asiaksi...

5.Tykkään täytellä sanaristikoita mutta en "pysty" aloittamaan" uutta ennenkuin edellinen on valmis,on muuten jokunen uudissana tullut keksittyä tässä vuosien mittaan...

Aika pliisuja omituisuuksia mulla,tosin tulos ois ihan toista luokkaa jos oisin perheeltä uskaltautunut kysymään vaan parempi lähteä viikonloppuun hyvillä mielin;) Tämä haaste on tainnut kiertaa jo niin monessa blogissa etten sitä nimetysti eteenpäin laita,nappaa mukaasi jos olet tippaakaan omituinen;)

Löysin kirpparilta myös tuollaisen karvapeiton ja arvatkaas vaan rakastuiko kissa siihen,tassuillaan "anturoi" sitä hirmuisen hurinan kera ja mukavaltahan tuo kieltämättä näyttää...


Mukavia hurinoita viikonloppuun!



Niinhän siinä sitten kävi...

Yleensä viikonloppu on ohi aivan liian nopeasti mutta voi järkytys sentään miten pitkältä tämä viikonloppu tuntui kun tiesin että alkuviikosta saan tiedon mahdollisesta tulevasta opiskelupaikasta...

Perjantaina oli  haastattelu hakemaani koulutukseen ja haastattelu sujui "ihan ookoo" vaikka vastoin kaikkia todennäköisyyksien lakeja mua alkoi kesken haastattelun jännittää kamalasti,äänikin alkoi väristä kysymyksiin vastaillessa:O Se jännitys alkoi ärsyttää niin raskaasti että sanoin haastattelijoille minua jännittävän ihan kamalasti ja huiskis vain,jännitys loppui onneksi kuin seinään kun tuon lauseen sain suustani ulos,oli kyllä kummallinen kokemus,miksikään jännittäjätyypiksi kun en ole koskaan aiemmin itseäni osannut ajatella...

Pienoismallikin onnistui "ihan hyvin" mutta siitä ette vielä kuvaa näe,malli pitikin jättää sinne koululle mikä ei mulla etukäteen juolahtanut mieleenkään vaan olin ajatellut kuvata sen blogiin haastattelun jälkeen,how clever is that...

No saahan sen sieltä onneksi takaisin ja sitä kuvaamaan pääsyä odotellessa ajattelin laittaa tänne runon jonka pohjalta tuo "pohjakooltaan korkeintaan A4-kokoinen kolmiulotteinen" työ "piti" toteuttaa,olis todella mielenkiintoista kuulla mitä sinä olisit keksinyt jos olisit tuonne koulutukseen hakenut:D

Kuusia huiskis haiskis,kaikkien kuusten takana
paksun lumen välissä,makaa vanha karhu,
nukkuu selällään,ei tiedä mitään,
kuorsaa mesi kuonon päässä,lumet tutisevat pumpulipeitot.

Keinuu suuria hiutaleita,höyheniä
laivoja veneitä,
voi istua niiden selkään
lähteä purjehtimaan niin kuin
viiva vaan
karhumetsään,kuusimetsään.

Maa keinuu,karhu kuorsaa
kurnahtelee,
se on Lumikin metsä.

Mitäs sanot,tyhjeneekö pääsi hetkellisesti ideoista tämän luettuasi niinkuin kävi minulle vai alkaako heti kellot kilkattaa,se olis kyllä kiva kuulla:) Tosin itsellänihän oli viikko aikaa tuo tehtävä toteuttaa ja sitä pohtia,"hieman" eri juttu kuitenkin kuin kylmiltään alkaa jotain keksiä:)

Onneksi oli se viikko aikaa,tänään sain tiedon että ensi kuussa pääsen opiskelemaan täällä tätä,yhtään en liioittele kun sanon olevani todella iloisella mielellä,tai no ainakin ihan ookoolla;D

Iloista mieltä sullekin