Arkeologisia kaivauksia

Äkillisestä päähänpistosta (onkohan muunlaisia olemassakaan) menin ja varasin syyslomaviikolle kirppispöydän joten ihan niin letkeän leppeissä tunnelmissa loma ei ole edennyt kuin etukäteen haaveilin.Jokainen joka on kirppistavaroita joskus lajitellut ja hinnoitellut tietää että vaivaahan siitä on,vallankin jos sattuu olemaan henkilö joka kantaa "ylimääräisen" tavaran kellariin joskus jätesäkissä,harvoin pahvilaatikossa ja käyttää yleisimpänä siirtovälineenä ns.sylystä.Minähän en tietenkään tuohon huithapeleiden heimoon kuulu,hyvinkin tarkkaa kirjanpitoa pidän siitä mitä kellariimme kannan,niinkuin arkeologien tietysti täytyy "löydöistään" pitääkin.

Jep,joku merkintävirhe tai jopa vuosien paussi oli kirjanpitoon kuitenkin päässyt syntymään,itkunaurut meinas päästä jo kellarin ovella ja hetken häivähti päässä mission impossible-ajatus vaan eihän siinä itkut sen paremmin kuin naurutkaan auta,kun on pöytä varattu ja MAKSETTU niin toimeen oli tartuttava.Nyt harmittaa etten tullut kuvailleeksi kellarin hävityksenkauhistusta,siinä olis saanut vertaistukea moni muukin tarvitsen tuota vielä joskus-hamsteri...

Tosin itselleni paljastui että mä en tarvitse,en todellakaan  tarvitse tavaroita joita esiin räjäytellessäni koin kerta toisensa jälkeen ahaa-elämyksen että ai mulla on tällänenkin,enpäs muistanut ollenkaan,millonkas mä tälläsen olen hankkinut,mielessä kävi jo epäluuloinen ajatus että "joku naapuri" käyttää meidän kellarikomeroa omien tavaroidensa säilyttämiseen mutta järki palasi päähän kun vilkaisin muiden varastoja,tiptopkunnossa kaikki paitsi oma,siinä meni vimeinenkin tsäänsi itsepetokseen.

Aloin myös ihan todella ymmärtää ihmisiä jotka hankkiutuvat kaikesta ylimääräisestä eroon heti kun se jokin osoittautuu ylimääräiseksi,jumprahuiti sentään sitä vapauttavaa tunnetta kun kellarikomeron peräseinä alkaa häämöttää,horisontissa kylläkin vielä mutta näkyvissä kuitenkin,melkein heitin jo kaukoputkenkin menemään mutta eipäs nyt liioitella kuitenkaan:)

Ylimääräisistä tavaroista eroonpääsemisen huumassa ostin sitten ihan vaan "pari" tavaraa kirpparilta omaa pöytää täytellessäni,mutta lupaan ja vannon kautta kiven ja kannon että kaikki ostamani tavarat olivat sellaisia jota mä saatan vielä joskus tarvita.


Nyt relataan♥

28 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Korukopan Eija;Hyvä etten ole ainoa kaivauksineni;) Näitä "haluan hävittää kaiken ylimääräisen"-kohtauksia tulee aina välillä mutta ainakin tähän mennessä on aina palattu tuttuun ja turvalliseen haalijan rooliin,niin varmasti tälläkin kertaa:)

      Poista
  2. Tuo oli just se maaginen juttu : "saatan tarvita" :D
    Se on serkku tai sisko sille "saata mahtua"- tyypille, joka on jemmannut mun kaappiin vaatteita....en kehtaa edes kertoa, että osassa oli hintalaput kiinni :(
    Sinne vaan UFFiloisen pussiin ja eteenpäin.
    Kellari odottaa vuoroaan, mutta kyllä mä sinne vielä kerkeen, sinnekin. Ai juu, niitä onkin kaksi. Kellareita. Uudessa asunnossa onkin sitten vain yksi, pieni, ja jos minä olen talon toisen pään neljännessä vasemmalla, niin se kellari on talon toisen pään kauimmaisessa nurkassa - se viimeinen!
    Että joku tuol yläkerrassa päätti että mä saan mitä haluan, mutta en niin paljon kaikkea mitä haluan. Tiät mitä tarkoitan :)

    Ny mä menen nukkumaan!
    En menekään, otan lehden ja menen lukemaan.....en mä siis mieltäni muuttanut :) mä vaan sanoin väärin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pepi;Joo se onkin mielenkiintoista mitä kaikkea sitä kuvittelee tarvitsevansa,nyt kun pidin tuota kirppispöytää niin siellä käydessäni tottakai huomasin että pöydästä oli mennyt tavaraa mutta mitä,sitäpä mä en sitten enää muistanutkaan joten päätellä saattaa ettei mitään niin kamalan tarpeeliista myynnissä ollut:D
      Sinussa on kyllä se(kin) hyvä puoli että melko surutta laittelet välillä tavaraa kiertoon,siihen kun oppisin itsekin...Tai mistäs mä tiedän miten katkeria kyyneliä sä niiden myymiesi tavaroiden perään oot itkenyt! Ai et oo vai,no niin mä vähän arvelinkin:)

      Poista
  3. Hih! Niin tuttua. Pahinta on ehkä se, jos jemmatilaa on paljon, silloin sitä tavaraa "tarvitsen ehkä joskus" kertyy todella paljon, kokemusta on :-)
    Ne naapurit olivat varmasti laittaneet kaiken ylimääräisen sinne teidän varastoon, siksi ne olivat niin siistejä. Syy ei millään muotoa ole sinun.

    Hieno löhöalusta Kukalla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rouva Kivitikka;mä en uskalla edes ajatella että mulla ois tilaa,varsinkin säilytystilaa yhtä paljon kuin sulla mutta voin vakuuttaa että "kohtuullisen" paljon ne nämäkin neliöt tavaraa vetävät;) Kauppa kävi kirpparilla tosi hyvin,syyslomaviikko oli hyvä ajoitus siinä mielessä että ihmisillä oli varmaan enemmän aikaa käydä kirppareilla mutta minusta on ihan epäreilua etten huomaa täällä itse asuintiloissa tavaran YHTÄÄN vähentyneen,mitä helkkaria mä siellä oikein myin...No kellari sentään on vähän tyhjempi;) Laittelen huomenna pari kuvaa tuosta Kukan löhöalustasta vaikkei se vielä valmis olekaan:)

      Poista
  4. Juu, tutulta kuullostaa =).. Itsekin tässä pientä inventaariota pitänyt ja laittanut tavaraa eteenpäin, mutta vaikeeta se on kun .."tota mä voin vielä tarvita"..- asenne jyllää.. No, hiljalleen hyvä tulee ja itsekin kipasin kirpulle ja ihan muutaman jutun ostin, mitä "oikeesti" tarviin.. ja kun halvalla sai..=)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tanni;Kyllä on lohdullista tietää ettei ole ainoa tavaranhaalija ;) Ja onhan se niin että inspiraation iskemishetkeä varten on oltava olemassa materiaalia,muuten saattaa hyvä inspis mennä ihan hukkaan:) Joku tasapaino tähän ois kyllä omalla kohdallani saatava,sen tietää siitä että kun tavaramäärä alkaa ihan oikeasti ahdistamaan niin jotain tarttis tehdä.Tai ainakin lääkitä sitä ahdistusta vaikkapa kirppisshoppailulla:D

      Poista
  5. niin tuttua. nim. ens viikon mullakin pöytä varattuna :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mehtäemäntä;Joo kyllä niin tuttua rallia on tämä,milloinkohan sitä oppis:D

      Poista
  6. Tutulta kuulostaa. Meillä oli kirppispöytä 2 viikkoa elokuussa. Työn määrä oli melkoinen, mutta tuli kyllä tosi hyvä olo kun sai kaapit ja varastot siivottua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Susanna;Se on kyllä oikeasti ihana tunne kun kaapit ja varastot on saanut siivottua ja sen tarpeellisen tarpeettoman kiertoon:) Sitä mä vaan ihmettelen että miks kummassa ne aina täyttyy uudelleen,ihan kumma juttu;)

      Poista
  7. Täällä kans mies ehdotteli kirppispöytää lomaviikolle, mutten suostunut. Pitäis kyllä, istun tällä hetkellä kasavuoren keskellä työhuoneessa... Mutkunnäitäkinsaaaatttaa tarvitaJOSKUS :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Peppi;No sä kyllä ihan oikeastikin tarttet yhtä ja toista kun teet niin paljon kaikenlaista,mun kohdalla se on viime aikoina ollut lähinnä suunnittelupuolta ei niinkään toteutunutta;)Ollaankohan myö oraville sukua kun varastoja haalitaan:)

      Poista
  8. No kuulosti kyllä just tasan ihan oudolta - ei meillä vaan.... Hemmetti, sitä tavaraa on vintillä ja kahdessa kellarikomerossa. Joskus tulee tehtyä "löytöjä"...
    Minäpä olenkin pitänyt pari, kolme viikkoa kirjaa siitä, mitä voisi kirpparille viedä :) Lisään aina listaan, kun tulee jotain vastaan... Siis minä, joka muutama vuosi sitten ekan kerran sanoi, että nyt on kirppuilut kirppuiltu, ei ole enää myytävää. Viimeksi sitä oli elokuussa....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiina;No minä en kyllä usko että sulla kuitenkaan mitään varsinaisia romuja siellä kellarissa on,semmosia aarteita sä sieltä välillä esille kannat,niinkuin nyt niitä mattojakin,sullon perhana hienommat matot keltsussa kuin keskivertotaapertajalla lattioillaan;) Ja kyllä melkein uskaltaisin väittää että on ne sun kirppislöytöskin aika omaa luokkaansa,semmosia nyt "haalisi" kuka hyvänsä:)

      Poista
  9. Hih, niin lohdullista lukea että löytyy muitakin hamstereita! :) Tsemppiä operaatioon, lopussa kiitos seisoo. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Masha;Joo hamstereita ja oravia tässä kyllä ollaan,ei siitä mihinkään pääse:) Kaksi tai kolme kertaa vuodessa pidän kirppispöytää ja aina riittää myytävää liiaksikin asti,se on tuo tyttö kun kasvaa niin nopeesti ulos leluistaan,kengistään ja vaatteistaan,ei mitään tekemistä ole asian kanssa mun kirppiskierroksillani;)

      Poista
  10. Ei tiä, jos joskus tarttee .. Ai nou vot juu miin :D
    Onnee vaan kirppispöydälle. Täällä se on vaan hetken ilo, kun on saanu omat kellarinsa ja varastonsa raivattua ja luulee, että se oli siinä, mutta ans olla, kun kirppispöydän vuokra päättyy ja joutuu kantaan puolet takasin samaa tietä, mitä on tullutkin. Se se vasta ottaa pannuun :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annukka;Joo ei tiedä tosiaan jos joskus tarttee mutta aattelepa sitä että mä en edes muista suurinta osaa tavaroista joita kirpparilla myin,tuijottelin tyhjiä aukkoja pöydässä ja rekissä ja mietin että mitäs mulla tossa olikaan ja en muistanu vaikka tosissani mietin,varhaisdementiaako vaiko sitä ettei niitä TODELLAKAAN tarttenu,kas siinäpä vasta kysymys;D

      Poista
  11. Tuttu tunne... ja mistä sen koskaan tietää, ettei juuri sitä tarvitse heti kun on sen hävittänyt....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mustakissa;Just tuohan se suurin "pelko" on,on käynyt useamminkin kerran niin että jonkun tavaran on myynyt ja eikö perhana heti seuraavalla viikolla saa jonkun megaidiksen johon ois just sitä myymäänsä tavaraa tarttenut,niin se vaan menee:D

      Poista
  12. Tutulta kuulosti, mutta toisin kävi :) Sain raivarin ja kasasin kuusi jätesäkillistä vaatteita, kenkiä ja laukkkuja venäjälle lahjoitettavaksi. Nyt hyvä mieli ja vaatekomeron takaseinä näkyy ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi;Tavaravuoria kesyttäessä kunnon raivarit onkin paikallaan,kyllä alkaa pinot pienetä ja kasat vajentua,sulla onkin hyvin asiat kun sen takaseinän sait näkyviin,mulla siihen on vielä pikkuisen matkaa mutta lähellä jo ollaan:) Tuo hyväntekeväisyyteen lahjoittaminen onkin tosi hyvä vaihtoehto,ylimääräiset menevät oikeasti niille jotka tarvitsevat eikä vain "tarvitsevat":)

      Poista
  13. Hahhaha, tää oli kyl niin paras :) mä kyllä itse kuulun siihen lajiin joka kierrättää kaiken ylimääräisen josta syystä meidän komerot ja varastot on myöskin täys KOSKA sukulaisetkin rahtaa tänne kaiken mun myytäväksi. Onneksi nää nettikirpparit on niin käteviä ettei tarvitse pyllyä penkistä paljon nostella mutta ei ne livekirppuja silti voita. Myyntionnea sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna;Mä oon vasta ihan hiljan löytänyt nettikirpparit ja olen kyllä samaa mieltä niiden helppoudesta,sen kun naputtelet tuotteen sinne ja odotat että joku sen sieltä ostaa ja myös kotoa noutaa:) Omallani kohdallani se on toiminut myös niinpäin hyvin etten ole itse nettikirppareilta sortunut mitään ostamaan,siis Toriahan ei lasketa,eihän;)

      Poista
  14. Mä olen just sellainen"joku voi tarvita tätä vielä joskus johonkin" tyyppi. Joskus tarviikin... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taina; Näinpä juuri,se siitä luopumisesta tekee välillä niin vaikeaa kun joskus saattaa ihan oikeasti tarvita:D (Harvemmin tosin mutta kuitenkin;))

      Poista