Kehu itseäsi-arvonta

Olen tässä parina iltana rustaillut työhakemusta ja se on pistänyt ihan yleisluontoisesti miettimään että minkä ihmeen takia se itsensä "kehuminen" on niin kamalan vaikeaa,ollaanko me suomalaiset semmosta mää nyt oon VAAN tämmönen/tää nyt on VAAN tämmönen-kansaa vai kuvittelenko mä vain?Vaatimattomuus kaunistaa,oma kehu haisee,ken kuuseen kurkottaa se katajaan kapsahtaa,vaikeneminen on kultaa ja oishan näitä;)

Tässä arvonnassa ei olla vaan tämmösiä,eikä sen puoleen vaatimattomiakaan vaan kiivetään sinne kuuseen ihan helkkarin korkealle kauniina ja tuoksuvana ja se suukin pitäis saada sen verran auki että AINAKIN yhden asian verran KEHUU ITSEÄÄN,olkoon sitten taito tai luonteenpiirre tai mitä muuta tahansa:D



Palkintoon kuuluu 4 vanhaa pikkuvuokaa,puinen open/closed-kyltti,"postikortti"-metallitaulu ja peltinen kirjerasia,yllättäen perhosaiheinen:)

Arvonnan säännöt on ne samat vanhat:

*Kommentoinnista,siis siitä itsensä kehumisesta yksi arpa
*Kommentti & lukija kaksi arpaa
*Kommentti,lukija & linkitys kolme arpaa

Arvonta päättyy ensi viikon sunnuntaina eli 12.8

Arvonnan jälkeen teen samanlaisen koostepostauksen kommenteista (olettaen siis että joku rohkaistuu itseään kehumaan) kuin tämä, toivottavasti pääsen kehumaan oikein urakalla,postauksessa "paljastan" myös jonkun hyvän piirteen itsessäni,enköhän mä siihen mennessä jonkun keksi=D

Onnea arvontaan

Black heart (cards)



Onnea on... mies jota ei sisustus kiinnosta,vai onko?

Olen joskus tainnut kertoakin että vaaditaan norsun kokoinen esine kököttämään keskelle olohuoneen lattiaa ennen kuin mies huomaa että jotain muutosta on kotona tapahtunut...Äkkiseltään ajateltuna sehän on vaan kiva juttu kun saa rauhassa huseerata mielensä mukaan mutta on se joskus hieman rasittavaakin,niinkuin vaikkapa silloin kun tehtiin remonttia tähän kotiin ennen muuttoa,siinä kuulkaas lepäsi vastuun painava viitta harteilla kun kaikki matskut piti itse valita;) Yhden valinnan mies sentään teki,viikon verran tein entten-tentteniä kahden maalilastun kanssa,en millään saanut päätetyksi kumpi on parempi,mies tuijotti lastuja noin 5 sekuntia ja teki valinnan,hyvän sellaisen...

(Kuvassa näkyy loistavan maalivalinnan lisäksi ihanaakin ihanammat itselleni joululahjaksi ostamani hyllynkannakkeet jotka päätyivät seinälle JO viime viikolla,tosin lähempänä ensi kuin viime joulua mutta hyvin suunniteltu on puoliksi tehty vai miten se olikaan...Hylly tulee vielä vaihtumaan semmoseen heinäseipäänharmaaseen,ehkä jo ensi kesänä;) )


Kaksi ehdotonta vaatimusta kainoa toivetta miehellä sentään on,iso telkkari ja tumma löhösohva,ei oo paljon vaadittu mutta siitä huolimatta,ilkeä kun olen,mulla on EHKÄ aikomuksena kiertää tuota tumma löhösohvavaatimustatoivetta ompelemalla vaaleahko irtopäällinen,irtopäällistähän ei lasketa varsinaisesti sohvaksi,eihän? Viime aikoina olen kyllä kovasti viehtynyt harmaan eri sävyihin joten voihan siinä käydä niinkin että tulevaisuudessa meillä löhöillään TUMMANharmaalla sohvalla...

Juurikin tästä miehen sisustustoiveiden/vaatimusten puutteesta johtuen aloin suunnitella käyntiä  korvalääkärillä tässä yks päivä kun olin kuulevinani miehen suusta lausahduksen "tossa sängyn vieressä pitäis olla joku matto",siis täh? Sängyn vieressä on talvisin sellaset karvaturrimatot jotka otan keväällä pois kun ne tuntuu lämpösenä aikana älyttömän tunkkasilta,liekö joku tuntomuisti miehen jalkapohjissa kun mattojen puuttumisen huomasi,tosin kolme kuukautta myöhässä mutta kuitenkin...

Ja mitäpä sitä ei sellasen miehen eteen tekisi joka ei jatkuvasti ole jotain vaatimuksia esittämässä;)
Kirpparilta löytyneet hiutuneet pussilakanat suikaleiksi,koukku käteen ja virkkuupuuhiin...
Vitsit että tykkään tuon maton väristä,ihan mun näköinen vaikken valkosiniturkoosilta tunnustakaan näyttäväni...

Jaa että miksikö mun värinen eikä miehen kun se kerran tuli miehen puolelle sänkyä?
No perhana siitäs sai kun ei ole vielä huomannut koko maton olemassaoloa,tuo kun ei ole norsun kokoinen,vain metrin halkaisijaltaan:D


Taidan kostoks siirtää omalle puolelleni...Tai en mä viitsikään,aika tehoton kosto jos toinen osapuoli ei edes tiedä olevansa koston kohteena,eikä varsinkaan huomaa;)
Ensi kerralla taidan kuitenkin tehdä tälläisen:D

Huomaavaista alkavaa viikkoa sinulle♥ (Kuva Googlen kuvahaku)







Parempi mustikassa kuin Ikeassa?

Viime lauantaina pääsin MELKEIN Ikeaan,tytön kummiSETÄ suuntasi sinne ja kyytiin olisin mahtunut vaan minäpä olin kerennyt luvata tytölle mustikkaretken ja koska varsinkin lapsille annetut lupaukset on pidettävä jollei satu jotain katastrofaalista( no reissu Ikeaan kyllä on melko lähellä force majeurea muttei ihan kuitenkaan) niin se oli sitten melkein muttei ihan reissu se:D

Pieni mielenpohjalla kaihertanut harmistus "melkein muttei ihan Ikean-reissusta" kuitenkin haihtui pian kun suunnattiin auton nokka kohti Toivakkaa jossa siellä asuva tätini oli yltiöystävällisesti katsellut marjapaikan valmiiksi joten ei täällä mitää oo-rymyämiseltäkin vältyttiin...
Mä oon varmaan joskus 4-5-vuotiaana ollut ekaa kertaa mustikassa enkä ole ikinä (muistaakseni) nähnyt niin paljon marjoja kerralla,tyttö jaksoi kolmisen tuntia metsässä olla ja siinä ajassa kerättiin 7 litraa mustikoita perinteisellä tyylillä,siis käsin,ja tottakai osa ajasta käytettiin luonnonihmeiden ihasteluun,paarmoja pakoonjuoksemiseen ja mahtuipa joukkoon yksi hihaan kiivenneen kusiaisen aiheuttaman mielipahan poistokin,semmosta normaalia lapsiperheen marjastusta siis...

Tyttö keräsi reilun litran samassa ajassa kuin minä kolme ja tytön keräämät mustikat tietysti pakastettiin asianmukaisesti hänen nimilapullaan varustettuna,onhan se eri asia popsia talvella itsekeräämiään marjoja kuin jonkun muun,maistuvatkin paremmilta;)

Tyttö lähti muutaman päivän reissuun,pisin erossaoloaika tähän asti edessä,tyttö kyllä pärjää mutta miten mahtaa olla äidin laita,taitaa ikävä jo vaivata:)
Ikävän lievitykseen sopiva konsti oli eilinen uusi mustikkareissu samaiseen paikkaan jossa oltiin lauantaina ja nyt on jo kakskyt litraa mustikoita pakkasessa,olo on kuin kätevän emännän ja talvivarastojaan keräilevän oravan risteytyksellä,tyytyväinen mutta pikkasen lisää pitäis vielä kerätä:)
Tai ainakin mä luulen että sillä risteytyksellä olis tommonen olo,varmaks en osaa sanoa;)

Kauheen säästäväinen emäntä olokin mulla oli kun vastustin Ikea-kiusausta,tai siis melkein vastustin,ihan pakko oli soittaa tytön kummille että tuothan mulle sermin,mä ihan välttämättä tartten sellaisen ja niinhän mä tarttenkin,tosta tulee uus suihkuseinä kunhan ompelen siihen  uudet kankaat tekstiilisuihkuverhosta...Säästäväinen olo tulee kuitenkin kun ajattelen miten paljon rahaa säästin kun tein tollasen melkein muttei ihan reissun,voi sitä tarpeettoman tarpeellisen tavaran määrää joka on joka reissulta kotiin kannettu,mä käyn niin harvoin Ikeassa että mulla tulee siellä just tommonen olo kuin tolla risteytyksellä=D

Semmosia höpinöitä tällä kertaa,nyt mä taidan risteyttää itseni virkkauspuuhiin,olen harjoitellut korien virkkaamista matonkuteesta, en ole vielä jälkeen tyytyväinen mutta hyvä kun  joku kuitenkin on;

Tai ainakin mä luulen niin:)Tyytyväistä iltaa sullekin♥ 


Stailaamaton valkosipulipatonki

Aika monessa blogissa on silloin tällöin leivontajuttuja ja on niitä ollut täälläkin,ei montaa mutta on kuitenkin...Syynä niiden vähäiseen määrään täällä ei ole leipomisen vähäinen määrä,mä kuitenkin leivon pari kertaa viikossa...
Yksi syy niiden puuttumiseen on mun jaaritteleva kirjoitustyyli,kuka jaksaa lukea reseptiä jossa on kamala määrä ihan epäoleellista tietoa,en mä itsekään jaksais..
Se varsinainen syy on kuitenkin se että on ihana katsella tunnelmallisia,parhaassa tapauksessa ajatukset lapsuuteen vieviä kuvia joissa näkyy sileääkin sileämpi taikina kohoamassa siinä vanhassa Ababian taikinapytyssä,tietysti perintöpellavaliinan alla,kulhon ympärillä todella pieni ripsaus jauhoja ja joku ihana kanamunakori vieressä enkä yhtään laske miinukseksi sitäkään että kuvan laidalla pilkahtaa vaikka pari vaniljatankoa tai mikä vielä parempaa,vanha kauniilla käsialla kirjoitettu resepti...Ymmärtänette mitä tarkoitan? Kuvat nähtyänne viimeistään ymmärrätte;)

Tässä oli se jaaritteluosuus,vaikka kuvat on kaukana tunnelmallista niin suosittelen kokeilemaan,patonki on niin herkullista ettei sille tekisi oikeutta parhaimmankaan ruokastylistin kuvat,siis just sen ammattikunnan johon itse en kuulu...

                                                                 
                                                           VALKOSIPULIPATONKI (4 kpl)

* 0,5 litraa kädenlämpöistä vettä
(*pari rkl maitojauhetta)
*50 gr hiivaa
*1 (reilu) tl suolaa
*loraus hunajaa tai siirappia tai 1 (erittäin reilu) rkl sokeria
*puolisen dl margariinia/voita tai öljyä
*Valkosipulimurskaa maun mukaan,tässä on 1,5 rkl kaupan valmista murskaa
*10-12 dl vehnäjauhoja

-Sekoita aineet ja vaivaa taikinaksi
-Kippaa taikina pöydälle ja anna sen levätä peitettynä n.10 minuuttia


-Jaa taikina neljään osaan,pyörittele palleroiksi ja peitä taas,tällä kertaa 5 minuuttia piisaa


 -Litistä pallerot,tuon littanan koko on n.10X20 senttiä

 -Rullaa litistetyt pallerot ja pyörittele patongeiksi
(jos Kristi jaksoit lukea tänne asti niin tiedän mitä ajattelet tuosta allaolevasta kuvasta:))


 -Nosta patongit pellille ja litistä ne painelemalla littanoiksi
(tää on koulun oppeja,siellä melkein kaikki hiivaleivonnaiset litistettiin ennen kohotusta,kohoavat "kuulema" näin paremmin)

 -Tee viillot patonkeihin (oikeestaan ihan makuasia viiltääkö ennen vai jälkeen kohotuksen)
-Kohota kunnes näyttävät pulleilta
-Kostuta(itse käytän sumutuspulloa) ennen uuniinlaittoa ja ripottele halutessasi päälle vaikka leseitä,kaurahutaleita yms.
-Paista 225 asteessa noin 20 minuuttia

-Ja eiku syömään

Jos et tykkää valkosipulista niin samalla taikinalla saat tehtyä juustopatonkia,valkosipulin tilalle taikinaan reilu kourallinen juustoraastetta ja tietysti myös patongin päälle,vaihtoehtoisesti voi käyttää taikinassa myös suosikkimakunsa sulatejuustoa,koskenlaskijasta ainakin tulee namia...Auraakin olen käyttänyt mutta silloin olen laittanut sen muruina tuonne littanan päälle ennen rullausta,mahdollisuuksiahan on yhtä monta kuin leipojiakin.Jos haluaa "terveellisempiä" patonkeja voi korvata osan vehnäjauhoista vaikka ruisjauhoilla tai kaurahiutaleilla, kyllähän te tiedätte ilman että rautalangasta vääntää:)

Siinäpä se suloistakin suloisempi patonkipostaus,toivottavasti joku innostuu kokeilemaan,tää on oikeesti hyvä resepti!
Hyvistä resepteistä puheenollen,huomasin yks päivä että mun blogiin on tultu ylivoimaisesti eniten (siis googlesta) haulla aurajuustokeitto,kävin sen itsekin kurkkaamassa ja saatte arvata kaksi kertaa  tunsinko itteni masterchefiksi,jumatsuikka MUN reseptiä on katsottu useammin kuin ANU HARKIN vastaavaa,mitä siitä että mun resepti on jostain lehdestä kopsattu, Anu Harkki on kuitenkin,no sehän on Anu Harkki;)

Loppuun vielä mun mielestä oikeasti suloinen kuva joka on tytön ottama ja juuri siksi se onkin hieno,toi jutska tuossa muistuttaa kuulema sydäntä ja niin se muuten muistuttaakin:)

♥Suloista torstaita sinulle♥







Solmittu räsykranssi

Olen ollut hieman hattaraisissa tunnelmissa tänään,ihan vaan vastaiskuna harmaalle säällä,siitäs sait ähäkutti:)
Naisen ajatuksenkulku on mutkikasta,näin olen kuullut väitettävän,tänään mulla taisi olla erityisen mutkikas päivä kun etsin netistä OMAperäisiä ideoita liittyen sängynpäällä roikuskelevaan ikkunanpokaan...Siis kyllähän mä sen tajuun toki ettei toisen idean kopsaaminen ole sama kuin omaperäinen idea mutta yritin kuitenkin:)
Kivoihin juttuihin törmäsin,kannattaa kurkata esimerkiksi tänne jos kaipaa inspistä...
Jollain sivulla jonka nimeä en tietenkään enää muista törmäsin ehkä maailman helpoimmin toteutettavaan kranssiin,ei tartte kuin pahvikiekon,kangassuikaletta ja solmuntekotaidon...


Itse leikkasin kertakäyttölautasesta sen reunan renkaaksi,sitten vaan solmimaan renkaan ympärille kangassuikaleita,siinä koko homma,melko helppoa vai mitä...


Aika hempeitä sävyjä tässä kranssissa,pellavanvärinenkin on jo tekeillä,suikale mokoma loppui kesken...

Kirpparilta löysin tuon söpösen &-merkin ja nuo muovisydämet on tuossa testattavana,ripustusnarut vaihdan ja sydämiin tulee sisälle mun ja miehen mustavalkoiset lapsuuskuvat,how original is that;)
 Söpösesti paistelin lasagnenkin pinkissä vuoassa,uskokaa kun sanon että pikkiriikkisen paremmalle maistui tuo kuin kulmikkaampi versionsa;)Mä voisin muuten tehdä vaikka väitöskirjan noista "muotoruoista", pikkulinnun lailla syövä lapsukaisemme syö sataprosenttisella varmuudella paremmin tai siis enemmän jos ruoka on "jonkun muotoista" kuin muutoin,maistuu kuulema paremmalle,en väitä vastaan,kai sen muodonkin sitten voi maistaa;)

Loppuun vielä se kesän pakollinen pionikuva, hyvä puoli jatkuvassa sateessa on se että anopin pionipenkissä riittää poimittavaa...

Hattaraisia tunnelmia sullekin!

?-ikäisen laatuaikaa...

Lapsesta asti olen jostain syystä väittänyt eläväni 100-vuotiaaksi,jos tuo väite pitää paikkansa niin ihan vielä en keski-ikäinen ole,jos taas tilastoihin uskoo niin kyllä se keski-iän rajapyykki on jo kilahtunut rikki... Vaan eipä tuo mua harmita,en muista  ikääni aikuisena harmitelleeni,ainoat harmituskerrat taitaa liittyä sinne melkein baari-ikään,tai siis siihen portsarin kieltävään käden nousuun kun ikä ei ihan riittänyt sisäänpääsyyn...

Keski-ikäisen naisen ala-asteikäinen tytär pääsi  uiskentelemaan lisääntymis-ikäisen sorsaemon vähänks me ollaan suloisia eikä osata vielä lentää-ikäisten poikasten kanssa
Mutta,mutta...Mikähän on nimeltään tämmönen ikä; tyttö lähti yökylään anoppilaan,saatiin ihanat serkkupojat Ranskasta Suomilomalle ja mikäs sen mukavampaa kuin serkkukatras mummon hyvässä hoidossa..Otolliset olosuhteet siis sille paljon puhutulle aikuisten parisuhteen laatua ylläpitävälle kahdenkeskiselle ajalle...

Aina ajoitus ei ole oikea;)
Tällä kertaa mies aloitti sen parisuhteen laatuajan viettämisen  kuorsaamalla pari tuntia  sohvalla jotta jaksais katsoa myöhäisillan leffan,saatatte olla kuulevinanne veemäisen särähdyksen äänessäni mutta kuulette väärin;)
Ja mitenkäs minä vietänkään sitä samaista parisuhteen laatuaikaa...


Ekaks jynssätään keittiön kaapit ja pestään ja kiillotetaan oikein säihkyviksi niiden päällä majailevat astiat...Saatatte kuvitella että  tahallani kilistelin ja kolistelin mahdollisimman kovaäänisesti ihan siks että mua olis ärsyttänyt miehen tapa viettää sitä samaista laatuaikaa mutta olette väärässä;)
Sen jälkeen istutaan koneella persus puuduksissa jättäen (vähemmän laadukkaita) kommentteja laadukkaisiin   blogeihin ja pelaillaan (epälaadukkaita) nettipelejä ja nautiskellaan samalla 1(!!!)erittäin laadukas mansikka-limesidu...

Ai perhana nyt se mies heräs,mun taitaa olla parasta lopettaa mun oma laatuaika nyt että pääsee viettämään sitä mitä se nyt olikaan laatuaikaa...

Elämä on ihmisen parasta laatuaikaa;) Laadukasta lauantai-iltaa sullekin


Linkkivinkki

Mullahan ei ole tapana tämmösiä täällä jakaa mutta nyt on  niin kiva kilpailu että päätin tän tänne laittaa:
Pelastakaa kylpyhuone,jos kylppärisi kaipaa pelastusta tai haluat auttaa jotain muuta kylppärinsä pelastamaan niin käyhän kurkkaamassa:)


Valmis keskeneräinen

Ikä on tuonut mukanaan sen verran järkeä kokemusta että uskallan väittää jokaista asiat kerralla loppuun asti hoitavaa kohti olevan yhden joka ei sitten niin kiirettä pidäkään,saattaapa tämä jälkimmäinen jopa unohtaa koko asian keskeneräisyyden...

Tänään mun piti  ihan miettiä että kumpaan ryhmään  kuulun...
Me ollaan muutettu tähän kotiin pääsiäisenä vuonna 2010 isohkon remontin jälkeen,remontissa mun hommana oli tapetointi,luulen että monet jotka on tapetoineet tietää miten rentouttavaa puuhaa se on,varsinkin kuviokohdistettavien tapettien seinälle laitto käy ihan hermolomasta...
Mun hermoloma oli ihan liian lyhyt koska tänä aamuna,noin 800 päivän asumisen jälkeen, meidän vessassa näytti  tältä,nurkasta puuttui pala tapettia,mitäs se haittaa että se pala oli siivouskomeron hyllyllä muotoon leikattuna liisteripurkin vieressä sen samaisen noin 800 päivää...
Silmä tottuu sanotaan ja taitaa pitää paikkansa se sanonta..


Listatkin puuttui,kuka sitä nyt listoja laittaa ennen kuin tapetointi on valmis,ihan hölmön hommaa semmonen olis...
Silmät tottuu jopa tämmöseen,ainakin mun silmät...

Kun se tapetinpala, jonka kiinnitykseen meni aikaa kokonaista 15 minuuttia pistorasian suojakuoren irrotuksineen oli seinässä odotettuaan sitä noin 800 päivää,  mulle alkoi pikkuhiljaa valjeta kumpaan ihmisryhmään mä kuulun...

Totuus iski vasten kasvoja kun parinkymmenen minuutin sahailun ja naputtelun jälkeen listat olivat paikollaan odoteltuaan paikoilleenpääsyä sen noin 800 päivää...



Ihan ehdottomasti kuulun ryhmään jotka tekee asiat valmiiksi!!


Siis ryhmään joka tekee asiat valmiiksi mieluummin myöhemmin kuin ennemmin vai miten se meni...Oiskohan toi mieletön valtti työhaastattelussa vai pitäiskö jättää mainitsematta,kas siinäpä vasta kysymys:O


Keskeneräistä tiistai-iltaa  sulle!

"Maalari" maalasi maalaustelinettä...

Viime aikoina ei ole onni suosinut kirppislöytöjen suhteen vaikka oikein etsimällä olen etsinyt jotain tuunailtavaa,en ole edes mitenkään ronkeli löytöjen suhteen,en todellakaan mutta kun ei löydy niin ei löydy,tuttu tunne varmasti kaikille jotka kirppiksiä paljon kiertelee...

Eilen tein pikaisen pyrähdyksen lähikirpparille ja pari kivaa juttua sieltä ilokseni löytyikin,siis kaikkihan tarttee maalaustelinettä,eiks vaan tarviikin,väliäkös sillä vaikkei osaa edes tikku-ukkoa piirtää...

Pakko taas todeta ettei me miehen kanssa mitenkään "samoilla laduilla hiihdellä" näiden mun  kirppislöytöjen suhteen,minä olin innoissani maalaustelineestä mutta mies tuumasi että mitä *piip* sä tolla teet:)No ostan tietenkin öljyvärit ja lähden *piip* rannalle maalaamaan...
En sitten  viitsinyt lähteä rannalle  kun ei ollu niitä värejäkään,maalaustelineen kuitenkin maalasin...

Oli muuten niin *piip* maalattava ettei aiemmin ole vastaan tullut vaikka jokunen juttu on kuitenkin vuosien saatossa maalia saanut pintaansa...Sääntö numero yksihän on maalausta aloitellessa se että ÄLÄ MISSÄÄN NIMESSÄ tarkasta onko sulla sopivia pensseleitä,se on ihan ylimainostettua,kyllä hätä aina keinot keksii...Ja keksiihän se,en oo vaan ennen tullu vanupuikolla maalanneeksi,oli sen verran pieniä koloja ja uria tuossa telineessä ettei mitään mahdollisuutta saada niitä meikäläisen hehtopensselillä maalatuksi.Mun kohdalla sääntö numero kaksi oli se että muista vasta  kiroilun säestämän maalauksen jälkeen että siivouskomeron hyllyllä on ISO purkillinen vesiväripensseleitä;)
Lopputulos on kuitenkin kiva joten ei aihetta suurempiin mutinoihin...


Mun on helppo mielikuvitella tuohon telineeseen vanha opetustaulu,mieluiten tietysti perhosaiheinen ja voishan siinä roikuskella vaikka karttakeppikin,enää ei puutu kuin se opetustaulu ja karttakeppi,ei ole paljosta kiinni:) Perhostaulun vois tehdä itsekin (ei,en aio maalata) mutta karttakeppiä en rupee kyllä vuoleskelemaan,saattas lopputulos muistuttaa enemmän karttaseivästä kuin keppiä...

Välillä tuunaillaan ja välillä tunaillaan,kivaahan se on kirosanojenkin säestämänä...Iloa telineen löytymisestä ei ollenkaan himmennä se että Googlettelin tuota Mabef-merkkiä ja täysin samanlaisen telineen hinta on 95 dollaria,3 euroa oli siis ihan passeli hinta tuosta...

Passeli hinta oli myös se 10 senttiä jonka maksoin tästä jonkun sarvipään muotoisesta pullonkorkista joka päätyi lasikuupan alle,tykkään kovasti,pienestä löydöstä iso ilo:)


♥Pieniä ja isoja iloja alkavaan viikkoon♥

Ihan pihalla

Rantaelämää,mökkeilyä ja pieniä reissuja on viime päiviin mahtunut,kotona on käyty vain kääntymässä. Ihanaa kun lämpöä ja aurinkoa vihdoin  piisaa,tosin itse kuulun ihmisiin joiden mielestä Suomessa EI ole koskaan liian kuuma joten en pistäis pahakseni isompiakaan lukemia,on tämä niin harvinaista herkkua kuitenkin...
Matskaroimassakin on pari kertaa käyty,vanha viisaus siitä ettei kala helteellä syö pitänee paikkansa, saman vois kyllä päätellä onkijan ilmeesta...Itse viihtyisin soutuveneilemässä vaikka tuntitolkulla mutta tytön mielestä homma on so boring että pikkupyrähdyksiin lähellä mökkirantaa on toistaiseksi tyytyminen:)

Aika monesta asiasta olen lapsosen kanssa samaa mieltä mutta tylsinä en näitä maisemia kuitenkaan osaa pitää,en sitten mitenkään päin=D

Tylsästä kaukana oli  kun sorsaemo toi poikasensa rohkeasti näytille mökkirantaan,siinä oli kaupunkilaiskakara(t) tohkeissaan kun poikasia ruokittiin,ei noihin luonnoneläimiin ja -lintuihin liiemmin pääse asfalttipihoilla tutustumaan,itsekin olin innoissani kuin olisin löytänyt kilon kultaa:)


Perinteinen kesäreissu Mikkelin Dinosauriaan tehtiin eilen,tytöllä oli kaveri mukana ja me vanhukset saatiin nauttia auringosta altaan reunalla kun lapset pulikoi,täytyy sanoa että vaikka kuumasta tykkäänkin niin kyllä kuusi tuntia suorassa paahteessa  alkaa olla aika maksimi,varsinkin kun unohdin oman uikkarin kotiin:) Eipä sillä,olishan siellä varjoonkin päässyt mutta nautitaan nyt kun on mistä nauttia...

Semmosia mukavan tavallisia kesäisiä puuhia täällä,tietenkään ei saa unohtaa ihan liian suuria määriä jädeä (mutta kun on niin kuuma)eikä ihan liian suuria määriä grilliherkkuja (mutta kun on niin...jotain...),niiden vastapainoksi tosin ollaan tytön kanssa alettu iltaisin käydä piiiitkillä pyörälenkeillä joten hyvällä omallatunnolla nautiskelen,siitäkin huolimatta että ne pyöräretket useimmiten päättyy jätskikitskalle;)

Aurinkoista loppuviikkoa♥