Näihin aikoihin...

...yhdeksän vuotta sitten olin tositoimissa synnärillä,tai no tositoimissa ja tositoimissa,neljä sairaalassa maattua tylsääkin tylsempää päivää takana,neiti kun ei pitänyt maailmaan tulolla sen kummenpaa kiirettä vaan viihtyi ilmeisen mukavassa yksiössään  kolme viikkoa yli lasketun ajan...Nykyisin jo naurattaa (yhdeksän vuotta sitten ei) tositoimien kesto ja  iltavuorossa olleen kätilön kysymys; haluatko että jään hoitamaan synnytyksen loppuun?Jotenkin oli sellainen kutina että saattaa homma hieman kestää joten sanoin että älä suotta...Samainen kätilö tuli aamuvuoroon ja kävi kysymässä että ai,vieläkö sä oot täällä ja kerkespä tuo kätilö lähteä viikonloppuvapaillekin ennen kuin tyttö yksiöönsä kyllästyi:D

Maailmaan tulolla ei neiti kiirettä pitänyt mutta sen jälkeen sitä kiirettä sitten onkin piisannut,tais olla kuuden korvilla tyttö ennenkuin alkoi liikkua kotona kävellen,siihen asti edettiin juoksemalla,voin vakuuttaa ettei ole tyttö ainakaan äitiinsä tullut;)

Huomenna siis on oikea syntymäpäivä mutta me otettiin varaslähtö juhlintaan,sukulaiset,kummit ja kaverit on jo kakutettu,viikonloppuna tulee vielä tytön yksi hieman kauempana asuva ystävä yökyläjuhliin,sitten on syntsäjuhlat tältä vuodelta ohi...

 Huomasin tuossa muuten että taidan olla aika kakkuorientoitunut juhlienjärjestäjä...Olen varmaan kertonutkin että tytön kummisetä on kokki ja (tätä mä sentään en ole täällä kertonut;))hän toi meille joku aika sitten maistiaiset tekemästään mielettömän hyvästä suklaahyytelökakusta...No tyttö päätti sitten heti kakkua maistettuaan että kummisetä tekee hänen synttärikakkunsa...Minä tietysti loukkaannuin suunnattomasti,minäkö,joka olen vuodesta toiseen,yleensä yösydännä, vaivojani säästelemättä,viime tipassa ja joskus jopa manaillen,vääntänyt milloin minkäkinlaista dalmatialais-perhos-,nalle puh-,linna.yms.yms.-kakkua en kelpaakaan enää kakkua tekemään päästin helpotuksen huokauksen,yksi juttu vähemmän hoidettavana...
Vaan kuinkas sitten kävikään...Leivoin yhtä ja leivoin toista,en ihan yhtätoista mutta paljon ei jäänyt puuttumaan ja musta tuntui ihan kuin en olis leiponu mitään enkä minkäänlaista vaivaa juhlien eteen nähnyt,kun en kerran sitä kakkua tehnyt:D Kokeilin muuten eka kertaan macaronsejakin ja TOSI hyvin onnistuivat,ihan turhaa mystiikkaa niihin liitetään...Tai no,eka pellillinen lensi roskiin mutta sitten alkoi niinsanotusti lyyti kirjoittaa;)
Roskiinlentäneetkin pisti vain naurattamaan, miehen siskon mies on ranskalainen ja ajattelin että pakastan päältä palaneet ja sisältä raa'aksi jääneet leivokset ja tarjoan niitä seuraavalla suomenvisiitillä samalla monisanaisesti selittäen kuinka ihan häntä varten niitä opettelin leipomaan,hieman suomalaistata knowhowta vietäväksi sinne Ranskanmaalle:D


Kummin tekemä kakku keräsi kehuja todella ärsyttävän paljon,saas nähdä mitä on ensi vuoden kakkulistalla... Sain mä hieman lohtua suolaisiin haavoihini kun pari kakkutilausta(varmaan ihan säälistä) pämähti marraskuulle,siis ihan oma leipomiin,ei tytön kummin;)

Siinä sitten olikin synttäreiden "julkaisukelpoiset" kuvat,kaikissa muissa kun näkyy muksuja,pinjatan teosta laitan lähiaikoina kyllä oman postauksensa...Semmosia sekavia höpinöitä tänään,nyt mä lähden seinänteippaushommiin,huomanna liippaillaan,laappaillaan vai mitä se nyt sitten olikaan, en mä muista mutta olipahan mitä diipadaapaa hyvänsä aion niin tehdä kuitenkin;)Siitä sitten lisää ensi postauksessa...

Hyvää tuulta viikkoosi!

1/3 valmiina

Helpoin homma eli maalaus on nyt tehty keittiön seinän suhteen enkä malta olla näyttämättä väriä vaikka seinä tulee tuosta vielä TOSI paljon muuttumaan ja kaksi kohtuullisen kokoista puuhaa on vielä edessä..Huomaatteko kuinka salaperäiseksi yritän tekeytyä;)

Maalausvaiheesta en kuvia erikseen ottanut koska kaikki varmaan tietää miten seinä maalataan (itse maalasin pensselillä niin ei tarvinnu niin kauheasti suojailla kuin telalla maalatessa,tai siis ainakaan en niin paljoo suojannu) mutta muista vaiheista teen sitten erillisen postauksen...


Harmaahan siitä uusimman ihastusvärini mukaisesti tuli,kalsiitti on tuo sävy nimeltään(Tikkurilan  Harmonya) ja se on mielestäni tosi tosi kaunis mikä ei sinänsä tietysti varmaankaan yllätä, melko kipeetähän se olis sutia seinään väriä josta ei tykkää...Tuo on sillai niinku tavallaan pohjaväri mut ei sitte kuitenkaan;) Arvatkaas vaan näyttikö seinä ensin tummalta,oikeestaan liiankin tummalta kun silmät oli tietenkin siihen valkoiseen seinään tottuneet!Aloitin ikkunanurkasta ja meinasin lopettaa samantien,melkein rupes peljättään mutta onneks sudin loppuun,mitä pitempään oon tuota katsellut sen kivemmalta se näyttää...

Ihan vertailun vuoksi laitan ennen- jälkeenkuvan tuosta seinästä tähänkin vaikkei siitä kauaa ookkaan kun keittiötä kuvailin...



Seinä tulee tosiaan vielä muuttumaan aikalailla ja pöytäsysteemi menee kans ihan uusiin puihin mutta siitä sitten lisää kun on valmista...Ihan pakko on mainita että mies tais pitää mun uni-ideaani hyvänä koska lupas tehdä sen suurimman homman,saapa nähdä maltanko olla puuttumatta...No en taatusti malta:)

Nyt tulee seinähommaan pieni tauko,viikonloppuna juhlitaan 9-veetä ja niin paljon kuin sormia syyhyttäiskin saada tuo valmiiksi niin leivonnat,siivoukset ja pinjatan väsäily on nyt etusijalla joten jatketaan hommaa sitten kun bileet on pidetty:)


Pientä stressiä meinaa juhlajärjestelyjen suhteen pukata koko porukalla kuten kuvasta näkyy...

Älä ota sitä vakavasti:)


Tirkistelyä

Sain tosi hauskan haasteen tosi hauskalta Kikiltä ,tarkoituksena on kuvailla omia ikkunoitaan tirkistelijän näkökulmasta:O Jotenkin jännä juttu ettei oo koskaan tullut mieleen että meille saattais joku kurkistella vai pitäiskö sanoa etten ole mikään verhojen eteennykijä hämärän tullen,en mä esityksiä vasiten järjestä täällä mutta jos jonkun mieleen tulee meille kurkkia niin kurkkikoon vaan,eikös tää bloggailukin ole vähän sellasta kurkistelua:D Itse aina tuijottelen olen muistaakseni joskus jonkunlaisen katseen,ihan sivusilmäsellaisen,saattanut ohikulkiessani johonkin ikkunaan luoda,en mä kyllä vannomaan mene,on saattanu jäädä silmäykset luomattakin...

Jotenkin mä hieman petyin omien ikkunoiden tirkistelyyn,ei meidän ikkunoista kyllä hirveesti tirkistelijälle iloa irtoa...Tosin mä otin kuvat ihan talon vierestä,jos olisin viitsinyt/kehdannut mennä kauempaa kuvailemaan niin näkymät olis parantunu mutta olisin saattanut päätyä putkaan,nyt jo peräti kaksi autoa hiljensi kohdalla ja kuljettajat tuijottivat mua piiiiitkään,varmaan toinen käsi hapuillen kännykkää muistelivat hätänumeroa...



Kylppärin ikkuna on meidän juupas-eipäs ikkuna,minun mielestä sälekaihdinten kuuluu olla aina auki,mieluiten ylhäälle vedettynä,miehen mielestä aina kiinni...Mitä iloa on ikkunasta kylppärissä jos verho on kiinni kun siellä ollaan,tää ei tajuu,tuuletuksen kanssahan tolla ikkunalla EI OLE mitään tekemistä...Eikä sinne kukaan näe ilman tikapuita joten miks vaivautua...Siis sulkemaan niitä:)



Talon vieressä seisten keittiöönkin on sikatylsät näkymät,kauempaa katsottuna näkymät hieman paranee mutta koska täällä ei ole sitä alastonta kokkia valitettavasti tähän päivään mennessä näkynyt niin sälekaihtimet on todella harvoin kokonaan kiinni ja jos ovat niin silloinkin miehen toimesta...



Makkarin sälekaihtimet laitan yöksi kiinni,en siksi että tirkistelijöitä aristelisin mutta ohiajavien autojen valot heijastuu mukavasti sisälle ja huonon nukahtajan nukahtamista ei edesauta ollenkaan valoshow makkarin seinällä...

Tytön huoneen sälekaihtimen minä käyn sulkemassa joka ilta vaikka huone on sisäpihan puolelle,onko se sitten jotain alitajuista suojeluhalua vai mitä,mene ja tiedä...


Parvekkeen allakaan tiirailijan näkymät ei mitenkään huomiotaherättävät ole...


Kauempaa katsottuna olkkarinäkymät on ulkopuolelta nämä...


 Ja hieman pienemmässä valaisuksessa nämä...

Huomiota herättävintä sisäpihalla kuvaillessa oli seinänaapurina asuvan ihanan ysikymppisen mummelin kauhistunut ilme kun se sattui ulosvilkaistessaan näkemään jonkun oudon tyypin kuvailemassa ikkunansa alla:D

Olihan tuo kokemus,huomata olevansa aika tylsä tirkisteltävä siitä huolimatta että taitaa omata hieman itsensäpaljastelijan vikaa,mikäli sälekaihdinten asentoja oikein tulkitsin...

Nimetysti en tätä eteenpäin laita vaan toivon että jos et pelkää putkakeikkoja etkä ihmisten kauhistuneita katseita kun näkevät sinut kameran kanssa pimeässä heilumassa ja jos asut sen verran matalalla että niskojasi taittamatta voit toimeen ryhtyä niin nappaa haaste itsellesi,kuka sitten oletkin...

Nyt mä alan uhkailu- kiristys- ja lahjontapuuhiin,näin viime yönä unta,toivottavasti ennesellaista meidän keittiön seinästä,tokihan mä tiedän että vain tylsääkin tylsemmät tyypit näkee unta seinistä mutta oli kuulkaas sellanen seinä että jos se näyttää oikeasti puolikskaan yhtä hyvältä kuin unessa ja saan miehen uskomaan mun visioon niin meillä on kohta...

...enpäs kerrokaan vielä;)

Aurinkoinen tunnustus

Sain tässä jokin aika sitten pirkolta aurinkoisen tunnustuksen joka kovasti ilahdutti keskellä "synkeintä" syksyä,kiitos pirkko:)

Tunnustuksen saanut saa vastata seitsemään kysymykseen, sekä jakaa tunnustusta eteenpäin muille blogeille ja tiedottaa valituille asiasta.

Alla kysymykset ja vastaukseni niihin:

Lempinumero: Tällä hetkellä 8,vaihtuu reilun viikon päästä ysiin,tytön iän mukaan etenee mulla tuo suosikkinumero...Suosikkilottorivin kannalta hiemn hankalahko tilanne,ollut siis jo monta vuotta,rivit sen kun lisääntyy...

 Alkoholiton suosikkijuoma: Kahvi maidolla ja maito kahvitta,ihan yhtä tärkeitä molemmat mutta jos toista vaan sais juoda niin kyllä se tohon ekaan olis pakko taipua,kun ei herää kahvitta niin ei herää,minkäs sille mahtaa...

Lempieläin:Mitä muuta tähän voi kissan "mummona" vastata kuin kissa? Tosin jos henki riippuis yltiörehellisestä vastauksesta niin vastaisin ilves mutta en nyt sitten kuitenkaan sano ilves koska henki ei ole kyseessä...Tietääkseni

 Facebook vai Twitter:  Facebook,valitettavan koukussa olen pariin peliin joita siellä käyn pelailemassa,muuten tulisin toimeen ilmankin,ainakin luulen niin...Twiittaukseen en ole edes sen paremmin tutustunut..

Intohimoni: Lukeminen,kaikenlainen "värkkäily",leipominen,joutavanpäiväinen pälättäminen,ristikot ja sudokut,onhan näitä,puhumattakaan popsimispuolesta joka kattaa aika monta ainesta hookoon plööstä salmiakkiin,aurajuustosta suklaaseen ja ihan pikkusen vaan vähän muitakin jutskia...

Suosikkiviikonpäivä: On kiireetön viikonpäivä

Suosikkikukka: Kai se on tuo meidän Kukka-kissa...Joo,on se!




Eteenpäin laitan tämän tällä kertaa aurinkoisille naisille
 Rouva Kivitikalle
&
 Pepille 

Huomenna sitten stalkataankin omia ikkunoita,hyvä etten putkaan joutunut hipsiessäni pimeällä pihamaalla kameran kanssa;)


Take it easy,niin mäkin teen!





Joskus riittää se että TUNTUU mummolalta

Onhan näitä,muisteja ihmisellä...Näkömuistista numeromuistiin,haju/tuoksumuistista nimimuistiin  ja kaikenmaailman muitakin muisteja,taitaa olla aikalailla ihmisestä kiinni mikä kenelläkin on se vahvin muistialue...Pahemmin en ole tikkuja silmiini saanut vaikka joskus tuntuu että se vanhojen muisteleminen on mun bravuurimuistini;)

Viime viikolla yllätyin suuresti kun pukukangaskasaa kierrätyskeskuksessa hipelöidessäni yksi kangas erottui joukosta sillä että se jostain kumman syystä tuntui mummolamaiselta...Piti siinä hieman muistinystyröillä töitä teettää ennen kuin hoksasin minkä takia...


Kangas tuntui mummolamaiselta niinkin höpsöstä syystä että se on samalla lailla hieman pistelevää kuin mummolan huovat aikoinaan ja varmaan kaikkien muidenkin mummoloiden huovat tuohon aikaan olivat,kultaisella seitkytluvulla:) Ei oltu turkis-eikä fleecehuovista kuultukaan,ei ainakaan Viitasaaren peräkylillä,tuskin muuallakaan...

Kuvahaulla löysinkin kuvan just sellaisesta huovasta jollaisia mummolassa aikoinaan oli,armeijahuovan nimellä tuo löytyi,luulen noiden huopien olleen kuitenkin käytössä aika monessa muussakin paikassa kuin siellä:) Olen ihan varma että monen muunkin kuin minun  ihoa alkaa haamukutittaa tän kuvan näkemisen seurauksena;)



Mukaanhan se kangas tietenkin lähti,muistoja mummolasta-ostos voisi sanoa,pukukankaat olivat sattumalta tarjouksessa (50 senttiä kilo) joten huikea euro tuli hintaa tälle (150x 190) kangaspalalle...


Ensin oli ajatuksena suruutella koneella vain kankaan reunat ja sen homman aloitinkin mutta näytti niin jotenkin tylsältä että muutin mieleni...Perusharmaalla,sillä mielestäni kaikkein kauneimmalla,seiskaveikalla sitten pistelin nuo kankaan päät...

No tylsältähän se näytti edelleen joten vaikkei kirjontahommat todellakaan ole vahvinta osaamisalaani niin piirsin isoa piparkakkumuottia apuna käyttäen liidulla sydämen kankaaseen jonka sitten kauniilla harakanvarvaspistokäsialallani siihen ompelin...

Tässä vaiheessa hommaa tyttö tuli kysymään että mitä sä teet ja minä tietystysti kerroin että huopaa tässä koristelen,hyi miten karkee,en tykkää tuumas tyttö ja häippäs paikalta:) Mies kuuli tytön puheet ja tuli kangasta koettamaan,ei tota kyllä noin pysty käyttämään tuumas mies ja häippäs paikalta:)


Olkaa tykkäämättä ja jättäkää käyttämättä tuumasin minä ja ajattelin vieläpä varmistaa että huopa on mun ihan ikioma;)







 Nii kerta, siitäs saitte!


Huopa sana menee uusiksi,jostain syystä,ei siis mun kuitenkaan, se on paljon pienempi kuin muut sanat ja sydämiäkin kirjon vielä lisää...Tykkään kovasti,miksen tykkäis,tuohan tuo pistelyllään mieleen mummolan;)

Tää toivottais sulle kivaa sunnuntaita;)

Valoton lamppu

Ennen muinoin Kun olin ala-asteella koulussa,oiskohan ollut eppu-tai toppuluokalla,äidinkielen tunnilla opettaja kertoi tarinoita hölmöläisten touhuista...Niistä yksi palasi tänään varsin elävästi mieleeni,se missä hölmöläiset kantoivat säkillä valoa ikkunattomaan tupaan...



No eihän meillä kyllä ikkunatonta tupaa ole,ei sinne päinkään,valon määrä on vallan mahdottoman hyvä jos ulkona sattumalta sattuis olemaan valoisaa...
Meillä kuitenkin on nuo uudet/vanhat yöpöydät ja niin kivat kuin ne ovatkin toivat ne mukanaan yhden pienen pulman,vanhat lamput näyttää niiden päällä jättiläismäisen suurilta,lamput kun on melkein yhtä korkeat kuin nuo pöydät...Ihan pikkusen liiottelen mutta ymmärtänette mitä tarkoitan;)



Kaupasta saa uusia,se on totta mutta kun askartelu/tuunailulaatikoita siivotessa tuli vastaan sopivaa matskua niin ajattelin sitten ihan itse lampun väsäillä omalle puolelleni sänkyä,mies mitään tartte kun ei sängyssä luekaan...

Ennen kuvia en muistanut tällä kertaa ottaa mutta matallikeräyksestä "pelastettu" messinginvärinen öljylampun runko,vanha valkoinen pikkuvarjostin ja se sama vanha sanakirja (ässään asti sain sitä nyt tuhottua) olivat mulla lampunrakennustarpeina,niin ja mattamustaa suhumaalia...

Aika kiva tuli mielestäni,hieman pelottavasti kyllä mieltymys mustaan väriin on nostamassa päätään,saas nähdä kuinka sen kanssa käy...

Siinä sitten lopputulosta tyytyväisenä katsellessani pälkähti päähäni että tuli tuossa "lamppu" tuunailtua mutta olis siihen niin hirmuisen kiva valotkin saada...
Lohtua toi ajatus siitä että ne hölmöläisetkin saivat valoa tupahan kun keksivät sen ikkuna-aukon sahailla...
Eiköhän ne siellä lamppukaupassa sitä johtoakin myy,sinne siis huomenna niin saadaan valoa lamppuhun;)


Valoa viikonloppuusi;)

Keittiöstä...

Sain tässä hiljattain Rouva Kivitikalta keittiöhaasteen ja vaikka tähän olen aiemminkin vastannut niin otin haasteen vastaan,ihan siksi että tykkään kovasti meidän keittiöstä ja siksipä sitä onkin kiva kuvailla...Kiitos Rouvalle:D


Kaksi ja puoli vuotta on nyt tässä kodissa asuttu eikä keittiössä ärsytä edelleenkään mikään (paitsi kaappipakastin),tosi,tosi tyytyväinen olen valintoihin ollut...


Se että on tyytyväinen ei tietenkään tarkoita sitä etteikö pieniä muutoksia voisi tehdä ja niitä onkin tulossa peräti kaksin kappalein,olen aiemminkin maininnut että pöydän tilalle tulee sellainen,mikä se nyt sitten nimeltään olis,saareke se EI ole koska tulee seinään kiinni,olisko se sitten vaikka seinäke;) Tuota ruokapöytää korkeampi systeemi kuitenkin,kuvanottopuolelta umpinainen ja keittiön puolelta avonainen,saa tuon pakastimen sinne alle sitten sujuvasti sujautettua...

Toinen muutos tulee olemaan kuvassa vasemmalle jäävän seinän maalaus joka varmaan toteutuu jo ensi viikolla,siitä lisää sitten kun on valmista esitellä:)

Mitään suurempia muutoksia keittiössä ei ole viime keittiöpostauksen jälkeen tapahtunut,tytön mekosta tuunailtu varjostin siirtyi makkariin ja kirpparilta kolmella eurolla ostettu varjostin päätyi keittiöön,joustavalla mielikuvituksella varustettuna ihmisenä näen nuo varjot perhosen muotoisina,siis ihan selviä perhosia oikeestaan,eiks vaan olekin:D

Päivittäisiä ilonaiheita keittiössä on monta,yksi niistä on se että kattila-ja roskiskaappia  lukuunottamatta kaikki kaapiston alaosat ovat laatikostoja,tykkään tosi paljon kun sisältö levähtää eteen eikä tartte harvemmin käytettäviä juttuja kaivella kaappien perältä...
Jostain olen muuten jo parikymmentä vuotta sitten bongannut niksin leikata vanhoista vahakankaista laatikonpohjille aluset,ei kilise astiat,kestävät pitkään eivätkä ruttaannu niinkuin kankaiset ja paperiset aluset tekevät,hirveet kätsät sanoisin:)

Kirpparilta löytyneet,just kahden kilon jauhopussin sisuksiinsa vetävät purkit on mulle yks pieni iloa tuottava juttu,siististi piilossa,sopivasti käsillä...

..samoin käsitiskiaineen sisuksiinsa kätkevä Hello Kitty...

...ja suurimmaksi osaksi kirppislöytöjä olevat "vanhan ajan" keittiövälineet,ne vaan on niiiin vastustamattoman symppiksiä...Mä tykkään kyllä katsella tosi pelkistettyjenkin keittiöiden kuvia ja ne on mielestäni kauniita mutta no can do,joskus olen yrittänyt tavaraa vähentää ja mun mielestä meillä näyttää silloin siltä kuin olis muutto meneillään;)

Rouva Kivitikan arvonnasta räppäämällä voitetuista mukeista maistuu glögi erityisen hyvältä,eilen testasin;)
Tänään oli kyllä lähellä tavaraähkyn iskeminen kun selvittelin askartelutarvikkeitani (en keittiön pöydällä tällä kertaa vaan olkkarin,ihan siitä syystä että olen havainnut kasojen pienenevän ripeämmin jos ne olkkarissa kuin keittiössä),käsittämättömiä määriä ihan ihme roipetta mutta kun sain selvittelyn tehtyä ja kamat paikoilleen niin heti helpotti ähky:)

Loppuun vielä tuosta pellavajutskasta,ihan ä l y t t ö m ä n hyviä pellavakankaan käyttövinkkejä olette keksineet,monta monituista tulen varmasti toteuttamaan joten kiitos vinkeistä! Hyvistä idiksistä intoutuneena nostin kaksi arpaa,viisi metriä pellavakangasta lähtee sekä Janetelle että Liisalle,laittakaahan osoitetietojanne mulle (kirsi1970@hotmail.com) niin laitan pakettia tulemaan:)

Kivaa keskiviikko-iltaa sulle:)


Kynttilänvaloa ja kysymys

Täällä on tänään ollut piiiitkästä aikaa kaunis syyspäivä,aurinkokin näyttäytyi useampaan otteeseen...Siis mitä parhain keli vaikkapa sienestämiseen tai muuten vaan ulkoiluun vaan mitä tekee meikänainen...Aloittaa heti aamusta tytön vaatekomeron perusteellisen siivoamisen,tuon pari,kolme kertaa vuodessa suoritettavan,tytön mielestä painajaismaisen operaation,ilkeä noita-akkamainen äiti kun "pakottaa" sovittamaan harvemmin käytetyt vaatteet raakatakseen pieneksi käyneet pois...No en sitten varmaan syyslomalla sovittele tuumas tyttö ja paineli pihalle,ihan itte piti hommasta suoriutua,olipahan homma mutta tulipahan tehtyä:D

Tuossa illan tummetessa ajattelin sitten hieman "palkita" itseäni löhöilemällä sohvalla nautiskellen kynttilänvalosta ja juomalla pullon sidukkaa...Ylläoleva kuva on lavastettu,kissan takia meillä ei poltella kynttilöitä sohvapöydällä jos ei vahdata itse vieressä,siinä ei paljon kynttilänvalon tuijottelusta silmät puoliummessa nautiskella kun kissanviikset alkaa väpättää sohvapöydän reunalla:)


Hölmöyksissäni ajattelin uuden lipaston tuovan helpotusta kynttilänpoltto-ongelmaan,kuinka typerä sitä vielä voikaan kahdenkymmenenviiden kissan palvelustyttönä vietetyn vuoden jälkeen olla :O
Lavastukseksi meni tämäkin homma,Kukka-neiti kun tuli siihen nukkumatulokseen että klaffin päällä on makoisaa toista etutassuaan reunan yli roikotellen ottaa pikku päikkärit,tai aakkarit tai ilttarit,ihan kuin vaan...Lasipurkissa poltin kynttilää kyllä kissasta huolimatta muttei siinä oikein rentoutua voinut...

Tiinalta arvontavoittona saatu ihana peili päätyi olkkarin (korkean) kaapin päälle ja sen edessä on kiva poltella tuikkuja A siksi kun kissa ei sinne pääse,B siksi kun peilin kautta kynttilänvalo on tietysti tuplasti kauniimpaa:)

Keittiössä olevassa kynttelikössäkin on kissaturvallista kynttilöitä poltella,valitettavasti ne eivät sohvalla makoillessa näy ja sattuneesta syystä joka viimeisestä kuvasta selviää ei paljon keittiössä hotsita oleskella...
Sitä ennen kuitenkin yksi kysymys tai oikeastaan pyyntö..Jos sulla on joku hyvä käyttöidea erittäin harvaan kudotulle pellavakankaalle niin enemmän kuin mielelläni ottaisin ajatuksia vastaan,mulla sutii ihan tyhjää...Erilaisten lyhtyjen päällystäminen on ainoo ajatus minkä minä saan mieleeni ja senkin ajatuksen olen muualta pöllinyt..Jotain muitakin ajatuksia mielelläni itselleni nappaisin,mulla kun on sattuneista syistä pyörinyt ISO rullallinen tuota kyseistä tavaraa kellarissa jo useamman vuoden ajan ja hyvähän se olis johonkin käyttää...Yhdelle idean jättäjälle,siis jos sellaisia nyt jostain ilmaantuu,lähetän kiitokseksi viisi metriä kyseistä tavaraa...Koska ideoita ei voi,ainakaan minä en voi laittaa paremmuusjärjestykseen niin annan arvan ratkaista asian ja kuten huomaatte,lähtökohtani on se että ainakin joku uskaltautuu idean jättämään,sitä odotellessa siis;)
Kyseessä on siis allaolevan laatuinen pellavakangas,ideoita otetaan vastaan seuraavaan postaukseen asti,todennäköisesti ylihuomiseen...


Siis vähintään ylihuomiseen,on se  vaan niin ihanaa kun tietää miten AINAKIN huomisen päivän viettää,keittiönpöytä taitaa olla meidän huushollin murheenkryyni,(vai minäkö se olen)se kun näyttää komeronSIIVOUKSEN jäljiltä TAAS tältä...

Tunnelmallista alkavaa viikkoa sullekin;)


PS.Onko sulla tarjota töitä loistavalle järjestelijälle,tarjouksia otetaan vastaan?