Mielikuvittelua & pika-arvontaa(?)

Oiskohan ollut helmikuussa,saattaa olla että jo tammikuussa (toivottavasti ei sitä aiemmin kuitenkaan,kuulostaa niin pahalta jos sanoo viime vuonna) napsaisin meidän nojatuolista kankaat pois ja pistin sen parvekkeelle tuulettumaan,tarkoituksena oli tietysti verhoilla se uudelleen ja pian...No se pian venyiii ja venyiii kuin purkka hiuksissa ja ihan silleen hiljaa ja vaivihkaa nojatuolin osat siirtyi kellariin tuulettumaan...Yhdet kankaatkin siihen hankin mutta mieli kerkes muuttua ennen ensimmäistäkään saksen napsaisua...

Sehän on se vanha suomalainen sananlaskukin olemassa,mites se nyt menikään...Ai joo,hyvin tuuletettu on puoliks verhoiltu...


Mulla alko tiistaina kirppispöytä ja sitä varten tietysti piti siivota koko koti kellaria myöten mutta miten saat pienen  kellarin näyttämään siistiltä jos siellä lojuu kasa nojatuolin osia?No et sitten mitenkään...Ihan pakko ryhtyä tuuletuksesta toimeen...
Neljän tunnin "uurastuksen" jälkeen on selkänoja ja istuin valmiina,kannatti tuuletella tuollaisen ajan takia...Ärsyttävin osa on vielä edessä,käsinojissa on tereet ja mä inhoon niiden ompelua vaikka koulutuksen hommaan olenkin saanut,siis en tereisiin vaan verhoiluun:D
Helposti pystyn mielikuvittelemaan tuolin valmiina,ihana siitä tulee mutta se onkin suotavaa kohtalaisen pitkän tuulettelun jälkeen...


Mielikuvittelusta saankin loistavan aasinsillan siihen arvontaan,palkintohan on kakku/leivoskupu,ihan itte virkattu.Tällä kertaa riittää että kommentoit MINKÄ VÄRISEN KUVUN SINÄ HALUAISIT jos arpaonni suosii..Ei tarvitse olla lukija,eikä linkittää,arpa per kommentti systeemillä mennään tällä kertaa...Joudut kyllä hieman mielikuvittelemaan värivalintaasi koska teen kuvun vasta kun arvonta loppuu,kupu on kuitenkin samanmallinen  kuin allaolevassa kuvassa...Kupu lähtee postiin viikon sisällä siitä kun arvonnan voittaja on selvillä...


Ja arvonnan voittajahan ratkeaa heti kun viimeinen pultti nojatuolissa on kiristetty,arvelisin lauantaina,ei tartte odotella puolta vuotta;)

Äitinä olon velvotteisiin ja suuriin iloihin  kuuluu lapsen (uusien) taitojen "mainostaminen"joten näiden  tytön ihkaensimmäisten  alusta loppuun itseleipomien mustikkamuffinssien kuvan myötä(uunista poisottoahan ei lasketa)toivotan sulle

Maittavaa viikonlopppua & loistavaa arpaonnea

Sunnuntai on hyvä päivä (kuvata eteistä)

Ihan semmosella musta tuntuu-fiiliksellä uskaltaisin veikata että blogeissa joihin ylipäätään sisustuskuvia laitetaan esitellään kaikista huoneista vähiten eteisiä,korjatkaa jos olen väärässä...

Eipä niitä ole täälläkään juuri näkynyt ja syykin siihen on päivänselvä,aika harvoin,paitsi just ennen vieraiden tuloa ja ehkä jouluna,eteinen on siinä kunnossa että sitä viitsis kodin käyntikorttina mainostaa,melkosen huonoa mainosta oliskin jos vaikka neljän aikaan maanantai-iltapäivänä sitä alkais kuvaileen...


Olis ihan hirmuisen kiva kirjoittaa tähän että me ollaan lapsiperhe joten eteinen ei pysy siistinä ja joo'o,ollaanhan me sitäkin mutta etten nyt liikaa tytsyä, jolta kyllä jää se koulureppu ja kengät keskelle lattiaa, syyttävällä sormella osoittelisi niin pakko todeta etten ole itse sen kummempi,kengät potkaistaan milloin mihinkin,takin paiskaan jakkaralle ja laukku harvoin päätyy kerralla oikealle paikalleen naulakkoon...Joten se siitä lapsiperheselityksestä...


Eteinen on mallia käytävä ja sen "kruununa" on avonaulakko,jonka tilalle kyllä kovasti haaveilen umpipuista kaappia mutta sopivaa joka olis vielä sopivanhintainenkin ei ole toistaiseksi tullut vastaan,hommaa hankaloittaa sekin että väliovi aukeaa naulakkoon päin joten leveyttä ei saisi kaapilla paljon olla..No ei tuo nyt mikään mission impossible kuitenkaan ole joten vielä joskus tuossa puinen kaappi nököttää...


Tytöllä on käytössä vielä oma naulakko,sentit kun ei riitä norminaulakkoa käyttämään...
Verhot eteisen "naulakkopäädyssä" eivät ole käytännöllisin ratkaisu mutta toimivat kuitenkin hieman näkösuojana varsinkin talvella,meillä kun on suora näkymä keittiöstä ja olkkarista tonne naulakkoon päin ja toimiihan ne kätsänä kiipeilytelineenä kissallekin:D Yksi hyvä lisäsyy hankkia se kaappi...
 
Syy miksi innostuin eteistä tänään kuvailemaan on oikeastaan se että perjantaina eteisen lipaston päällystä näytti alakuvan kaltaiselta,ilmoitustaulun lippuset ja lappuset silmissä aina kotiin tullessa alkoi jotenkin tökkiä joten ilmoitustaulu sai lähdön keittiöön huomaamattomampaan paikkaan(saas nähdä muuten kuinka monta esim.lääkäriaikaa unohdan siksi ettei laput ole koko ajan silmissä)...

Hirveen sopivasti kirpparilta löytyi isot kehykset jotka maalasin ja söpönen pöllö (joka vissiin oli alkuperäisessä tarkoituksessaan tuhkakuppi ja jonka takana on teksti Mika 1987) joten ei muuta ku nauloja naputtelemaan seinään taas kerran...



Hieman kirkkaamman puoleiselle kukkukellolle väripariksi väsäsin tiimarista ostetuista lasinalusista "viirinauhan",mieli olis kyllä tehny sellaista vanhoista lehdistä tehtyä jollaisen näin esim.Kristillä mutta kun sopivia lehtiä ei ollut niin jotain muuta piti keksiä,lehtiviirinauhankin kyllä aion vielä toteuttaa,niin kivalta se mun silmiin näytti...

Pieni muutos mutta kummasti piristi mieltä,ehkä jopa pieni askel kohti sitä koko kodin käyntikorttia;)
Semmoset eteishöpinät tänään,seuraavassa postauksessa pika-arvotaan kakkukupu,pysykäähän kuulolla,ainakin te kaks joita tiedän kyseisen jutun kiinnostavan;)



Iloisia loikkia kohti alkavaa viikkoa♥

Sisäinen valeMartta

Kaikkihan sen tietää että Martat osaa kaikkee,tahranpoistosta säästövinkkeihin,siententunnistamisesta säilömiseen,toisinsanoen kodinhoidon niksit kiireestä (sukan)kantapäähän asti,osaavat mokomat vielä paikatakin sen kantapään;)
Mun sisäinen valeMartta on ailahtelevaista sorttia,välillä se uinuu ja torkahtelee,välillä puskee pintaan hyvinkin terhakkaana ja touhukkaana:)Viime aikoina sisäisellä valeMartalla on ollut torkkuvaihe päällä ja päätin potkaista valeMarttaa persuuksille,ajattelin että ihan hyvä konsti lienee tehdä Marttojen,aitojen sellaisten, ohjeella Louhisaaren juomaa... (Ohje löytyy täältä kotilieden sivuilta,se on kuitenkin peräisin Marttojen kesäkirjasta)

Sisäinen valeMartta kuitenkin torkahti uudestaan siinä vaiheessa kun huomasin ettei mulla ole pullon pulloa juoman pullotukseen,oikea Martta esivalmistelee hyvin ja tekee vasta sitten,valeMartta ei,oikeestaan se unohtaa aika usein sen ennakoinnin jalon taidon...


Uusi,hieman napakampi potku valeMartan takalistoon ja kanervakranssia vääntämään,mikä vois olla Marttamaisempaa kuin itseväkerretyt syyskoristeet partsille...ValeMartta sai kuin saikin molemmat silmänsä auki kunnes...

...se sattui vilkaisemaan parvekkeen nurkkaan ja nukahti,huomatessaan ettei osaa oikein hoitaa havukasveja,eikä oikeestaan viherkavejakaan eikä edes  leikkokukkia saa pysymään kauniina montaa päivää toisin kuin aito Martta...

Toivoa kuitenkin taitaa mun sisäisellä valeMartallani olla,perinteisen virkkaamisen,purkamisen,virkkaamisen ja purkamisen jälkeen onnistuin kuin onnistuinkin saamaan aikaan peräti kaksi kappaletta reunuspitseja,tosin niiden pituusero on jostain kumman syystä kakstoista senttiä vaikka samalla lailla olin virkkaavinani,aidon Martan pitsithän on millilleen samanmittaisia mutta mä aion antaa omalle valeMartalleni vielä (ainakin) yhden mahdollisuuden...


JOS mä onnistun virkkaamaan tämän,ihanaakin ihanaakin ihanamman perhospitsin,mallia väli ja reunus,niin mä otan ja menen ja liityn niihin aitoihin Marttoihin,jos taas en niin annan ton valeMartan ailahdella vanhaan malliin...

Mä luulen kuitenkin  että mieluummin valeMartta kuin ei Martta ollenkaan:D

Kivaa keskiviikkoa sulle ♥

Virkuttimet & virkattu kakkukupu

Siis mullahan on hirveen hyvä näkö,ei mistään ikänäöstä tietoakaan,näen lukea hyvinkin pienellä painetut tekstit...Tai siis niin mä luulin siihen asti kun YRITIN virkata pienellä koukulla ohuesta langasta reunapitsiä.Kotvan se kesti mutta siinä vaiheessa kun istuin sohvalla miehen lukulasit päässä ja samaisen tyypin Led lenserit täydellä teholla otsalla enkä niistä huolimatta nähnyt häävisti koukun päätä puhumattakaan silmukoista tajusin että mainolause käynti optikolla riittää taitaa muuttua todeksi meikälaisen elämässä...Mutta koska mä näen lukea niin enhän mä lukulaseja, joita olen kuullut myös lukimiksi kutsuttavan,tartte,ajattelin kysyä optikolta olisko tarjolla hyviä virkkauslaseja eli virkuttimia,ihan loogista eikös vaan olekin;)


Optikkokäyntiä odotellessa on siis virkattava paksummalla langalla ja isommalla koukulla.
Jotenkin tohon ikänäköön liittyy tosi sujuvasti se että löysin et-lehdestä,joka on suunnattu AIKUISILLE & KOKENEILLE ihmisille,aivan älyttömän kauniin kakkukuvun ohjeen ja olihan sitä kokeiltava...
Yllätys olikin järkyttävän suuri kun aloin virkata(ohjettahan ei kannata koskaan lukea loppuun ennen aloittamista)ja huomasin että sanalliset ohjeet oli vain kakkukuvun nuppiin ja muuten pitikin  sitten virkata mallipiirroksen mukaan!!Eikä se sitten vaatinutkaan kuin SEITSEMÄN X virkkaamista ja purkamista ennen kuin alkoi sujua:D Elokuun taito tuleekin ehdottomasti olemaan mallipiirroksesta virkkaaminen,ei ihan helppo homma mulle kyllä...


Toinenkin kakkukupu on jo tekeillä...
Lanka oli vääränlaista,koukku vääränkokoinen eikä mulla ollu tuohon ohjeeseen tarvittavaa tekstiililakkaakaan mutta en antanut sen häiritä,harjoituskappale syntyi puutteista huolimatta,kovettimena käytin sokerin ja veden sekoitusta,en tiedä onnistuiko kun se ei ole vieläkään ihan kuivaa mutta koppuralta tuntuu joten varmaankin pysyy omin avuin kupu pystyssä...

                                                                  (ohje kupuun löytyy täältä)

Leikisti tää ois niinku valmis,kukaanhan ei huomaa tuolla alla muoveja eikä myöskään sitä hatturasiaan jonka päälle tuo on pingotettu,eihän?


 Ihan älyttömän tyytyväinen olen lopputulokseen,vaikka paljon mulla ärräpäitä suusta pääsikin (ai niin joo enhän mä kyllä kiroile) tätä virkatessa,purkaessa,virkatessa,purkaessa jne. niin onneksi en luovuttanut,ihan yks kaks se ohje vaan aukes vaikka se aikansa ottikin:D Voisin kuvitella että näitä tulen tekemään aika monta,joulustahan ei näin aikaisin sais puhua mutta aika kiva joululahjakin tuo olisi,yhden kappaleen taidan täälläkin arpoa jossain vaiheessa,tosin ehkä hieman hillitymmässä värissä;)

 Viikonloppu oli kakkukuvun onnistumisen lisäksi muutenkin sellainen että käteväksi emännäksi itseni tunsin, soositarpeet löytyi perjantaina...


...ja aitoelämänlanka aloitti vihdoin kukintansa,tästä on mukava lähteä uuteen viikkoon:)

Ihanaa alkavaa viikkoa sulle

Tilkkutäkkituoli


Aika monesta blogista olen viime päivinä lukenut että käynnissä on raivausoperaatio jonka on tarkoitus huipentua kirppispöydän vuokraukseen ja niinhän siinä pääs käymään että menin ja sain tartunnan,raivausoperaatio on siis käynnisssä täälläkin...


Aika kasan sain tavaraa lähtevien laatikkoon ihan ilman sen kummempia miettimisiä,jotkut jutut taas aiheutti aikamoista enttententtiniä,laatikkoon,pois,laatikkoon, pois...
Tytölle olen joskus ommellut tuon alakuvassa näkyvän tilkkupeiton,älyttömän söpönen minun mielestäni mutta tyttö on jostain kumman syystä muuttunut kesän aikana musta-valkofaniksi ja eihän tuo siihen hommaan sovi,ei sitten mitenkään päin...
Pallottelin mielessäni tuota vienkö kirpparille vai enkö vie...Uskokaa tai olkaa uskomatta mutta silloin mulla välähti;)


Meillä on yks tuoli joka seilaa milloin missäkin huoneessa,ei ole löytänyt paikkaansa mutta on mieluinen enkä ole sitä halunnut hävittää...Jalat maalasin jokunen viikko sitten sillä loppumattomalla maalilla mutta kangas on ollut tuossa jo useamman vuoden ja sen kyllä huomaa,näyttää kuin joku olis laskenut alleen vaikka todellisuudessa tuo läntti on mehutahra joka ei lähtenyt puhtaaksi...

Melkosen söpö tuosta mielestäni tuli,semmonen hyväntuulisen näköinen jotenkin...Vaaleanpunainen ja harmaa ON kiva pari,terkkuja Rouva Kivitikalle;)


Tuoli tais löytää paikkansa tästä, melko kivasti mätsää lampun ja tuolin värit...Tilkkutäkin riekaleita jäi vielä sen verran että jonkun pienen pallin niillä vielä päällystää,tosin tuskin  tuolissa kukaan istuu joten palli on ihan turha ainakin tuossa kohdassa...




Mitenköhän juontuikin palleista mieleen että tietääkö kukaan mikä (sieni?) tämä on?!
Ikinä ennen en ole tälläiseen törmännyt,tänään bongasin monen monituista yksilöä parkkiksen nurtsikaistaleelta,omituisen näköinen vois sanoa:D

Nyt mä lähden sienimetsään lomps,en kylläkään näitä kyseisiä sieniä etsimään,alkaa sen verran ahdistaa tuo kirppisrojukasan kasvaminen (mistä tätä tavaraa oikein tulee? No sieltä kirppikseltä tietenkin;)) että soositarpeet on pakko löytää tai muuten...

Kivaa viikonloppua sulle

OoHoo

Selailin joku aika sitten vanhoja postauksia ja niissä pisti silmään semmonen juttu että en ole laittanut olkkarista juurikaan kuvia,siis semmosia missä näkyy koko huone,yksityiskohtia kyllä olen kuvaillut...
Syy moiseen on  se etten tykkää sohvan kankaasta (vaikka sen ihan itse olen joitakin vuosia sitten valinnut ja sohvan päällystänyt),se on sen verran tumma ja kirjava että en ole saanut siitä mielestäni "blogikelpoisia" kuvia otettua...Tänään mulla pätkähti päähän että kuvittelenko mä olevinani niinkin suuri stara että suuremmassa mittakaavassa olis jotain merkitystä sillä millanen sohva mulla on ja ei sitä tarttenu päätään tuolla kysymyksellä montaa sekuntia vaivata kun tajusin että ei, en mä ole:D


Eteisestä päin kuvattuna...

Just männä viikolla paapatin täällä miten osaan olla itseäni muihin vertailematta mutta se vertailemattomuuden taito ei taida koskea niitä vaaleita sohvia;) Tummalla sohvalla mennään toistaiseksi ja sillä hyvä,joten tässä kuvia meidän olkkarista mitään salaamatta ja mitään pois jättämättä,ihan joka nurkan kuvasin;)




Partsin ovelta kuvattuna...



Sohvan nurkasta kuvattuna...

Jossain blogissa näin säkkiin laitetun viherkasvin,oisko ollu Willa Oliviassa,ja se näytti tosi kivalta joten idean nappasin mutta kun  ei säkkiä sattunut just siihen hätään olemaan niin kukka päätyi käyttämättä jääneeseen kesäkassiin...

Sohvalta partsin ovelle päin...
Telkkarin päälle on edelleen sopivan pituinen hylly etsinnässä (eli mä en ole muistanut koko asiaa ennen kuin kuvaa katsoessani),näyttää vähän höperöltä kun hylly on lyhyempi kuin senkki mutta kaikki aikanaan:)

Ruokapöytäkulmasta kuvattuna...

Ihan itse nikkaroidut tikkaat pääsi partsilta sisätiloihin,osan parvekekukista nakkasin jo pois kun olivat ihan raaskuja,syksyksi ja talveksi ei varmasti niin paljon tule partsia somistettua että tikkaille olis siellä tarvetta...Pöydän päällä oleva asentonukke(niinkuin tyttö sanoo) on eilinen kirppislöytö,hyvät naurut saatiin kun tyttö esitti sillä nyt tää olis iloinen-surullinen-innoissaan-jne.leikkiä,melkosen hyvin osaa eleitä tulkita,ne nimittäin näytti just siltä miltä kuuluikin:)


Kuten kuvasta näkyy metallivuokavarjostin on taakse jäänyttä elämää,uusi on tosin tekeillä toiseen kehikkoon,kiitos hyvistä ideoista toteutuksen suhteen:) Nyt tosta pitäis tulla lankaköynnösvarjostin,epäilen kyllä kasvin hengissäpysymiskykyä mun hellässä huomassa MUTTA jos se tuohon kasvaa niin varmasti aika kivan näköinen...Siis mullanvaihdon(jota tuskin tulee just ton hengissäsäilymisongelman takia) hankaluuttahan en suostu tässä vaiheessa miettimään,varmaan kuitenkin manailuja aiheuttava homma luulen mä...




Taulun alla on meidän uusi Kukkakori,pistin koppaan huopia niinkuin nyt syksyllä on tapana tehdä,ei ole kovin vaikea arvata ottiko kissa sen uudeksi sängykseen:) Taulusta roikkuva ripustin on tytön taideteos,kävivät keväällä Aiviassa luokan kanssa ja olivat siellä  tuollaiset taiteilleet...






Nyt mä siirrän ajatukset oohoosta virkkaamiseen,eilen ostin sitä ihan hirmuisen,hirmuisen ohutta virkkauslankaa,tarkoitus on kokeilla reunapitsin virkkuuta,paino sanalla kokeilla,ihan hirmuisen,hirmuisen vaikealta homma vaikuttaa,on se onni ettei nykyään enää tartte tehdä kapioita vai mitä kopioita onkaan,pikkusen olis heikkoo tässä huushollissa niiden naimakauppojen kanssa;)
Edellisen postauksen pöytä on muuten maalattu ja sehän aiheutti ihan hirveän huonekalujen siirtelyn täällä kuten arvata saattaa,vaikuttais siltä että päätyy yöpöydäksi...Siitä lisää ensi kerralla...

Just relax♥

Arpa suosi tänään...

Kiitän kaikkia arvontaan osallistuneita,jopahan oli mukava lukea kommentteja ja todeta että kyllä suomalainen nainen osaa itseään ainakin asiaa vartavasten kysyttäessä kehua ♥
Teen noista kaikista kommenteista ihan erillisen "työhakemuspostauksen" kunhan ehdin,jos ei sillä hakemuksella töitä irtoa niin ei sitte millään:)


Nyt kuitenkin ehdin vallan mainiosti paljastaa arvonnan voittajan joka jätti seuraavanlaisen kommetin;

Olen luova, kädentaitoinen, rehellinen, piristävä, sosiaalisen suorapuheinen, anteeksi antava, ripeä otteinen, periksiantamaton ja perhekeskeinen. Minulla on loistava huumorintaju. Olen kielitaitoinen(puhun suomen lisäksi kolmea vierasta kieltä(saksa,venäjä ja englanti). Olen täsmällinen ja tarkka. Kuntoani pidän yllä kilpa-ammunnalla ja juoksemalla sekä mielenterveyttäni hoidan moottoripyöräilemällä :DD

varsinainen duunihakemus :P toivottavasti onni suosii, kahdella arvalla mukana!

Huhuu mehtäemäntä,arpaonni suosi tänään sinua joten laitahan  s.postia tulemaan (kirsi1970@hotmail.com) niin pistän paketin matkaan :D



Mä kävin tänään Viitasaarella sukuloimassa ja kirpparit piti tietysti kiertää,kolmelta ekalta en löytänyt oikeastaan mitään mutta sitten tärppäsi,jonkun mummon jäämistöä siellä kaupattiin ja mä niin just tarvitsin tän pöydän, väliäkös sillä ettei paikkaa sille oikeastaan (vielä) ole mutta jotenkin niin söpönen ettei sitä sinne (muiden ostettavaksi) voinut jättää...
Nyt mä pistän pensselin heilumaan ja toivotan...

Tunnelmallista maanantai-iltaa