Ootko muuten koskaan kutonut cocktailtikuilla?

Täälläkin mainiosti mainostelin miten kävin hakemassa viikonlopuksi vähän tuunaustarvikkeita ja tuunailtu tosiaan on,valitettavasti/onneksi se perheriita on vielä aiheuttamatta,siinä kun on sellanen säävarausjutska mutta eiköhän se tässä,viimeistään alkuviikosta aikaansaada...

Pienempiä,riitaa aiheuttamattomia juttuja olen kuitenkin touhuillut,tässä yksi niistä...Kun vihdoin viimein olin päässyt eroon siitä loppumattomasta maalista niin tokihan se samanlainen purkki laastinharmaata maalia piti käydä ostamassa,mitä se haittaa vaikkei mitään tietoa maalattavasta kohteesta ollut,ainahan sitä nyt jotain keksii tai jos ei keksi niin nokka kohti kirpparia sillä asenteella että etsitään sitä maalattavaa...

Mm. tälläinen mikä ihmeen viinipullonpiilotin onkaan sieltä mukaan lähti,tämän nähdessäni mulla pämähti päähän että kun musta kerran on kehittynyt ns.käsityöihminen niin onhan mulla "puikonsäilytin" oltava,valitettavasti mä en taaskaan voi ottaa ideasta krediittiä itselleni,mulla on sellanen mielikuva että joku (oisko Satunnainen-blogin Paula?) on tälläsen joskus blogissaan esitellyt,varma en asiasta ole,olenhan mä saattanut untakin nähdä...

Joko mä olen todella hyvä tai todella huono arvioimaan puikkojen pituutta ilman että ne on mulla mukana,kävi nimittäin niin että jos noi pitkät puikot olis ollu millinkin pitempiä niin ei ne tonne olis mahtuneet,tällä kertaa onni oli kuitenkin mun puolellani,ihan ilman katkeilua tai vääntymistä tuonne juuri ja juuri menevät...

No pelkkä harmaa purkkihan tietysti näytti tylsältä mun silmiin vaikka olen täälläkin tullut maininneeksi että mun kohdalla se viimeinen lisäys on aina liikaa;)

Ensin laitoin kylkeen pienen liitutaulun johon kirjoitin puikot&koukut,ihan kiva mutta hieman tylsä...(mä sanon tylsä siks kun en kehtaa tunnustaa että mullon surkee käsiala)
Seuraavaksi yritin taiteilla pienistä pyöröpuikoista sydäntä,ei muuten ihan helppo homma,tai siis niin vaikee että taittelematta jäi...
Kunnes silmäni osuivat cocktailtikkuihin,harmaa tussi käteen jä värityspuuhiin...Tyttö tuli viereen seisomaan,tuijotti vähän aikaa ja sanoi että mä en noita ainakaan käytä,luuli parka varmaan että äiti värittää tikkuja syksyisempiin sävyihin;)

Täällä ei aina mun tuunausinto ja kanssa-asujien ymmärrys kohtaa,mies tokaisi tän valmiina nähdessään että enää ei puutu kuin valkotakkiset,sitä mä vaan jäin miettimään että mitähän se sillä mahto tarkoittaa,mitkä ihmeen valkotakkiset,onks se joku uus muoti vai;)

Minusta tuosta tuli just semmonen hyväntuulisen näköinen ja niinhän se on että naisen on tehtävä mitä naisen on tehtävä,tää nyt vaan haluu säilyttää puikkonsa ja koukkunsa tällätavalla;)

Hyvää tuulta vaan sullekin!

"Syysvärejä" & syysvärejä...

Pikkuhiljaa oon laitellut kotia syksyisempään asuun niinkuin monessa muussakin kodissa tähän aikaan vuodesta on tapana tehdä ja syksyllähän ne värit tuppaa yleensä olemaan...No syksyisiä,en mä sille parempaakaan sanaa keksi,sellasia "pesämäisiä" kuitenkin...

Tänään olin paikallisessa halpakaupassa katselemassa SYKSYISTÄ vahakangasta keittiön pöydälle kun silmiini osui ei-niin-kovin-syksyinen-vahakangas ja niinhän siinä sitten kävi että suunnitelmat muuttui,mä en vaan pystynyt tuota vastustamaan,perhosiakin kun siinä sattui olemaan,ne nyt vaan on mun heikko kohtani...Siis niiden kaikkien muiden heikkojen kohtien erityisen heikko kohta...

Aikamoisen pirtsakka mutta olkoon,käänsin pesämäiset ajatukset niin päin että kun syksyllä muuten on usein niin synkkää ja pimeää niin tänä vuonna keittiöön tuleekin sitten pirteämpi väritys,voi olla että mieli muuttuu ensi viikolla tai viimeistään seuraavalla mutta siihen asti tykkään,tykkään ja tykkään...

Hieman liian pitkän pätkän tulin siinä perhoshuumassani ostaneeksi ja ylimääräisen palasen laitoin pöydällä olevan kaapin takaseinään kiinni,vielä kun löydän pinkkiä pitsiä hyllyn teunaan niin johan on söpönen;)


Ei syksyinen liina,ei sitten mitenkään päin mutta hyväntuulisen näköinen tuo kyllä minun silmiini on...

Eilen aloitin tai siis oli vakaa aikomus alkaa virkuttelemaan oikeasti syksyisen sävyisiä (kahdesta eri harmaasta)isoäidinneliöitä joista sitten tulisi torkkuhuopa vaan kuinkas sitten kävikään...Kolme sain aikaiseksi ennenkuin tajusin että vaikka piperrän ja näperrän yllinkyllin kaikenlaista niin motivaatio ei riitä niin ison määrän virkkaamiseen ja ehkä vielä vähemmän päättelyyn...

...joten suunnitelmat uusiks tässäkin,Marikan muistelmat-blogin Marikalta sain aatoksen tehdä torkkupeiton ihan pylväitä virkkailemalla,tosin paloista aion tämänkin tehdä mutta paljon,paljon suuremmista kuin isoäidinneliöt olis olleet...

Vahakankaan ostoreissulla kävin ostamassa viikonlopuksi vähän virikkeitä,toi musta suhumaali tulee kyllä hyvin todennäköisesti aiheuttamaan perheriidan vaan ei tuo mitään haittaa,olettehan tekin varmasti kuulleet sen ilmaa puhdistavasta vaikutuksesta;)

Nyt jo sormia syyhyttää tulevat tuunailut niin kovasti että suljen suuni,sitä ennen yksi ihan lyhyt juttu...Meillähän on lasitettu parveke jonka lasit ovat olleet jo jonkin aikaa melkein kiinni,kaksi ihan pikku rakosta jää lasien väliin,toissapäivänä alkoi ihme ääntä kuulumaan parvekkeelta ja minä tietysti katsomaan että mitä tapahtuu...Onneksi en kerennyt ovea avata kun huomasin että ei vain yksi vaan peräti kaksi talitinttiä(?) oli itsensä saanut raosta parvekkeelle tungettua,patalaiskalta näyttävä pullukka kissammekin oli linnut huomannut ja saalistusvaisto herännyt,jumatsuka mikä homma oli päästä parvekkeelle ILMAN että kissa sinne pääsee tai että linnut pääsevät sisälle,mielessä häilähti ajatus soittaa miehelle töihin että tule APUUN! mutta kun siitä olis aika kauan saanut varmasti kuulla niin itse oli homma hoidettava ja hoidinhan minä vaikkei siitä ilman kissanraapimia ja linnunnokkimia selvittykään:)

Kivaa perjantaita sulle!
Edit.Vuokraovi.comissa eli täällä on menossa kiva tuunauskilpailu jossa tuunailija voi voittaa viidensadan(!) euron lahjakortin Ikeaan ja äänestäjä talo& Koti lehden vuosikerran,käy lisäämässä oma kuvasi sinne tai mikä vielä parempi tietysti,voit äänestää mun kuvaa;)Tai jotain muuta monista tosikivoista tuunauksista...Koska minähän en ala ääniä ruinailemaan;)

Kivoja tunnelmia

Nappasin tuossa joku aika sitten Pepiltä itselleni viisi suosikkia-haasteen jossa on tarkoitus kuvata kotinsa viisi suosikkijutskaa,kohtaa,tunnelmaa,esinettä tms.Ja eipähän muuten ollut haastetta itselleni napatessa aavistustakaan siitä miten vaikea juttu tuo olisi,vaikka välillä on niitäkin päiviä ettei juuri mikään näytä kotona juuri miltään niin nyt sattuikin sellainen päivä että  moni juttu näytti niin mukavalta että vaikea oli viiteen rajata:) Mun kuvat liittyy kuitenkin tällä kertaa enemmän kuvauskohteiden  tuomiin tunnelmiin kuin itse esineisiin...

Ensimmäisen kohteen kanssa ei tarvinnu ruveta painimatsia itsensä kanssa ottamaan,se on ihan ehdottomasti sauna!Meillä saunotaan melkein joka päivä,se vaan on niin rentouttavaa ja sen jälkeen kun "mustuttelin" tuon meidän saunan niin siellä on kehon ja sielun lisäksi rentoutuneet silmätkin,siis jos ne pitäis auki mitä minä en kyllä lauteilla istuessani tee;)XXS.n kokoinen sauna mutta XXXXL.n kokoinen nautinto:D

Kissaa en voi millään jättää tästä myöskään pois,(tyttö suuttus ja itselleni jäis huono omatunto)Kukka nyt vaan luo sellasen tietyn kotoisan tunteen vaikkei Hänen Korkeudettarensa olis näkyvissäkään,tytön sanoin tiivistettynä,aina on joku kotona eikä koskaan ole yksinäistä,mä luulen että jokainen kissan "palvelija" tietää mistä puhun:D


Kissan ja saunan jälkeen joutuikin sitten pienen painin itsensä kanssa ottamaan siitä mitä kuvia laittaa,kolmanneksi valikoitui seuraava,ihan hyvin olis voinut olla moni muukin kuva...

Meillähän ei tytön huonetta lukuunottamatta ole sisustus mitään värien ilotulitusta mutta  koska en ainakaan tunnusta olevani mikään totinen torvensoittaja ja toisaalta taas tunnustan olevani hieman,tuota noin,miten sen nyt sanos,no jonkun sorttinen hömppähäärä kuitenkin niin mä tykkään että kotonakin on jotain sellaista "hyväntuulisen" näköistä ja mielestäni tuo alla oleva kuva on siitä oiva esimerkki,Minni ja taulu on just sellanen yhdistelmä mikä tuo hyvää mieltä kun niitä katselee...

Sitten seuraavaksi nojatuolin,jalkalampun ja kesken olevan käsityön yhdistelmä,tämäkin liittyy enemmän tunnelmaan kuin noihin esineisiin,ihana olotila kun istuskelee rauhassa mukavassa tuolissa ja vaikkapa "virkuttelee"(siis silloin jos ei tartte kirota ja purkaa,kirota ja purkaa,siitä on ihanat olotilat kaukana),erityisen paljon tunnelmaa kohottaa se ettei tuo olis ollu vuosi sitten mahdollista,silloin kun en osannut vielä virkata tai kutoa,kiroilla kylläkin...

Viimeiseksi valikoitui seuraava kuva ihan tuo varjon takia johon liittyy hieman outo juttu...Ostin tuo pitsipallovalaisimen jo aikaa sitten kirpparilta ja se päätyi kattoon olkkarin ruokapöydän päälle.Hieman siinä kyllä ihmettelin että onpas kumma juttu kun pitsikuvioista ei minkäänlaista varjoa synny,pelkkää "tasaista" valoa vain vaan minkäs tuolle mahtoi,no ei sitten minkään...Tässä pari viikkoa sitten valaisimesta paloi lamppu ja yhtään energiansäästölamppua jollainen tuossa oli aiemminkin ollut,ei kaapista löytynyt,tavallisia hehkulamppuja vain ja sellainenhan siihen sitten oli "väliaikaisesti" laitettava...Voi herttileijaa sentään minkä tunteen mä koin kun testasin toimiiko lamppu,tänä päivänäkään en oikein voi käsittää miksi hehkulamppu saa pitsikuvion näkymään ja energiansäästölamppu ei,johtuisko polttimon muodosta,tää ei tiedä eikä välitäkään,jatkossakin aion kyllä tässä hehkulamppuja käyttää,säästän sitä luontoa sitten muilla konsteilla...Testasin muuten tytön huoneen lampulla päteekö siihen sama juttu ja kyllä,hehkulamppu ja energiansäästölamppu sai aikaan erilaiset varjot,mä kun  kuulun siihen ihmisryhmään (kai meitä sen verran on että voi ryhmäksi kutsua,anyone?)jolle lampun luoma varjo on melkein yhtä tärkeä kuin valokin:D

Kiva oli haaste vaikka valinta olikin vaikeaa,nappaa mukaasi jos haluat:)

Sitten lopuksi vielä yksi tunnustus,sain Villa Päivärinteen Jonnalta tämän ihanan tunnustuksen,kiitos Jonna!Oli jännä tunne saada tunnustus blogista jonka olemassaolosta en tiennyt mitään,uteliaana tottakai lähdin kurkkimaan että kuka Jonna ja sieltähän löytyi mukava,ihan äskettäin aloittanut blogi,käykäähän tekin kurkkaamassa!


Loppuun vielä yks mun silmiin kiva juttu/tunnelma joka noista haastekuvista valikoitui pois,mä nimittäin tykkään ihan kauheasti tuon perhostapetin herkkyyden ja sängynpäädyn rouheuden yhdistelmästä,joku siinä vaan muhun vetoaa,nuo "vetoamisethan" tahtoo olla vähän semmosia henkimaailman hommia,asiassa jos toisessakin;)


Kivaa keskiviikkoa sulle


Pyöräostos = Sänkyostos

Eilen oltiin lähdössä katselemaan uutta pyörää neidille kun vanha on jäämässä pieneksi,mies hieman arpoi lähteekö mukaan vai ei johon tyttö totesi että kyllä kai me nyt yks pyörä osataan ostaa joten kaksin lähdettiin vaan kuinkas sitten kävikään...

Pyörä jäi ostamatta mutta sänky ostettiin,eikös se ole melkein sama asia:)

Pyöräostoksille lähdettäessä tytön huoneessa näytti suurinpiirtein tälläiseltä...

...puoliparvisänky ostettiin tähän kotiin muutettaessa,itse en ole siitä liiemmin perustanut koko aikana mutta kun tulin tytölle silloin,osittain hänen muuttotuskaansa lievittääkseeni,luvanneeksi että saa valita maalin,tapetin ja sängyn ihan itse huoneeseensa niin enhän mä kieltäytyäkään voinut kun parven hinta mahtui vallan mainiosti tytön huoneeseen "budjetoidun" rahasumman sisään...Samaa parvea oli valkoisenakin,viimeiseen asti toivoin että tyttö valitsee sen mutta kun ei niin ei,eipä siinä auta muu kuin pitää suunsa tukossa,lupaus on lupaus,varsinkin lapselle annettu;D

Maali-ja tapettivalinnat meni minun mielestäni nappiin,ihan "neidin väriset",ei varman päälle valittua (ettei vaan kyllästyis) niinkuin mitä itse muihin huoneisiin valitsin;)
Jostain syystä kuitenkin,eikä todellakaan minun vaikutuksestani,sen voin vaikka vannoa etten ole sanallakaan moittinut tytön sänkyvalintaa,omapahan on sänkynsä,neiti on viime aikoina pohdiskellut olisko matala sänky kuitenkin kivempi...Mielessäni olen kyllä SAATTANUT ajatella että JEE mutta olen malttanut suuni kuitenkin kiinni pitää;)

Eilen sitten "pyöräostosten" lomassa piipahdettiin paikallisella uuteen paikkaan muuttaneella SPR:n kirpparilla,minä palloilin ihan toisella puolella kirpparia kun tyttö tuli sanomaan että tuolla olis sellanen sänky jonka mä JOSKUS haluaisin,menin katsomaan,ihana vanhan ajan pinnasänkyhän siellä nökötti kahdenkymmenenviiden euron hintaan... Saman tien soitto appiukolle(jolla on pakettiauto),tunnin päästä sänky oli jo meidän eteisessä...Jostain kumman syystä mies ilmoitti seuraavalla kerralla lähtevänsä mukaan "pyöräostoksille",miks ihmeessä sen tarttis,en mä tajuu...

Ihan itte purin parvisängyn,ihan ittehän mä sen kasasinkin,parvelle löytyi heti uusi koti ja viime yön tyttö jo nukkui uudessa sängyssään ja on oikein tyytyväinen löytöönsä...Niinkuin minäkin:D
Ainoa harmituksen aihe parven lähdössä oli se että samalla hävis kirjahylly mutta sitten päätettiin laittaa kirjat sängyn alle ostoskoreihin jotka olen joskus kirpparilta löytänyt,ihan kivat noinkin...

Liisan pöydän "maalaisserkku",joka on normisti mulla yöpöytänä, pääsi väliaikaisesti toimittamaan tv-tason virkaa,sopivampaa käytiin kyllä jo tänään katselemassa muttei vielä löydetty, aiemminhan tv oli lipaston päällä mutta nyt lipasto siirtyi sängyn viereen...


Tässä oli välillä jo suunnitelmia huoneen muuttamisesta musta-valkoiseksi,tai siis tytöllä oli mutta muutti kuitenkin mielensä perinaiselliseen tyyliin,nyt mennään vielä värikkäämmällä linjalla...

Julisteet on vielä siirrettävä alemmaksi,ne kun on parvisängyn mukaan mitoitettu,itse en niistä liiemmin piittaa mutta salaa mielessäni olen kuitenkin tyytyväinen että tytöllä on oma tahto ja oma maku,mua ei samanikäisenä sisustukset kiinnostaneet pätkääkään,tosin ei mun äitini samanlainen huseeraaja ollutkaan kuin itse olen,tais olla melkein sama järjestyskin kotonani koko lapsuusaikani...Sisäisesti kyllä hymyilytti kun tyttö totes eilen illalla että nyt on helppo muuttaa järjestystäkin,parvisängylle kun ei ollut muuta paikkaa kuin missä se oli;)


Siellä ne nököttää sulassa sovussa keskenään,itsetehty joulutonttu,englanti-suomi-englanti-sanakirja,nallekynttilät,postikortit sun muut tuikitärkeät jutut:)Erikseen on kyllä mainittava että tyttö pitää huoneensa aina näin siistinä,tässä ei ole siis erikseen huonetta siivottu,tietysti välillä on leikit levällään mutta kun leikki on ohi niin tyttö siivoaa itse jälkensä,aika mukava juttu näin siivoojan äidin kannalta katsottuna...Ei ole tullut siinä suhteessa äitiinsä,mulla kun tahtoo niitä askartelu-lehti,kellariinmeneviä- yms.läjiä aina silloin tällöin kertyä;)



On tytönkin huoneessa kyllä yhdenlaisia läjiä ja ne suorastaan ilahduttavat äitiä ...

...nimittäin kirjaläjät,tytöstä on viime aikoina sukeutunut oikea himolukija,siinä on sentään tullut äitiinsä...

Lukeminen kannattaa aina;)

Mitä yhteistä on kirkkoveneellä ja enkelinsiivillä?

Sain jokin aika sitten Ihanalta Tainalta haasteen jossa kuuluu kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään ja laittaa haaste sitten eteenpäin kahdeksaan blogiin.Kiitos Taina haasteesta,minähän rakastan puhumista,tässä tapauksessa siis kirjoittamista ja aivan erityisen paljon rakastan itsestäni kirjoittamista;) En nyt kyllä muista mitä kaikkea olen aiemmin itsestäni paljastellut,toivottavasti ei ihan kamalasti vanhan toistoa tähän tule...

1.Olen elänyt lapsuusvuoteni alkoholisti-isän "hirmuvallan" alla ja kyseisestä syystä en pidä isästäni lainkaan.Oli pitkä aika etten pitänyt isääni minkäänlaista yhteyttä mutta tytön synnyttyä ja koska isäni on lopettanut juomisen olemme jonkin verran tekemisissä,ainoastaan ja vain sen takia että tytöllä olisi side pappaansa.Isäni on tämän papan"virkansa" kuitenkin moitteettomasti hoitanut ja tyttö hänestä tykkää joten oikea ratkaisu lienee..Ihan vapaasti saa vetää herneitä nenukkaan jos siltä tuntuu mutta MINUN MIELESTÄNI nimeltä mainitsemattomasta kirjasta peräisin oleva "käsky" kunnioittaa isäänsä ja äitiänsä on ihan täyttä soopaa,itse olen sitä mieltä että vanhempien pitää "ansaita" lastensa rakkaus ja kunnioitus kun taas pienelle lapselle näiden asioiden pitää kuulua vanhempiensa taholta aivan itsestäänselvästi

2.Yllämainitusta syystä tyttäreni ei ole nähnyt minua koskaan humalassa,siiderin tai vinkkulasillisen saatan hänen nähtensä ottaa mutta siihen se jääkin...Jos et ole vielä tätä videota nähnyt,niin käypäs katsomassa,noissa tunnelmissa lapsuuteni eläneenä ja siitä elinikäiset arvet saaneena en varmasti halua "tarjota" omalle lapselleni samaa...

Siinäpä ne totiset torvensoitot,jos sitten siirtyis hieman kepeähkömpiin paljastuksiin...

3.Mulla on ollut peräti kolme(!) anoppia (vai onks ne anokkeja jos ollaan avoliitossa?) ja niin paljon kuin olenkin kuullut kauhutarinoita anoppi-miniä-suhteista  joiden todenperää en pätkääkään epäile niin minua on onni suosinut,jos ei aina miesten niin kuitenkin anoppien suhteen,kaikkien kolmen (!) kanssa olen tullut loistavan hyvin toimeen ja itseasiassa kaksi ensimmäistä "itkivät" perääni,siis anopit,ei välttämättä miehet;) Teini-iän ensirakkaus kesti kokonaiset neljä vuotta,sitten meni pari vuotta bailutieteen maisterintutkintoa tavoitellessa,seuraava suhde kestikin melkein päivälleen kymmenen vuotta ja tätä nykyistä parisuhdetta onkin takana jo kohta kaksitoista vuotta...

4.Jos näkisitte mut tiskaamassa tiskiharjalla pitäisitte mua uusavuttomana:)Siitä asti kun muutin ensimmäiseen omaan kotiin olen pessyt käsitiskit sellaisella sienellä missä  toinen puoli on karhea ja toinen pehmeä,mä en saa tiskiharjalla minkäänlaista "tuntumaa" pestävään astiaan ja se on oikeasti ihan karmeeta kateltavaa...

5.Olen oikeastaan täysin ansiotta sekä omani että miehen lähisuvun keskuudessa jonkunsortin tekniikkaneron maineessa,jos joku ei toimi tai sitä ei osata asentaa kilautetaan Kirsille:)Maine ei perustu mihinkään muuhun kuin siihen että mulla on kiinnostusta lukea käyttöohjeet kunnolla ja toimia niiden mukaan tai vaikkapa näprätä sitä puhelinta niin kauan että se toimii,mutta ei kerrota sitä kummankaan lähisuvulle,"tekniikkaneron" maineessa,vaikkakin ansiottomassa sellaisessa on ihan kiva olla;)

6.Musta on ihan mielettömän hauskaa väitellä,jos tollasesta asiasta niin voi sanoa niin mä suorastaan rakastan väittelemistä ja siksipä väitänkin että se on muutaman läheisen mielestä mun ärsyttävin piirteeni:)No tuo nyt ei kummonenkaan väite ollut vaan ihan puhdasta faktaa...Eihän siinä mitään jos tyytyisin väittelemään asioista joista oikeasti tiedänkin jotain mutta minä saan kunnon väittelyn aikaiseksi vaikkapa putkiremontoinnista,englannin valioliigan valmentajavalinnoista ja siitä mistä johtuu auton moottorista kuuluva omituinen helinä,nuo ei ihan välttämättä kuulu mun omimpiin osaamisaloihin mutta voi voi kun niistä on kiva väitellä:)

7.Tykkään myös tosi paljon autoilla ja olen OMASTA mielestäni suorastaan loistava kuski...Se mua vaan jaksaa vuodesta toiseen ihmetyttää miten paljon liikenteessä on sellaisia jotka eivät ole...Tosin mä luulen että jos kysyttäs mieheltä niin se saattais sanoa että onneks kaikki ei ole yhtä hyviä kuskeja kuin mä,muuten ennestäänkin korkeat vakuutusmaksut hipois pilviä...Yhden ainoaa kolaria en kuitenkaan ole (ainakaan tietääkseni) itse aiheuttanut,osallisena olen kyllä ollut parissa pienehkössä joista on selvitty peltivaurioin...Kolariksihan ei lasketa sitä jos satun peruuttamaan parkkiksella toisen auton kylkeen,oma vikansa,mitäs parkkeeras väärin...Nii kerta;)

8.Tulen hyvin toimeen hankalana pidettyjen ihmisten kanssa,se puoli asiasta kertooko kyseinen piirre enemmän minusta vai niistä "hankalista" jääköön salaisuudeksi,eihän sitä kaikkea kannata kerralla paljastaa;)

Eteenpäin en nyt tätä(kään) nimetysti laita,nappaa mukaasi jos olet vaikka postausaihetta vailla,minusta ainakin näitä on aina kiva lukea:)

Sitten siihen kirkkoveneeseen,ihan varmasti joku kaksimielinen tyyppi luuli minun tarkoittavan tuolla jotain muuta kuin oikeaa kirkkovenettä...No oli niin tai näin,eilen löysin Facen sisustusvinkit sivulta kuvan jossa oli askarreltu enkelinsiivet liimailemalla siipienmuotoon leikatulle kartongille kirjansivuista leikeltyjä paloja..

Mulla ei kartonkia ollut vaan käytin ihan tavallista piirustuspaperia,teippasin kaksi arkkia yhteen ja leikkasin siipien muotoon,lipaston päällystämisen jälkeenkin sanakirjaa jäi reilusti jäljelle joten ei muuta kuin leikkaamaan KIRKKOVENEEN muotoisia paloja,en minä ainakaan tuolle muodolle muuta sanaa keksi ja niitähän sitten saikin leikata,tarkkaa määrää en osaa sanoa kun liimailin välillä mutta jos sanon pari-kolmesataa niin en kamalasti valehtele...Leikkaamisen jälkeen palat pyöräytetään kynän ympärille jotta niihin saadaan tuo kippuruus,kaarevuus vai mikä sitten ikinä nimeltään onkaan...


Sitten niitä vaan liimailtiin limittäin ja lomittain siipiin ja minusta lopputulos on tosi kiva...Aika hauskat vois tulla myös vaikka jostain sarjiksesta,värikkäämmät ainakin,tai miksei myös kankaastakin leikattuina...


Suunnitteilla on jo joulukorttejakin samalla tavalla mutta pienempinä valmistettuna,vielä kun keksis miten ne postittaa ne ilman littaantumista niin hyvä olis...

Semmoset höpinät ja kirkkoveneet tänään,nappasin punatukalta yhden haasteen ja ihanan tunnustuksenkin olen saanut,niihin palaan ensi postauksessa...

Höyhenen,eiku siis paperinkeveää alkavaa viikkoa sulle

Sanakirjasenkki

Olen joskus postauksissani kertonut/uhonnut/luvannut/vakuuttanut, ainakin täällä, että mulla on muutamia huonekaluja joita en aio koskaan ikinä milloinkaan kuuna kullan valkeana maalata ja hyvin on lupaus toistaiseksi pitänyt,jokainen noista lupauksen piiriin kuuluvista huonekaluista on kulkenut matkassa jo viitisentoista vuotta,jos niin p      i      t      k      ä      n     ajan malttaa olla maalaamatta niin miksei sitten jatkossakin?Vielä kun sattuu olemaan niin että miehen ja tytön mielestä maalaaminen on ehdoton nounou ja valitettavasti onneksi meillä tasa-arvo rullaa tässäkin asiassa,tai ainakin äänienemmistö...

Yläkuvan senkki on meillä eteisessä joka on melko pimeä(toisin kuin kuvasta voisi päätellä) eteinenhän aukeaa keittiöön ja keittiöön ei auringonvalo osu kuin ihan iltamyöhällä...Siksipä senkin tumma ulkomuoto on välillä hieman kyllästyttänyt,tuntuu että sen tummuus vie vähäisenkin valon eteisestä...Seli,seli ja sitä rataa...

Eilen sitten pämähti päähän että minäpäs PÄÄLLYSTÄN senkin TAKASEINÄN jollain,sitähän minä tosiaan en ole luvannut jättää tekemättä...Päällystys ja maalaus on ihan millä asteikolla mitattuna tahansa ihan eri juttuja,ainakin lupaustenkiertämisasteikolla...

Ja niinhän siinä sitten pääs käymään että päällystystä tuli vähän muuhunkin pintaan kuin taustavaneriin...Tyttö tuli koulusta kun olin aloittelemassa hommaa,tuijotti ja hetken ja sanoi:äiti sä oot ihan outo,homma oli hieman pidemmällä kun mies tuli töistä ja arvatkaas mitä?Se ei sanonu sanaakaan!Ihan hiljaseks veti,katse kyllä kertoi samaa kuin tytön lausahdus ja rehellisesti sanottuna aika paljon enemmänkin...No mitäs sitä pienistä lannistumaan,ei muuta ku jatkamaan hommaa...

...ja se jatkui ja jatkui ja jatkui,jatkui muuten vielä tänäkin aamuna,ihan siis niinku yllättävänkin hidasta puuhaa,ei olis etukäteen uskonut:) Kuvia ottaessani paperi oli vielä hieman kosteaa,siitä nuo kuprut,nyt ovat jo suurimmat kuprut silinneet...

Ylätason alapuolella iskin jarrut pohjaan,sitä kun ei näy kuin lattialla makaamalla ja jos joku tuon senkin edssä lattialla makaa niin se on todennäköisesti siinä kunnossa että tuskin kiinnittää huomiota moiseen yksityiskohtaan,tai jos kiinnittää niin ei muista sitä enää seuraavana aamuna...

Kiva tuosta mielestäni tuli,mies ja tyttö järkytyksestä toinnuttuaan olivat samaa mieltä,tyttö jopa tuumasi että seuraavan kerran kun sun tekee mieli maalata niin päällystä paperilla:)Parastahan tuossa tietenkin on se kun käytin niin litkuksi vedellä laimennettua liimaa että halutessaan (ja uskokaa pois,sekin aika koittaa)paperit saa irrotettua ihan räsyn ja veden voimin ja taas on tumma pinta esillä,ei tullu minkäänlaista vahinkoa tuossa hommassa,ei edes lupausta rikottua...

 Tummat reunat vielä teippaan, jos jaksan ja muistan, jollain hauskalla teipillä...

Huonona puolena ei voi pitää sitäkään että halutessaan tuosta voi kertailla englannin sanastoa,päällystykseen kun käytin englanti-suomi-sanakirjaa...

Kivaa perjantai-iltaa sulle!

Visiönääri(tön)

Voi miten mieluusti mä olisinkaan edes joskus visiönääri,sen lisäks että se kuulostais helkkarin hienolta (Hei,olen Kirsi,olen muuten visiönääri) niin olis varmaan ikimuistoinen kokemus kun joku juttu,vaikkapa tuunaus,näyttäisi valmiina siltä millaiseksi sen alunperin mielikuvittelin muuttuvan...

Pari esimerkkiä...


 Dyykatulle kaunismuotoiselle lampulle oli ihan selkeä suunnitelma,päällystys rouhealla harvakudoksisella pellavakankaalla,tuloksena tyylikäs, hillitynvärinen ja ah niin omaperäinen lampunvarjostin...


...ja suunnitelma oli TODELLA lähellä toteutumista,pellavakangasta jo tuohon päälle sovittelin kun mieleen muistui tytön pieneksi käynyt mekko jota en ole hennonut hävittää...

...ei tullut tyylikästä ja hillitynväristä...

...ehkä kuitenkin edes hiukan omaperäinen,tuskin kenelläkään muulla roikkuu samanlaisesta mekosta tehtyä samanlaiseen varjostinkehikkoon värkättyä lamppua keittiönsä katosta,vai roikkuuko;)Yks kolmesta etukäteen ajatellusta ominaisuudesta osui kohdilleen,ei sillä osumalla vielä visiönääriks kehtaa itseään tituleerata...

Ai miten niin hempeä...
Allaoleva kuva on vanha mutta siitä näkyy kuitenkin tuolien verhoilujen väri josta olen tykännyt kovasti kun muuten tuo olkkari on sellainen vähän tasapaksun värinen ja olenkin,eikun siis olinkin tehnyt vakaan päätöksen että tuolit verhoillaan aina jollain hieman värikkäämmällä kankaalla...Eilen täyttyi mitta lievästi sanottuna tahraisten päällysten katseluun ja eiku uutta VÄRIKÄSTÄ kangasta kätköistä kaivelemaan...


Ei tullu värikästä...

Tuli sitä samaa tasapaksua,itseasiassa tuo kangas on ihan seinänvärinen...

Eikä tuo pitsikään nyt mikään värikkyyden riemuvoitto ole...
Pöytäliina sentään on vaaleanpunainen,eikös sen voi laskea värikkääksi;)

Kyllä mun on vaan jatkossakin sanottava Hei olen Kirsi,muutan muuten mieltäni alvariinsa,ei auta visönäärinä itseään esitellä,ei sitten mitenkään päin...

Näen mä sen verran kuitenkin tulevaisuuteen että voin VARMASTI (tai no ainakin melkein varmasti)sanoa tytöstä kehittyvän kätevän emännän,jo kahtena iltana peräkkäin olen saanut eteeni sohvalla loikoillessani herkullisen upeasti koristellun jätskiannoksen,eikä siinä vielä todellakaan kaikki,ensimmäinen virkkauskin on syntynyt,kaikista rakkain pehmo sai kaulaliinan,oikein raidallisen sellaisen,arvatkaas vaan onko äiti ylpeä tyttärensä taidoista;)

Kivaa keskiviikkoa,visioilla tai ilman:)