Mitä yhteistä on kirkkoveneellä ja enkelinsiivillä?

Sain jokin aika sitten Ihanalta Tainalta haasteen jossa kuuluu kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään ja laittaa haaste sitten eteenpäin kahdeksaan blogiin.Kiitos Taina haasteesta,minähän rakastan puhumista,tässä tapauksessa siis kirjoittamista ja aivan erityisen paljon rakastan itsestäni kirjoittamista;) En nyt kyllä muista mitä kaikkea olen aiemmin itsestäni paljastellut,toivottavasti ei ihan kamalasti vanhan toistoa tähän tule...

1.Olen elänyt lapsuusvuoteni alkoholisti-isän "hirmuvallan" alla ja kyseisestä syystä en pidä isästäni lainkaan.Oli pitkä aika etten pitänyt isääni minkäänlaista yhteyttä mutta tytön synnyttyä ja koska isäni on lopettanut juomisen olemme jonkin verran tekemisissä,ainoastaan ja vain sen takia että tytöllä olisi side pappaansa.Isäni on tämän papan"virkansa" kuitenkin moitteettomasti hoitanut ja tyttö hänestä tykkää joten oikea ratkaisu lienee..Ihan vapaasti saa vetää herneitä nenukkaan jos siltä tuntuu mutta MINUN MIELESTÄNI nimeltä mainitsemattomasta kirjasta peräisin oleva "käsky" kunnioittaa isäänsä ja äitiänsä on ihan täyttä soopaa,itse olen sitä mieltä että vanhempien pitää "ansaita" lastensa rakkaus ja kunnioitus kun taas pienelle lapselle näiden asioiden pitää kuulua vanhempiensa taholta aivan itsestäänselvästi

2.Yllämainitusta syystä tyttäreni ei ole nähnyt minua koskaan humalassa,siiderin tai vinkkulasillisen saatan hänen nähtensä ottaa mutta siihen se jääkin...Jos et ole vielä tätä videota nähnyt,niin käypäs katsomassa,noissa tunnelmissa lapsuuteni eläneenä ja siitä elinikäiset arvet saaneena en varmasti halua "tarjota" omalle lapselleni samaa...

Siinäpä ne totiset torvensoitot,jos sitten siirtyis hieman kepeähkömpiin paljastuksiin...

3.Mulla on ollut peräti kolme(!) anoppia (vai onks ne anokkeja jos ollaan avoliitossa?) ja niin paljon kuin olenkin kuullut kauhutarinoita anoppi-miniä-suhteista  joiden todenperää en pätkääkään epäile niin minua on onni suosinut,jos ei aina miesten niin kuitenkin anoppien suhteen,kaikkien kolmen (!) kanssa olen tullut loistavan hyvin toimeen ja itseasiassa kaksi ensimmäistä "itkivät" perääni,siis anopit,ei välttämättä miehet;) Teini-iän ensirakkaus kesti kokonaiset neljä vuotta,sitten meni pari vuotta bailutieteen maisterintutkintoa tavoitellessa,seuraava suhde kestikin melkein päivälleen kymmenen vuotta ja tätä nykyistä parisuhdetta onkin takana jo kohta kaksitoista vuotta...

4.Jos näkisitte mut tiskaamassa tiskiharjalla pitäisitte mua uusavuttomana:)Siitä asti kun muutin ensimmäiseen omaan kotiin olen pessyt käsitiskit sellaisella sienellä missä  toinen puoli on karhea ja toinen pehmeä,mä en saa tiskiharjalla minkäänlaista "tuntumaa" pestävään astiaan ja se on oikeasti ihan karmeeta kateltavaa...

5.Olen oikeastaan täysin ansiotta sekä omani että miehen lähisuvun keskuudessa jonkunsortin tekniikkaneron maineessa,jos joku ei toimi tai sitä ei osata asentaa kilautetaan Kirsille:)Maine ei perustu mihinkään muuhun kuin siihen että mulla on kiinnostusta lukea käyttöohjeet kunnolla ja toimia niiden mukaan tai vaikkapa näprätä sitä puhelinta niin kauan että se toimii,mutta ei kerrota sitä kummankaan lähisuvulle,"tekniikkaneron" maineessa,vaikkakin ansiottomassa sellaisessa on ihan kiva olla;)

6.Musta on ihan mielettömän hauskaa väitellä,jos tollasesta asiasta niin voi sanoa niin mä suorastaan rakastan väittelemistä ja siksipä väitänkin että se on muutaman läheisen mielestä mun ärsyttävin piirteeni:)No tuo nyt ei kummonenkaan väite ollut vaan ihan puhdasta faktaa...Eihän siinä mitään jos tyytyisin väittelemään asioista joista oikeasti tiedänkin jotain mutta minä saan kunnon väittelyn aikaiseksi vaikkapa putkiremontoinnista,englannin valioliigan valmentajavalinnoista ja siitä mistä johtuu auton moottorista kuuluva omituinen helinä,nuo ei ihan välttämättä kuulu mun omimpiin osaamisaloihin mutta voi voi kun niistä on kiva väitellä:)

7.Tykkään myös tosi paljon autoilla ja olen OMASTA mielestäni suorastaan loistava kuski...Se mua vaan jaksaa vuodesta toiseen ihmetyttää miten paljon liikenteessä on sellaisia jotka eivät ole...Tosin mä luulen että jos kysyttäs mieheltä niin se saattais sanoa että onneks kaikki ei ole yhtä hyviä kuskeja kuin mä,muuten ennestäänkin korkeat vakuutusmaksut hipois pilviä...Yhden ainoaa kolaria en kuitenkaan ole (ainakaan tietääkseni) itse aiheuttanut,osallisena olen kyllä ollut parissa pienehkössä joista on selvitty peltivaurioin...Kolariksihan ei lasketa sitä jos satun peruuttamaan parkkiksella toisen auton kylkeen,oma vikansa,mitäs parkkeeras väärin...Nii kerta;)

8.Tulen hyvin toimeen hankalana pidettyjen ihmisten kanssa,se puoli asiasta kertooko kyseinen piirre enemmän minusta vai niistä "hankalista" jääköön salaisuudeksi,eihän sitä kaikkea kannata kerralla paljastaa;)

Eteenpäin en nyt tätä(kään) nimetysti laita,nappaa mukaasi jos olet vaikka postausaihetta vailla,minusta ainakin näitä on aina kiva lukea:)

Sitten siihen kirkkoveneeseen,ihan varmasti joku kaksimielinen tyyppi luuli minun tarkoittavan tuolla jotain muuta kuin oikeaa kirkkovenettä...No oli niin tai näin,eilen löysin Facen sisustusvinkit sivulta kuvan jossa oli askarreltu enkelinsiivet liimailemalla siipienmuotoon leikatulle kartongille kirjansivuista leikeltyjä paloja..

Mulla ei kartonkia ollut vaan käytin ihan tavallista piirustuspaperia,teippasin kaksi arkkia yhteen ja leikkasin siipien muotoon,lipaston päällystämisen jälkeenkin sanakirjaa jäi reilusti jäljelle joten ei muuta kuin leikkaamaan KIRKKOVENEEN muotoisia paloja,en minä ainakaan tuolle muodolle muuta sanaa keksi ja niitähän sitten saikin leikata,tarkkaa määrää en osaa sanoa kun liimailin välillä mutta jos sanon pari-kolmesataa niin en kamalasti valehtele...Leikkaamisen jälkeen palat pyöräytetään kynän ympärille jotta niihin saadaan tuo kippuruus,kaarevuus vai mikä sitten ikinä nimeltään onkaan...


Sitten niitä vaan liimailtiin limittäin ja lomittain siipiin ja minusta lopputulos on tosi kiva...Aika hauskat vois tulla myös vaikka jostain sarjiksesta,värikkäämmät ainakin,tai miksei myös kankaastakin leikattuina...


Suunnitteilla on jo joulukorttejakin samalla tavalla mutta pienempinä valmistettuna,vielä kun keksis miten ne postittaa ne ilman littaantumista niin hyvä olis...

Semmoset höpinät ja kirkkoveneet tänään,nappasin punatukalta yhden haasteen ja ihanan tunnustuksenkin olen saanut,niihin palaan ensi postauksessa...

Höyhenen,eiku siis paperinkeveää alkavaa viikkoa sulle

32 kommenttia:

  1. Ihanat siivet!

    Hmm.. toi väittelyhalukkuus kuulostaa niin tutulta, mutta en kuitenkaan myönnä mitään! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maanvaiva;Tänks,vaikket sä mitään myönnäkkään niin mielelläni sun kanssa joskus väittelisin;)

      Poista
  2. Miten oikein saat aikasi kulumaan? :)
    Toivottavasti en joudu kanssasi väittelyyn.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cheri;Ai sä et siis tykkää väitellä:)Jotain pientä näpertämistä on aina oltava paitsi iltasin,silloin mä "matkustan" lukemalla ihan muihin maailmoihin:D

      Poista
  3. On noita tunnustuksia niiiiiiin kiva lukea, varsinkin kun näkee vaivaa vastata vähän enemmän kuin että "tykkään fazerin sinisestä" :D
    Ja noi siivet on vallan mahottoman hauskat - onks sulla pikkuapulainen jonka kanssa touhuilet noita? Vai ihan itekö innostut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pepi;Tyttö kyllä YLEENSÄ tykkää osallistua noihin näpertelyihin,siipiin ei kyllä leikannut kuin pari palaa ja totes sitten että tylsää,et kai sä aio noita seinälle laittaa,aina vaan ei käy maku yksiin ja hyvä niin:D

      Poista
  4. ja taaas onnistunut askartelu..voi vitsi kun on hieno!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mehtäemäntä;Kiitos,eilen vasta muuten huomasin että sinähän oot laittanu blogin "pystyyn",kiva juttu!

      Poista
  5. Hyvin olet selvinnyt vaikeasta lapsuudestasi huolimatta!
    Ihan kylmiä väreitä, sai video, selässäni kulkemaan.

    Tuo seiska tunnustus voisi olla minusta kirjoitettu, paitsi, että olen aiheuttanut kolme kolaria. Yksi pahempikin jossa pelti rutisi kolmessa autossa.
    Ja jos tupllaiset "mitättömät" peruutusjutut lasketaan, niin en edes muista montako niitä on....Olen perutellut puuta päin, seinää päin, toista autoa päin.......jne...:DD
    En ymmärrä, millaisia tumpeloita sitä rattiin päästetäänkään...:)

    Siivet ovat kauniit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irmastiina;Kiitos sulle ihanainen<3 Tuo videohan on saanut kansainvälistäkin huomiota ja hyvä niin,asia on ihan hirmuisen tärkeä,ahdistavaa ajatella miten moni lapsi joutuu tuollasissa tunnelmissa elämään,varsinkin kun on kokenut sen itse...
      No on sulle kyllä ratissa aika paljon tapahtunut vaikka olet loistava kuski kuten minäkin,ja totta puhut,peruutusjutut on ihan mitättömiä,mitä niitä suotta laskemaan:D

      Poista
  6. Joo, muut autoilijat ne on tumpeloita..näin se on.
    Alkoi jo naurattamaankin tuon vaikean jälkeen tuossa alussa..
    Kai yhtäläisyyksiä löytyi kanssasi..
    Täytyypäs kurkistella enemmänkin mitä täällä tapahtuu..
    Nuo siivet tosi hienot..miten ihmeessä jaksais liimata edes muutamia.. pitkä projekti siis.. huh

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Emileitha;Joo,tumpeloita on liikenne täynnä,kumma juttu kun ne yleensä on miehiä;)
      Siipoen teko oli oikeestaan kivaa,siinä kun ei juuri tarttenu ajatella mitään,aikaa tuohon kyllä sai kulumaan ihan mukavasti:)

      Poista
  7. Sanakirjasta on moneksi. Jäikö sanoja vieläkin??? Mitäköhän niistä keksit! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kipa;No nii onki,VIELÄKIN jäi noin neljäsosa sanakirjasta jäljelle,pois kuleksimastahan se on saatava,tarttee kehitellä jotain:D

      Poista
  8. Mahtavat nuo siivet ja mikä duuni, huh!!
    Suurin osa oli ihania paljastuksia, pari ekaa aika karua kuultavaa. Mutta olet elävä esimerkki, että kaikesta voi säilyä hengissä ja ehjänä ja täyspäisenä ja vahvana ja ihanan kannustavana ja ja ja ja.
    Täällä muuten on toinen tosi hyvä kuski!
    Tiellä nähdään, moikkaillaan ;-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rouva Kivitikka;Kiitos ihanista sanoista,mulle kävi hyvin lapsuudesta huolimatta,tulihan sitä nuorena törttöiltyä mutta sitä olisin varmasti tehnyt vaikka kotiolot ois ollut minkälaiset,eiks me melkein kaikki törttöillä joskus;)Ja siitä kyllä annan itselleni pisteet,vaikka omakehu on,no omakehua,etten ole KOSKAAN käyttänyt lapsuuttani tekosyynä mihinkään toilailuhini,mun pää kesti tuon,valitettavasti kaikki ei ole yhtä onnekkkaita...Tai kovakalloisia:)
      Ihana kuulla että säkin oot loistokuski,jos tien päällä nähdään niin eiköhän me muutama sananen sentään pysähdytä vaihatamaan<3

      Poista
  9. vau mitkä siivet oot jaksanu väkertää! Täytyy pistää idea korvan taakse.
    Sä lähdit kanssa tälle henkilökohtaisten paljasteluiden tunnustus-linjalle ja mahtava niin. Tuo video oli tosiaan koskettava.
    Ja miten muut tosiaan on liikenteessä niin tumppuja? Yritän tosin välillä hillitä itseäni kun lapsetkin on oppinu huutelemaan takapenkiltä "Aja ny sitä autoos!" tai "tööttää!" jos joku tumpuloi liikenteessä....
    Mun täytyy nyt tunnustaa että sä ehdit vastata siihen kilpailu-postaukseen ennenkuin ehdin muuttaa mieleni, jota naisena toki saan tehdä.. Eli kyse ei ollut sun laskutaidottomuudesta vaan mun sekoiluista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taina;Tiiätkö kuules mä kävin "tarkistamassa" tuon kuvan jonka perusteella tein siivet ja arvaas mitä:D Ei niitä paloja ollutkaan leikattu vaan revitty joten "hieman" tein turhaa työtä;)Mutta noitahan voi tosiaan tehdä lastenkin kanssa,siis jos niitä kiinnostaa;)
      Joo,välillä vähän rankempiakin juttuja,mullahan yleensä on melko keveää höpinää ja höpsötystä täällä mikä kyllä on ihan tietoinen päätös,saattoi joku jopa tuosta järkyttyä kun toisenlaisiin juttuihin tottunut...
      Ihana kulla että säkin olet loistokuski ja ihan sama juttu meillä,tytön suusta kuuluu liikenteessä lauseita tyyliin häivy siitä etana,pistä nyt vauhtia siihen rotteloos ja sitä rataa,keneltä lie oppinu,ei ainakaan isältään;)

      Poista
  10. Jäljet jäävät. Hienoa, että kerrot avoimesti. Oikeiden ihmisten oikeita tarinoita. Ehkä lohduttavat, ehkä tuntee jotain yhteyttä.

    Olen miettinyt, että voiko vielä joskus vakaat päätökset ja itsestään selvyydet unohtua? Onko vanhemmillani ollut joskus tavoitteena olla kunnollisia, mutta elämä on vienyt mennessään? Voiko minulle tapahtua jotain sellaista, joka saa minut unohtamaan? Voiko minusta tulla alkoholisti ja hirmuvaltias jotenkin huomaamatta, vahingossa? Vähän samanlaisia mietteitä kuin se, että huomaako itse, jos on hullu.

    Kesällä poika oli kauhuissaan: "Juokko sää ton KOKO tölkin?" Ehkä sekin on hyvä opetus. Voi juoda pullon/tölkin ilman, että koko maailma tuhoutuu ja kaikki on känniääliöitä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jäi siipiasia vallan. Mahtavat! Mulal ei riittäisi pinna.

      Poista
    2. eve;Kylmiä väreitä toi kommenttisi,jonkinlainen kohtalonyhteys sen varmaan sai aikaan...
      Ihan samoja aatoksia on ollut mullakin,varmaksihan ei voi koskaan sanoa mitään mutta itse olen sitä mieltä että toisilla on vahvuutta katkaista ns. ketju ja toisilla ei ja niin kovalta kuin se kuulostaakin niin hyvät aikeet ei riitä,eikös se ole joku sanontakin että tie helvettiin on kivetty hyvillä aikeilla..Itse tiedän että isälläni on ollut todella kova ja vaikea lapsuus mutta so what,sitä suuremmalla syyllä luulisi omille lapsilleen tarjoavan ihan jotain muuta kuin samaa peetä mitä on itse kokenut...Mä olen melko perusteelliset keskustelut käynyt itseni kanssa siitä tulenko katumaan tunteettomuuttani isääni kohtaan myöhemmin ja tullut siihen tulokseen että en tule katumaan,tehtyä ei tekemättömäksi saa(hirvee klisee mutta totta)mutta eniten syö sielua se tosiasia ettei isäni vieläkään myönnä tehneensä mitään väärää,syyttää vain muita...
      Vai ootsää juonu koko tölkin,tiiätkö kuule nii mäkin olen tehnyt,eikä se maailma tuhoutunut eikä myöskään lapsi saanut traumoja,en aineskaan usko;)

      Poista
  11. Vau, noi siivet on kyllä upeat! Tekis mieli tehdä itsekin samanlaiset :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mimosa;Kiitos,ei muuta kuin siipiä askartelemaan:)

      Poista
  12. Ihan ekaks! Ihanat siivet! Tuota täytyy koklata, ehdottomasti!
    Meillä ei ryypännyt isä vaan äiti. Muistan, kuinka teinivuosina välistä lähdin läiskimään ja kuljeksin koko yön merenrantoja katsellen. Aamuyön tunteina uskalsin sitten hipsiä kotiin, kun arvasin muorin nukahtaneen jo. Aikas oli rankkaa ja tiedän kyllä mistä puhut, vaikka meillä ei ollut "hirmuvaltaa", vanhemmat riitelivät hirmuisesti ja meluisasti. Mulle on selvästi siitä jäänyt se, etten kestä sellaista älymölyä ja töminää yhtään. Samoin kuin sinä, päätin, että lasteni ei tarvitse sellaista ikinä koskaan milloinkaan kestää ja samasta syystä olen varmasti hirmuisen huono riitelemään. Kun kuulin ensimmäisen kerran Suvi Teräsniskan kappaleen, jonka nimeä en tiedä vieläkään, mutta jossa lauletaan niistä tuulessa heiluvista villisilkkiverhoista, huomasin itkeväni. Jossain siellä syvällä se sitten vieläkin on... Äitiini minulla on kyllä ihan ok suhde, vaikka olinkin aina isän tyttö..

    Oli mukava lukea sinusta noita asioita:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mustakissa;Kylmiä väreitä toi sinunkin kommenttisi,helpolla et ole sinäkään päässyt,toisaalta voihan se olla niinkin että juurikin tuon takia sinusta on jalostunut tuollainen lämminsydäminen ja ihana ihminen kuin olet,ainakin sen perusteella mitä sinua "virtuaalisesti" tunnen,aika rankka tapa jalostua kylläkin...Kyllä noista arvet vääjäämättä jää,onneksi onnellisia loppuja on kuin onkin olemassa ja rankatkin kokemukset on mahdollista kääntää voitokseen,valitettavasti niitä toisenlaisiakin tarinoita on...Täytyykin käydä etsimässä ja kuuntelemassa tuo kappale joka sinuun noin suuren vaikuteuksen teki!

      Poista
  13. Siis mitkä siivet ! meni varmaan useampi tunteroinen...
    ja mitkä tunnustukset ! .. uuh tosta ekasta mullaki oon omakohtasia kokemuksia elämän varrelta...
    t. pohjoisen suomen paras autokuski :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riikka;Todellakin,tunteroinen jos toinenkin tuossa kului:)Ja tätäkin kautta sanon vielä että ihana kun olet täällä taas,ajatuksissa olet ollut<3 Me ollaan siis loistava kuski-samiksia,hieno homma;)

      Poista
  14. Rohkeasti kerrottu - nostan hattua erityisesti tuolle eka kohdan tunnustukselle.

    Minä tykkään tiskata juoksevan veden alla - en vadissa. :)

    Ja väittelevää tyyppiä olen minäkin.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sirpa ja Kollo;Kiitos,jotenkin sitä on oppinut vasta aikuisena ajttelemaan että vaikeistakin kokemuksista kannattaa puhua,ihan riittävästi tuota isän juomista kyllä "pitikin" lapsena salailla,sinänsä hullua,kaikki kyllä tiesi että se ryyppää mutta ei sitä kukaan ääneen sanonut...
      Ei muuta ku väittelemisiin;)

      Poista
    2. Toi salailu oli ehkä kaikkein raskainta. Piti aina muistaa, että mitä ei saanut puhua. "Kotiasioista ei sitten puhuta." Teininä saikin jo hoidella juoppoputkien aiheuttamia ongelmia, selitellä milloin minnekin. Poissaolokirjaankin piti väärentää nimi, kun isä ei pystynyt kynästä kiinni pitämään. (No, saatoin mä tuota taitoa joskus vähän väärinkäyttääkin.)

      Isän kuoleman (ja kolmen vuoden suru/sokkivuosien) jälkeen tajusin, että tunnen helpotusta. Voin puhua. Siinä onkin ollut sulattelemista. Antaa itselleen lupa olla helpottunut isän kuolemasta.

      (Nytkin piti tulla vielä avautumaan. :D)

      Poista
    3. eve;Onko sulla muuten sisaruksia?Tai siis ei tartte vastata,ajattelin vain että jos ei ole ja vaikkei kärsimyksen määrä ole mitattavissa eikä varsinkaan vertailtavissa niin mulla on kuitenkin ollut kolme sisarusta joten en ole ollut asian kanssa yksin,en tarkoita sitä että jees,muutkin kuin minä on kärsineet vaan sitä että ainoa lapsi on taakan kanssa kuitenkin kovemmilla kuin sellainen jolla sisaruksia on...Salailu ja ikää vastaamaton vastuu,siinä kaksi alkoholistiperheessä kasvaneen lapsen "herkkupalaa",siinä oli ihan kirjaimellisestikin leikki kaukana kun isän mielialojen mukaan hiippailtiin...Sillä kai mä olen niin lapsellinen tai ainakin pyrin olemaan lapsenmielinen näin aikuisena kun siihen ei lapsena mahdollisuutta annettu/saanut;)

      Poista
    4. Niin upposin noihin lapsuusmuisteloihin että unohdin sanoa sen mitä alunperin piti,siis sen että voin vain kuvitella miten olet painiskellut tuo helpotuksen tunteen kanssa,se on varmaan hieman verrattivissa siihen että todella pitkään vankilassa ollut vapautetaan ihan yks kaks yllättäen,eihän se voi tietää mitä sillä vapaudellaan tekis kun ei ole siihen varautunut...

      Poista