Mökkeröinen

Täällä on pätkinyt pahemman kerran,tällä kertaa ei allekirjoittaneella,ainakaan normaalia enempää mutta nuo ns.virtuaaliyhteydet on olleet niin virtuaalisia ettei ne ole meidän konetta tavoittaneet,olo oli kuin orvolla pirulla, millainen se sitten lieneekään mutta kuulostaa sopivan kylmää hikeä nostattavalta...Kyllä se vaan niin on että jonkinsorttinen riippuvuus tähän blogien lukemiseen on kehittynyt,oman päivittämättä jääminen ei haitannut laisinkaan mutta omien suosikkien päivitysten lukemisen ja kommentoimisen väliinjääminen söi naista enemmän kuin olisin voinut kuvitellakaan...

Asialla on tietysti positiivinenkin puoli niinkuin monella ärsyttävälläkin asialla tuppaa olemaan,nyt piisaa ainakin postauksia luettavaksi ja omaankin niitä  jutunjuuria,ei tässä ole toimetonna istuttu vaikka pahan kerran pätkinyt onkin...

Joulukinkun lisäksi meillä on kaksi ihan EHDOTTOMAN PAKOLLISTA joulujutskaa,toinen on oikea joulukuusi ja toinen on piparkakkutalo,joulu ei vaan tule ilman niitä;)Tai kai se tulis mutta turhia riskejä on syytä välttää...

Viikonloppuna ryhdyttiinkin piparkakkutalon rakennuspuuhiin ja koska se on niin ihanaa puuhaa taitaapa käydä niin että ensi vuonna meillä on kaksi taloa,sen verran vähän sain enää itse tuon koristeluun osallistua,kokoamisen lisäksi tehtäväkseni jäi lähinnä lopputuloksen ihailu...


Meillä tehdään yleensä tuo mökkeröinen niin aikaisin että sitä ei todellakaan syödä joulun jälkeen,reilun kuukauden pöydällä pölyttynyt, tytön & kavereidensa leikeissä ollut rakennelma ei varsinaisesti nostata syömähaluja joten olen jo useamman vuoden liimannut mökin kasaan,en suinkaan ärsyttävällä sormet polttavalla sokerilla vaan ihan yhtä ärsyttävällä ja sormet polttavalla MUTTA nopeasti kiinniottavalla kuumaliimalla,kätevää eikös juu;)Riittävästi vaan kuorrutetta kumaliimasaumojen päälle niin hyvä tulee:D

Samasta syömättä jättämättömyydestä johtuen tyttö käytti koristeena myös korurakennussettiensä muovihelmiä,äitinä olen kyllä ylpeä moisesta kekseliäisyydestä;)


Polku on tehty riisistä ja jääpuikot minivaahtiksista...

Mökin takana vaanii karhu pahaa-aavistamattomia asukkaita,saas nähdä päätyvätkö karhun kitaan,karhua kun ei taida parin muovihelmen popsiminen juurikaan haitata...

Savupiipussa on lahjatkin valmiina,ei tartte joulupukin Korvatunturilta asti niitä raahata...


Muutama lisäasukas vielä kuulema tarvitaan,minun silmiin kuitenkin  ihan täydellinen mökkeröinen,parempaan en itse olisi mitenkään pystynyt,on tainnut mielikuvitus vanhemmiten hieman ruostua...Onkohan muuten mielikuvituksen ruosteenpoistoainetta olemassa,jos ei niin semmonen pitäis kyllä kehitellä;)

Kukkakin sai oman (hyvin väliaikaisen) mökkinsä ja hyvinhan tuolla uni näytti maistuvan...

Jouluhössötyshän on varsin ookoo jossei siitä stressiä ala repimään,loppuun yksi "savolaisviisaus" joka sopii mielestäni vallan mainiosti tähän joulunodotusaikaan...

Elä hättäele

Elä kiireellä immeinen ihtees pilloo,
hermos jos männöö, onko siitä illoo?
Elä pikajunan vaahtia hössötä aena,
vuan päevälläkkii joskus piäs pehkuu paena.
Toppuuta joskus tuo tulinen tahti.
Kokkeele mittee on tuo ruokalevon mahti!
Kohta jo huomoot kuinka oes sommoo,
katkasta virta, antoo hermoille lommoo!

Harmaa kutsuu,viitsiskö vastata

Siitä keittiön seinästähän se ajatus sitten lähti...


Sen verran olen jo ehtinyt hehkuttaa tuota keittiön seinää ettei varmaan tarvitse erikseen mainita että ollaan siihen ihan mielettömän tyytyväsiä,tai no,me ollaan siihen ihan mielettömän tyytyväisiä...

Aikansa kun oli tyytyväisyyden hyrinää päässänsä kuunnellut niin tuo  olkkarin oviaukon toisella puolella oleva seinänpätkä alkoi näyttää oudolta,valjulta ja oudon valjulta...

Samat toimenpiteet kuin viimeksikin ,jos joku tätä lukeva ei tuota aiempaa postausta lukenut niin seinä(t) on toteutettu  Tunto Kivellä.
Ja nyt näillä ois niinku leikisti tiilinen väliseinä;)


 Sitten kun näillä leikisti oli se tiilinen väliseinä niin alkoi tuo eteisen "lipastoseinä" näyttää kauheen sekavalta...Ei,ei "muurattu" eikä myöskään maalattu,ainakaan seinää,pieniä muutoksia eteiseen ja taas näyttää kivalta,ainakin hetken...


Aika pitkän hetken muuten näytti edellinen muutos kivalta,viime vuoden elokuussa (täällä
 olen viimeksi eteisessä enemmänkin ryskänyt,onhan nuo kalusteet vaihdelleet paikkaansa mutta eihän sitä voi varsinaiseksi muutokseksi laskea,eihän?


 Aika pienillä mentiin tälläkin kertaa,valjulta näyttämään alkanut naulakko ja alunperin ruskea,sittemmin valkoiseksi maalattu penkki saivat uuden värin...


Penkinmaalaamiseen sain idean Esmeraldan Essin kauniisti liukuvärein maalaamasta lipastosta,tosin mun penkkini ei ole liukuvärjäystä nähnytkään,onpahan kuitenkin kahdella eri harmaalla maalattu...
Oisko tää nyt sitten soveltaen varastettu idea;)

Kierrätyskeskuksesta löytämästäni söpösestä kankaasta virittelin verhon peittämään naulakon näkyvyyttä olkkariin,paino sanalla virittelin,kangas on vain heitetty verhovaijerin yli ja nuppineuloja apuna käyttäen YRITIN muotoilla "ruusua" ylimääräisestä kankaasta...


Keittiön oviaukosta katsottuna naulakko edelleen näkyy,siihen näkyyn ei auta muu kuin kaappi mutta tällä mennään toistaiseksi,hieman kyllä suunnittelen tuohon naulakon päätyyn liitutaulusermiä,se vois viedä huomion pois tuosta naulakosta...

Klaffilipastokin muutti eteiseen,sain omasta mielestäni loistavan ajatuksen siitä että miten kätevät sen laatikot on myssyjenhanskojenpipojenlapasten yms.asusteiden säilytykseen jotka tuntuvat tähän vuodenaikaan sikiävän itsekseen...


Sitä en tosin tullu ajatelleeksi mihin laitan askartelutarvikkeeni jotka just pari viikkoa sitten sain lipastoon kerrankin SIISTISTI järjestettyä,tuossa ne nyt seisoo keittiön tasolla vähemmän siististi,onhan se tietysti kätevääkin tänä korttiaskartelun luvattuna aikana;)


Olkkarista päin katsottuna naulakko ei nyt juurikaan näy mikä on tietysti kiva juttu...
Erityistä huomiota pyydän kiinnittämään toiseen kivaan juttuun,erittäin käytännölliseen ensimmäisessä kerroksessa asuville lapsiperheille suunnattuun ratkaisuun,valkoiseen räsyymattoon eteisessä,hirveen vaikee keksiä mitään järkevämpää...



Parvekkeella asustelleen puulaatikon laitoin seinälle ja torso pääsi tytön puhelintelineeksi,se kun tahtoo olla aina karkuteillä,ei siis tyttö eikä torso vaan puhelin...

Hirvee hinku,suoranainen himo on iskenyt seinämuutoksen myötä harmaaseen väriin,saa nähdä mihin se johtaa vai johtaako mihinkään,vuosi sitten mulla iski hirvee hinku mustaan väriin ja mitähän se kesti,oisko ollu pari viikkoa joten harkinta,ehkä kohtuutarkkakin sellainen saattaa olla nyt paikallaan... Muuruut on kuitenkin nyt muurattu,tiilipintaa ei enempää tule mutta tuota samaa matskua  aion käyttää yhteen ISOON tuunailujutskaan joka taitaa toteutua kuitenkin vasta joulun jälkeen...


Omiin silmiin kivat muutokset mutta ettei totuus unohtuisi eikä muutospilvillä olis liian hempeet reunukset NIIN...

tältähän täällä eilen taas näytti...


...ja ihan pikkiriikkisen tältä;)

Kivaa keskiviikkoa sulle!



Tartteeks adventikoissa AINA olla numerot

Viikonlopun blogikierroksella huomasin että yhdessä sun toisessa kodissa on tehty jo vaikka minkälaisia jouluvalmisteluja,omalta osaltani jouluvalmistelut rajoittuvat tytölle ostettuun joulukalenteriin vaan mikäs hätä tässä,kun ei vielä jouluta niin ei jouluta,kerkeehän sitä...

Adventtikynttelikköä,tytön sanoin adventikkoa, kuitenkin mietiskelin viikonloppuna,viime vuonnahan se oli tälläinen...

Hyvin samanlaista,tylsä kun olen,suunnittelin tällekin vuodelle ja sitä jo hieman mallailinkin,ihan tyytyväisenä suunnitelmiini kunnes totuuden torvi (se pienin tällä kertaa) töräytti:aina samanlaiset,onks niissä pakko olla nuo numerot...

                            If totuuden torvi  ain't happy ain't Mama happy vai miten se nyt sitten menikään...

Kirpparilta löytyneisiin puisiin kynttilänjalkoihin mustaa suhumaalia ja tähtijoulunauhasta tähtiä...1,2,3,4... Tavallaan numerot muttei sitten kuitenkaan;)

Totuuden torvi tykkäs ja minustakin nuo on kivat,kyllä mä silti sen viime vuotisenkin taidan toteuttaa,perhoset nyt vaan on niin epäjouluisia:D

Saatiin täällä yks ISOMPIKIN juttu eilen tehtyä,tarkkasilmäisimmät saattaa sen kuvasta huomatakin,siitä sitten lisää kun saan tän sikolätin siivottua ensi kerralla...


 Tämän vanhan kuvan myötä toivottelen sulle...

Kivaa alkanutta viikkoa ♥



Ruosteessa

Täällä on oltu jo toista viikkoo ihan ruosteessa,flunssa mokoma saapui vierailulle eikä osoita ainakaan vielä minkäänlaisia muihin maisemiin siirtymisen merkkejä,ällön öllö piti-viikko meneillään,piti postailla kivuuksista joita posti on tuonut,piti laittaa edes vähän jotain jouluun viittaavaa jutskaa esille,piti vetästä pohjamaalattu seinä valmiiksi,piti tehdä sitä,tätä ja tuota vaan kun ei irtoo niin ei irtoo...Kaikkia edellä mainittuja asioita on niiiin paljon kivempi tehdä silloin kun on kunnossa ja kivoilla fiiliksillä joten jätän ne suosiolla,tai en suosiolla vaan erittäin pitkin hampain siksi kunnes olo on oukei & oolrait...

On tässä hyviäkin puolia,nyt on ollu aikaa ja malttia lukea TOSI paljon ja seikkailla mm. pinterestin ihanassa maailmassa,oumai mikä käsittämätön sivusto,ihan mielettömiä ideoita ja toteutuksia:O
Sama "haittapuoli" kyllä on sekä (hyvillä) kirjoilla että pinterestillä,ne kun saavat tajuamaan sen tosiseikan että vaikka käyttäis loppuelämänsä lukemiseen ja askarteluun/tuunailuun niin ei kerkeis lukee eikä tuunailla kaikkea sitä mitä haluaisi...

Siinä sitä olikin valivalia pitkäksi aikaa:)

Ihan ilman mitään puuhailua en kuitenkaan ole malttanut olla,varsinkin kun Taika-askartelulehdestä löytyi ruostuneisiin fiiliksiin sopiva ohje:D
 Ruostehan on aika kakspiippunen juttu,se on tosi kaunista(ainakin mun mielestä)vaikkapa peltisangossa mutta menepä viemään auto katsastukseen jossa inssi sanoo että pakoputki on umpiruostunut,ei enää ollenkaan kiva juttu;)

Tämä kyseinen ruoste on kuitenkin kiva juttu eikä siihen tarvita kuin peltipurkki,liimaa ja kahvinporoja vai purujako ne on...

Purkin pinta erikeepperöidään ja siihen ripotellaan kahvinpuruja ja kun pinta on kuiva sen voi lakata...


Itse en vielä siihen lakkaushommaan ryhtynyt mutta aion sen kyllä tehdä,ei tartte nimittäin kovin kovaa purkkia kopsauttaa kun alkaa purua irtoilla;) Pitsi ja rusetti on tuossa vain "mallin vuoksi" ja kiinni nuppineuloilla,taidan juuttinarusta laittaa tuohon jonkunsorttisen kieputuksen jotta ois oikein rouheen näköinen...Vaikka kiva se noinkin:)


Lautasella näyttäis olevan kasa sitä ihteensä mutta ne kosteita puruja,"taloudellisena" ihmisenä laitoin ne kuivumaan ettei tartte keittämätöntä kahvia käyttää;)
Sydämet on leikattu pahvista ja niiden päälle on liimattu foliota jonka pinta on erikeepperöity ja ei muuta ku puruja pintaan taas,pahviset jutut kannattaa lakata sillä spraylakalla,purkkilakka kerkee pehmentää pahvin pinnan kuivuessaan...

Sydänjutska meni ihan pieleen ja päätyi roskikseen mutta eiköhän tuosta idiksen ymmärrä,roikuttimiks ois pitäny tulla rautalankaa ja jostain kumman syystä en sitä mistään kätköistäni löytänyt joten käytin piippurassia ja senhän arvaa kyllä että melko vaikeaa sen pintaan on saada puruja tarttumaan:D Alkuperäisohjeessa ne rautalangat oli väännetty sellaisille ihanille kippuroille  (se "oikea" ohjehan löytyy Taikalehdestä  6-7/2012) ja muutenkin se on ziljoona kertaa kauniimpi kuin mun versioni mutta kyllä mä vielä kauniimmankin aion tehdä;)
Tällä systeemillähän voi "ruostuttaa" vaikka mitä,itse aion ruostutella ainakin eteisen seinällä majailevat pahvikirjaimet...Sitten joskus...

Ensin PITÄIS saada tämä valmiiksi...

Ja tämä...

 ...Ja sitä ja tätä ja tuota,sitä odotellessa otan kuitenkin mallia tästä tyypistä;

Take it easy...

Pientä puuhastelua

Mä luulen että ihan "yleismaailmallinen" ilmiö on se tunne kun olet tehnyt jonkun  homman jota voisi jopa projektiksi kutsua,tällä viittaan nyt omalla kohdallani keittiön seinään,niin sen jälkeen kaikki pienemmät jutut tuntuu ihan puuhastelulta,melkein kuin ei ois tehny yhtään mitään:D

Pari kyseisen kaltaista puuhasteluhommaa olen saanut kuitenkin aikaiseksi,eilen,tai siis oikeastaan puoli yhden aikaan viime yönä päätin kokeilla pysyykö se Kivijutska jolla keittiön seinäkin toteutettiin saviruukun pinnassa,ehkäpä kellon ajasta johtuen muistin ottaa ainoastaan yhden kuvan tuosta tekovaiheesta eikä tuossakaan ole sen kummemmasta kysymys kuin ruukkujen pohjamaalaamisesta mutta laitan nyt kuvan kun kerran otinkin...

Kapeateräisellä maalarinlastalla levittelin kivipinnoitetta ruukkujen pintaan ja hyvin tarttui...Näihin on tarkoitus laittaa ruohosipulia ja basilikaa,mulla oli suunnitelmissa ottaa kauniit kuvat uusista ruukuista kera vihreänvehreiden yrttien mutta arvatkaas vaan muistinko mä ostaa niitä yrttejä,no en muistanu joten ihan mielikuvituksen varaan jää nyt se seikka miltä ruukut yrtteineen näyttäisivät;)

Kivat ruukuista kuitenkin tuli ja näitä varmasti puuhastelen lisää...

Willa Olivian Mia vinkkasi männä viikolla DIY-joulukalenterista jota availlaan  Tikkurilan sivuilla
jo marraskuussa tietenkin sen takia että niitä ideoita kerkeis ennen joulua toteuttaa,käykäähän kurkkimassa luukkuihin jos ette ole vielä käyneet:)Tänään luukusta paljastui lasipurkeista tehtyjä lyhtyjä ja minäkin tein puuhastelunpuutteessa oman versioni lyhdystä...

Ensin purkkiin teippaillaan halutun mallisia kuvioita,minä halusin raitoja ja sydämiä...Ootteko muuten koskaan yrittäneet leikata maalarinteipistä sydämiä,minä olen enkä toista kertaa yritä,aika liimaisen tarttuvaa hommaa sanoisin;) Niinpä leikkasin sydämet kontaktimuovista,taitaa just ja just kuvassa näkyä...
Sitten tupsutellaan vaahtomuovin palasella maalia teippaamattomille alueille,itse käytin keittösienen palasta...

Sitten teipit veks ja lyhty on valmis:)Pyydän kiinnittämään ERITYISTÄ huomiota sydämenmuotoiseen varjoon seinällä,vähänkös olin yllättynyt,onhan se tosi ihmeellistä että sydämenmuotoinen kuvio luo sydänvarjon:D

 Hieman jatkojalostin tuota purkkia vielä kun mieleen tuli että voihan tuota käyttää muuhunkin kuin kynttilälle,ihan kiva vaikka jonkun joululahjan "paketointiin",namia, tuikkuja,pikkuleipiä,hilloa,voishan tonne pakata vaikka villasukat,ei tulis sitten ainakaan sitä "inhottavaa" pehmeätä pakettia joita lapsilla on tapana vieroksua,mulla ainakin aikoinaan oli,sekin on muuten jännä juttu mikä ISO pettymys lapsena oli saada vaikka villasukat tai lapaset ja nykyään ne ilahduttavat tosi suuresti:D

Sain vihdoin viimein hommattua ihan oikeat leimasimet vanhojen sabluunoiden tilalle ja painojäljestä kyllä huomaa että ihan ekaa kertaa noilla kokeilin,idea lienee kuitenkin kuvasta selvinnee;)

Tännekin on tupsahdellut viime aikoina postiluukusta ihanuuksia useampaan otteeseen,(tai no ei Tiinan arvonnassa voittamani ihanuudet postiluukusta mahtuneet)mutta ne on kyllä jo semmosia ihanuuksia että ansaitsevat oman postauksensa,niistä sitten lisää ensi postauksessa mutta ISO kiitos ja vielä ISOMPI ♥ Tiinalle,Rouva Kivitikalle, Pepille;mustalle kissalle ja Liisalle,samoin iso kiitos ja vielä isompi Paulalle tunnustuksesta,en ole sitä unohtanut;)

Sydämellisistä tunnelmista takaisin maan pinnalle,keittiön uusi pöytäviritys  sai tytön innostumaan kahvilanpitämisestä,sinänsä ihan kiva mutta melko kovaa kuria siellä pidetään;

Kivaa keskiviikkoa sulle








Arvonnan voittaja & varsinainen viritys

Tänään piti rakennella keittiöön uutta "baaritiski"systeemiä  ja niinpä suuntasin paikalliselle raksakierrätyskeskukselle ihan varmana siitä että materiaalit sieltä löydän (aina ennenkin oon löytäny sieltä mitä olen tarvinnu,miks tää päivä tekis poikkeusta) mutta aina ei suju kuin saaristossa,en mä mitään sieltä löytäny mitä piti:D
Olin kuitenkin jo henkisesti valmistautunut siihen että tänään se vanha pöytä häipyy joten...


...kun huomasin siellä myynnissä ihan uuden (oli vielä pahveissaan) korkean ja kapean kaapinoven joka mielestäni vielä oli samanvärinen kuin "tiiliseinän" sauma (ei muuten ollu samanvärinen,riittävän lähelle kuitenkin osui) niin mukaanhan se lähti,hintaakaan ei ollut kuin kymppi ja nyt on kuulkaas semmonen viritys keittiöstä että oksat pois:D
Tarkoitus tietysti on että se on erittäin väliaikainen mutta nähtäväksi jää,aika usein mun väliaikaisista ratkaisuista on tullut valitettavan pysyvänlaatuisia...

Ensin tuossa oli vain tuo pitkä taso mutta kun keittiö alkoi näyttää semmoselta tuulitunnelilta ettei mitään rajaa niin siirsin tuon pikkupöydän( joka joutui klaffipöydän paikalta joku aika sitten muuttamaan partsille)tuohon poikittain,ja ei,tuo pitkä levy ei lepää tuo pahvipurkin varassa joka tuossa kuvassa näkyy;)Mitään oikeaa virkaahan tuolla pikkupöydällä ei tuossa ole,se on niin hankalan korkuinen ja kun nuo reuna"jutut" on niin korkeat niin eihän sen ääressä kunnolla pysty istumaankaan,melko hoikkajalkainen sais olla jos noilla palleilla istuessaan sais jalat pöydän alle:D


Ei ärsytä tuo pikkupakastinkaan enää kun jäi tason alle ja sai kakkukuvan oveensa,näillä mennään kunnes törmätään kivempaan systeemiin:)Pääsin kuitenkin siitä ruokapöydästä eroon,se onkin  ollut ihan turha kun me kuitenkin syödään aina olkkarin pöydässä...
Aika kivat lamput  löysin kuitenkin tuohon seinälle sieltä kierrätyskeskuksesta vaikkei muut materiaalit oikein alkuperäissuunnitelmiin täsmänneetkään,kaksi lamppua kolmella eurolla,vielä kun sais ne tuohon seinälle;)

Siinäpä se viritys,sitten siihen arvontaan...Ihan älyttömän hyviä niksejä olitte laitelleet,joitakin olen jo testannutkin,esimerkiksi niksi siitä miten kaupan hedelmpussin saa HELPOSTI auki sangoista vetämällä on erittäin hyväksi havaittu,tosin tuon olis saanu joku vinkata jo vuosia sitten,niin pirullisia ne pussit on olleet availla vaan eipähän tartte enää (mielessään) kaupassa manailla,ainakaan pussien takia...

Sääliarpojahan ei arvonnassa  jaettu vaikka tämänkertainen onnettaren suosikki sellaista haikailikin,niksi on kuitenkin suorastaan loistava;

Pakko osallistua ;) Mieheni avusti niksissä:
Jos sulla on hiiriä, niin hanki kissa.
Joo, noloo kun ei keksi, mutta palkinto on niiiin ihana. Ja mustana:) Ja kaksi arpaa, kiitos, ees säälistä jookos!

Joten onnea pirkko ,laittelehan osoitetietoja s.postiin (kirsi1970@hotmail.com) niin tää virkuttelee sulle kakkukuvun:)

...Oispa niitä hiiriä...