Mökkeröinen

Täällä on pätkinyt pahemman kerran,tällä kertaa ei allekirjoittaneella,ainakaan normaalia enempää mutta nuo ns.virtuaaliyhteydet on olleet niin virtuaalisia ettei ne ole meidän konetta tavoittaneet,olo oli kuin orvolla pirulla, millainen se sitten lieneekään mutta kuulostaa sopivan kylmää hikeä nostattavalta...Kyllä se vaan niin on että jonkinsorttinen riippuvuus tähän blogien lukemiseen on kehittynyt,oman päivittämättä jääminen ei haitannut laisinkaan mutta omien suosikkien päivitysten lukemisen ja kommentoimisen väliinjääminen söi naista enemmän kuin olisin voinut kuvitellakaan...

Asialla on tietysti positiivinenkin puoli niinkuin monella ärsyttävälläkin asialla tuppaa olemaan,nyt piisaa ainakin postauksia luettavaksi ja omaankin niitä  jutunjuuria,ei tässä ole toimetonna istuttu vaikka pahan kerran pätkinyt onkin...

Joulukinkun lisäksi meillä on kaksi ihan EHDOTTOMAN PAKOLLISTA joulujutskaa,toinen on oikea joulukuusi ja toinen on piparkakkutalo,joulu ei vaan tule ilman niitä;)Tai kai se tulis mutta turhia riskejä on syytä välttää...

Viikonloppuna ryhdyttiinkin piparkakkutalon rakennuspuuhiin ja koska se on niin ihanaa puuhaa taitaapa käydä niin että ensi vuonna meillä on kaksi taloa,sen verran vähän sain enää itse tuon koristeluun osallistua,kokoamisen lisäksi tehtäväkseni jäi lähinnä lopputuloksen ihailu...


Meillä tehdään yleensä tuo mökkeröinen niin aikaisin että sitä ei todellakaan syödä joulun jälkeen,reilun kuukauden pöydällä pölyttynyt, tytön & kavereidensa leikeissä ollut rakennelma ei varsinaisesti nostata syömähaluja joten olen jo useamman vuoden liimannut mökin kasaan,en suinkaan ärsyttävällä sormet polttavalla sokerilla vaan ihan yhtä ärsyttävällä ja sormet polttavalla MUTTA nopeasti kiinniottavalla kuumaliimalla,kätevää eikös juu;)Riittävästi vaan kuorrutetta kumaliimasaumojen päälle niin hyvä tulee:D

Samasta syömättä jättämättömyydestä johtuen tyttö käytti koristeena myös korurakennussettiensä muovihelmiä,äitinä olen kyllä ylpeä moisesta kekseliäisyydestä;)


Polku on tehty riisistä ja jääpuikot minivaahtiksista...

Mökin takana vaanii karhu pahaa-aavistamattomia asukkaita,saas nähdä päätyvätkö karhun kitaan,karhua kun ei taida parin muovihelmen popsiminen juurikaan haitata...

Savupiipussa on lahjatkin valmiina,ei tartte joulupukin Korvatunturilta asti niitä raahata...


Muutama lisäasukas vielä kuulema tarvitaan,minun silmiin kuitenkin  ihan täydellinen mökkeröinen,parempaan en itse olisi mitenkään pystynyt,on tainnut mielikuvitus vanhemmiten hieman ruostua...Onkohan muuten mielikuvituksen ruosteenpoistoainetta olemassa,jos ei niin semmonen pitäis kyllä kehitellä;)

Kukkakin sai oman (hyvin väliaikaisen) mökkinsä ja hyvinhan tuolla uni näytti maistuvan...

Jouluhössötyshän on varsin ookoo jossei siitä stressiä ala repimään,loppuun yksi "savolaisviisaus" joka sopii mielestäni vallan mainiosti tähän joulunodotusaikaan...

Elä hättäele

Elä kiireellä immeinen ihtees pilloo,
hermos jos männöö, onko siitä illoo?
Elä pikajunan vaahtia hössötä aena,
vuan päevälläkkii joskus piäs pehkuu paena.
Toppuuta joskus tuo tulinen tahti.
Kokkeele mittee on tuo ruokalevon mahti!
Kohta jo huomoot kuinka oes sommoo,
katkasta virta, antoo hermoille lommoo!

17 kommenttia:

  1. Onneksi olet takaisin! Kyllä sitä ihmetyttää vähemmästäkin, että missä ollaan kun ei mitään kuulu ;-D
    Hieno piparkakkutalo, asukkaineen kaikkineen. Meilläkin on käytetty kuumaliimaa ihan samaisesta syystä, karkit nuo lapset siitä katosta aina ajan mittaan syö!
    Taairan olla savolainen, kun tuo runo osui ja upposi, päiväunet aina kun on mahdollista ja varsinkin ruoan päälle, ei myö laiteta asioita kiireellä pilaten ;-D

    VastaaPoista
  2. Ompas hauska mökki ja karhut ja kaikki asiaan kuuluvat.
    Minä savolaisena ymmärrän tuon runonkin päälle ..vaika maailmalla olleena jo kauan niin savolaisuus ei häviä koskaan.. vaikkakin hieman syrjään arjessa jääden .. Kirjoitampa ylös tuon runon..tiedä milloin sitä tarvitsee..kun alakaa ramasemmaan---

    VastaaPoista
  3. Vai tämmöistä mökkihöperyyttä siellä on harrastettu :)
    Hauska talo asukkeineen ja mä erityisesti tykästyin noihin hauskoihin jääpuikkoihin!
    Kuumaliimaa?....hmmm....pitäiskö ostaa moinen kapistus ja viritellä talonrakennustalkoot oystyyn, vuosikausiin en ole tehnyt moisia, kummipojalle vissiin joskus viimeiksi silloin kun se oli noin puolet nykyisestään, niin ikänsä kuin kokonsakin puolesta :D

    VastaaPoista
  4. Erittäin hyvä savolaisviisaus. Molemmat mökit ovat viihtyisän näköisiä, sekä pipari, että Kukan tupa.

    VastaaPoista
  5. Vutsi mikä mökki ! Kiitos liimavinkistä, mä niin inhoon sitä sokerilla liimaamista ja liimapyssy onkin paljon tutumpi vehje ! Tuo viisaus on sisäistetty meidän kodissa jo muutama vuosi sitten ja toimii ♥ Mukavaa viikon jatkoa sulle :)

    VastaaPoista
  6. Aivan ihana mökkeröinen! <3 Ja onpa hyvä idea käyttää kuumaliimaa:)

    VastaaPoista
  7. Ihana! Me täällä miehen kanssa hekotetaan ihan hulluna: kuumaliimalla piparkakkutalo kasaan ;) En ole kyllä piiitkään aikaan kuullut mitään noin hullun hauskaa!!

    Vanhemmillani oli joskus tuo runo tyynynliinoissa. Hauska sekin :)

    VastaaPoista
  8. Suuremmat piparkakkutalot täälläkin liimataan kuumaliimalla :)

    VastaaPoista
  9. Ihana mökkeroinen <3 Mä oon niin surkee tekemään mitään piparitaloja,täytyy vaan ihailla muiden taloja!:)

    VastaaPoista
  10. Ihana piparkakkutalo ja valoilla! En ole itse tehnyt sellaista ikinä, mutta on ollut mielessä... Mukavaa keskiviikkoa! :)

    VastaaPoista
  11. Ihana talo! me puhuttiin viime vuonna lasten kanssa että tehdään omasta talosta pienoismalli, melko haasteellista rinnetalosta.... no joo.
    ps mul olis arvonta menossa, teretulemast :)

    VastaaPoista
  12. Ihana pytinki - mä en ole piparitaloja rakennellut sen koommin, kun lapset kasvoi yli sen iän. Nyt vaikuttaa, että ovat taas siinä iässä, että talo voisi syntyäkin. Sulla on kekseliäs tytär!

    VastaaPoista
  13. Voi mitä luovuuden virtaa :) Meillä lapset haluaa syödä sen kuukauden pölyyntyneen talon, joten kuumaliima on kyllä poissa laskuista. Sen sijaan on jokavuotinen perinne, että äiti eli minä polttaa sormensa kuumaan, palaneeseen sokeriin. Näin meillä....

    VastaaPoista