Joskus riittää se että TUNTUU mummolalta

Onhan näitä,muisteja ihmisellä...Näkömuistista numeromuistiin,haju/tuoksumuistista nimimuistiin  ja kaikenmaailman muitakin muisteja,taitaa olla aikalailla ihmisestä kiinni mikä kenelläkin on se vahvin muistialue...Pahemmin en ole tikkuja silmiini saanut vaikka joskus tuntuu että se vanhojen muisteleminen on mun bravuurimuistini;)

Viime viikolla yllätyin suuresti kun pukukangaskasaa kierrätyskeskuksessa hipelöidessäni yksi kangas erottui joukosta sillä että se jostain kumman syystä tuntui mummolamaiselta...Piti siinä hieman muistinystyröillä töitä teettää ennen kuin hoksasin minkä takia...


Kangas tuntui mummolamaiselta niinkin höpsöstä syystä että se on samalla lailla hieman pistelevää kuin mummolan huovat aikoinaan ja varmaan kaikkien muidenkin mummoloiden huovat tuohon aikaan olivat,kultaisella seitkytluvulla:) Ei oltu turkis-eikä fleecehuovista kuultukaan,ei ainakaan Viitasaaren peräkylillä,tuskin muuallakaan...

Kuvahaulla löysinkin kuvan just sellaisesta huovasta jollaisia mummolassa aikoinaan oli,armeijahuovan nimellä tuo löytyi,luulen noiden huopien olleen kuitenkin käytössä aika monessa muussakin paikassa kuin siellä:) Olen ihan varma että monen muunkin kuin minun  ihoa alkaa haamukutittaa tän kuvan näkemisen seurauksena;)



Mukaanhan se kangas tietenkin lähti,muistoja mummolasta-ostos voisi sanoa,pukukankaat olivat sattumalta tarjouksessa (50 senttiä kilo) joten huikea euro tuli hintaa tälle (150x 190) kangaspalalle...


Ensin oli ajatuksena suruutella koneella vain kankaan reunat ja sen homman aloitinkin mutta näytti niin jotenkin tylsältä että muutin mieleni...Perusharmaalla,sillä mielestäni kaikkein kauneimmalla,seiskaveikalla sitten pistelin nuo kankaan päät...

No tylsältähän se näytti edelleen joten vaikkei kirjontahommat todellakaan ole vahvinta osaamisalaani niin piirsin isoa piparkakkumuottia apuna käyttäen liidulla sydämen kankaaseen jonka sitten kauniilla harakanvarvaspistokäsialallani siihen ompelin...

Tässä vaiheessa hommaa tyttö tuli kysymään että mitä sä teet ja minä tietystysti kerroin että huopaa tässä koristelen,hyi miten karkee,en tykkää tuumas tyttö ja häippäs paikalta:) Mies kuuli tytön puheet ja tuli kangasta koettamaan,ei tota kyllä noin pysty käyttämään tuumas mies ja häippäs paikalta:)


Olkaa tykkäämättä ja jättäkää käyttämättä tuumasin minä ja ajattelin vieläpä varmistaa että huopa on mun ihan ikioma;)







 Nii kerta, siitäs saitte!


Huopa sana menee uusiksi,jostain syystä,ei siis mun kuitenkaan, se on paljon pienempi kuin muut sanat ja sydämiäkin kirjon vielä lisää...Tykkään kovasti,miksen tykkäis,tuohan tuo pistelyllään mieleen mummolan;)

Tää toivottais sulle kivaa sunnuntaita;)

21 kommenttia:

  1. Voi vitsi ko se teki ihanan huovan !
    Ja muistan ko se huopa kutitti, meillä se oli mummolassa sohvan päällä, joka ei ollu oikeesti sohva vaan sänky, jossa nukku yks sedistä( ehta peräkammarin poika)
    Ihania muistoja 70-luvulta ja niitä om paljon :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tää liitty nyt sun lukijaksi uudellakin profiililla :)

      Poista
  2. voi vitsi miten hyvä idea..mullakin ois aitassa tollasia..hmm..taidankin kirjottaa taas tuohon mun to do kirjaseen että tee tämä sinne odottamaan kahdensadan kuuden muun jutun jatkoksi :D

    VastaaPoista
  3. Mä olin IHAN varma, että viimeisenä tulee kuva, jossa Kukka makaa kauniissa kippurassa tuon tän-sanan päällä...sen näköisenä että siinäs saitte :D
    Kuinka väärässä ihminen voikaan olla!!!

    VastaaPoista
  4. Ihania muistoja tulee varmaan tuosta huovasta mieleen, se on välillä tosi jännä huomata mitä mieleen tulvahtaa jostakin hajusta tai juurikin tuntoaistin kautta, ihan kaukaisiakin asioita...

    VastaaPoista
  5. Kylläpäs sillä on nyt kaunis huopa! Ja aivan ihanan värinenkin! :)

    VastaaPoista
  6. tää tykkää kans, ihana harmaa ja nuo valkoset pistot sopii siihen mainiosti!

    VastaaPoista
  7. Arvaas olenko tuonut meidän mummulasta juurikin sellaisen sun muistojen huovan pari kesää sitten. Hauskaa. :) Mulla on mummulan vanha jalkalamppu täällä työn alla, johdot mulle jo eräs mies uusi siihen ja Tuurista ostin eilen tulevaan varjostimeen pitsit. Varjostimen kankaana aion käyttää lasten kastemekkokankaan jämäpaloja, niin saadaan oikein sukupolvien lamppu, lasten kankaat ja mummun lampunjalka ja varjostimen runko.
    Kadehdin sitä, miten paljon saat aikaiseksi, mulla on sata hyvää ideaa, mutta mitään ei tapahdu.
    Onneksi sä edes inspiroit. :)

    VastaaPoista
  8. Wautsi!Mikä taito!!Itsehän en osaa kirjoa yhtikäs mitään saatikka sanoja,lauseesta puhumattakaan :)
    Ihan,ihana,ihana huopa <3

    VastaaPoista
  9. Olet sinä kyllä aika taikuri!
    Mutta hei, missä on se säkkikangas-pellava-päiväpeitto???
    Katsoin muuten vanhoja makkari kuviasi, ja olet kyllä uskomaton, sama tila ja aina aivan eri näköinen!!
    Vieläkö voi kehua, ettei nouse hattuun?? ;-D

    VastaaPoista
  10. Miten sä taas keksit, mä oon niin ihastunut tohon huopaan ♥

    VastaaPoista
  11. Oho, eipä tullut huovalle paljoa hintaa, tuollaisia löytöjä on kiva tehdä :)
    Ja kaunis onkin sitten lopputulos, ja myös hauskakin :D

    VastaaPoista
  12. Ällistyttävä lopputulos! H-i-e-n-o!!!

    VastaaPoista
  13. jos olisin kateellista sorttia niin vähänkö kadehtisin sun kekseliäisyyttä ja tyyliä ja aikaansaavuutta. Mutta koska kateus ei kannata totean vaan että VAU!

    VastaaPoista
  14. Olet kone! Sinulta pukkaa ideaa, no se olisi vielä inhimillistä, mutta tuo toteutusnopeus hätkähdyttää. Voiko ihminen pystyä tuohon. Tykkään huovastasi ja aion varastaa kirjontaidean johonkin. Alan heti aikomaan.

    VastaaPoista
  15. Tulipa hieno! Eipähän tule huovasta riitaa, kun muita kutittaa ja nimikoitukin on :)

    VastaaPoista
  16. Sulla ei nuo hyvät ideat lopu=)Hienoa kirjailua.
    Kivaa viikkoa sulle.

    VastaaPoista