Asiasta kukkaruukkuun

Alkuun ihan oikeaa asiaa ...Olen lähiaikoina luvannut,siis tällä kertaa oikeasti parin viikon sisällä eikä "lähiaikoina" niinkuin mulla on tapana, verhoilla äitini nojatuolin ja mulla juolahti äsken mieleen että olisiko täällä höpinöitäni lukemassa käyvillä kenelläkään kiinnostusta seurata tuolin verhoilua vaihevaiheelta-meiningillä? Ei kuitenkaan niitti niitiltä eikä koko tuolin verhoilua yhteen postaukseen vaan yksittäisiä postauksia kuten tuolin purku,kankaiden kaavoitus ja menekin lasku jne.Perusnojatuolin verhoiluhan ei ole mitään avaruustiedettä joten kuvittelisin että joku saattaisi innostua omansa verhoilemaan,korjatkaa jos olen väärässä...
Kautta kiven ja kannon vannon etten loukkaannu vaikka kommentoisit ettei kiinnosta pätkääkään mutta kiva olisi jos mahdollisimman moni tähän ottaisi kantaa,aika tylsää sekin on jos mä alan yhdestä ja samasta nojatuolista alvariinsa postailemaan eikä ketään vois vähempää kiinnostaa;)

Sitten siirrytään asiaosuudesta sujuvasti kukkaruukkuun...Sain äidiltäni joka oli saanut siskoltaan joka oli saanut/ostanut ties keneltä/mistä alakuvan  kukkaruukun.Mullahan jäi  pöydän maalauksen jäljiltä edelleenkin tippa harmaata maalia ja koska kaikkihan sen tietää että saviruukku imee hirveet määrät vettä niin ajattelin että kyllä se nyt tipan maaliakin imee ja imihän se...Tosin maalia jäi vieläkin pienenpieni tippa jolla maalasin nojatuolin jalat ja VIHDOIN purkki on tyhjä!!


Ruukku on aika iso (25 senttiä korkea) vaikka kuvassa näyttääkin pieneltä.Jotenkin mä olen semmonen että kaikkeen on aina lisättävä (liikaa) jotain vaikkei tarttiskaan ja niin kävi tälläkin kertaa,simpukkavyö joka ei enää riitä vyötärön ympäri joka on seisonut ties kuinka kauan kaapissa käyttämättömänä päätyi ihan rusetille solmittuna yläosan ympärille.Aika söpö mielestäni...Jokaiseen sääntöönhän on poikkeus ja yks sellanen näkyy tässä kuvassa,korurasiaan lisätyt pitsit otin veks ja parempi mielestäni pelkällä perhosella,voi kun oppiskin sen että viimenen lisäys on AINA liikaa mun kohdallani...

Ihkaensimmäisen viirinauhanikin tein tänään,materiaalina tytön vanha ja resuiseksi luettu lastenkirja jota en ole hannonut  hävittää...Ja ei,ei todellakaan tule jäämään olkkarin seinälle vaan tytön toivomuksesta kissan ruokapaikalle(!!!),sen kun pitäisi kuulema olla viihtyisämpi...Itse olen tähän asti kuvitellut etteivät kissat ruokapaikkansa viihtyisyydestä juuri piittaa vaan ainoastaan siitä että sapuskaa on riittävästi ja että se täyttää heidän korkeuksiensa  tarkat makuvaatimukset, kuinka väärässä mä olen ollutkaan!

Ei sitten niin minkäänlaista hajua miten mä ton sinne laitan,kissa kun syö työtason alle jäävässä tyhjässä tilassa mutta pakkohan mun on jotain keksiä,onhan se ihan kamalaa jos kissa ruokailee epäviihtyisässä paikassa,miten voi olla etten sitä tähän mennessä ole tajunnut... Tais tulla todistetuksi sanonta siitä miten muna on kanaa viisaampi ja siitäkin miten kehitys kehittyy,ehkä nykyajan kissat on entisajan kissoja vaativaisempia,niinhän me ihmisetkin ollaan vaativampia kuin entisaikaan,siis silloin vanhoina hyvinä aikoina oltiin...

Viihtyisää lauantai-iltaa sulle

21 kommenttia:

  1. Kyllä kiinnostaa, itselläni olisi edessä oikein huonokuntoisen nojatuolin entistäminen nollakokemuksella ja apu edes verhoilun osalta olisi todella paikallaan.

    VastaaPoista
  2. Laita ihmeessä, tiedä mitä sitä uutta oppis....sais vaikka uuden jutun joka lähtee lapasesta ☺

    VastaaPoista
  3. Jeee! Haluaisin kovasti nähdä verhoilun työvaiheet. En ehkä tule koskaan mitään verhoilemaan, mutta minua kiinnostaa mieten asiat tehdään. Eihän sitä tiedä jos sen jälkeen joku orpo nojatuoli huutaa kirpparilla: Ota minut, tiedät mitä kaipaan! Tuo viirinauha on ihana ja niin kissalle sopiva. Taidan kopioida idean kun tulee sopivat kuvat eteen.

    VastaaPoista
  4. Aiavn ehdottomasti dokkaria, kiitos!
    Kävin joskus vuosia sitten työväenopistossa ensin entisöintikurssilla ja sitten verhoilussa. Verhoilun aloitin vaatimattomasti vanhasta laiskanlinnasta, jonka purin alkutekijöihin ja siitä sitten rakentelin. Tuolloin otin valokuvia eri vaiheista, jotta sitten joskus taas mahdollisesti osaisin... Kerran olen sen jälkeen vaihtanut yhteen isompaan nojatuolliin jouset ja pariin, kolmeen päälliset, viime vuosina en sitten olekaan mitään tehnytkään :)
    Laiskanlinnasta tuli muutekseen ihan ok, paitsi että jouset sidoin liian tiukkaan, olisi ollut mukavammat vähän joustavampina ja käsinojien täyttö oli surkea! Opettaja sanoi, että se on vaikein (?) vaihe, muttei sitten viitsinyt opastaa kunnolla :( Tuolista luovuin parin vuoden jälkeen, kun ketutti aina ne käsinojat :D

    Tuossa meidän olkkarissa (tämän päivän postauksessanikin näkyy) on neljä vanhaa pikkutuolia, jotka pitäisi joskus myös tehdä jousista lähtien uusiksi - ehkä jonain päivänä :) Kunhan nyt saan ensin ammttilaiselta oppia, niin josko vaikka innostuisi taas kokeilemaan - homma on kivaa, mutta, etten sanoisi, maallikolle hieman hankalaa jos haluaa tehdä kunnolla ja hyvää! Tai kai kaikki on helppoa, kun osaa:)

    VastaaPoista
  5. Laita ihmeessä juttua siitä. Kiva nähdä miten työ etenee :)
    Mukavaa loppu iltaa
    -Erica-

    VastaaPoista
  6. Kiinnostaa! Olis meinaan pari sohvaa tuossa odottelemassa verhoilua, ja koska mullahan ei tunnetusti ole kärsivällisyyttä, niin pienikin määrä taitoa ja jokunen hyvä niksi auttaisi varmasti :) Ruukusta tuli ihana, samoin kisun viirinauhasta. Pitäähän kissallakin kunnon sisustus ruokasalissaan olla ;)

    VastaaPoista
  7. Kiinnostaa, KIINNOSTAA!!
    Mulla on (tai oikeammin OLI) 2 Askon perinteistä laiskanlinnaa, jotka päätin verhoilla uudelleen.
    No, purin sen ensimmäisen. Katselin paloja olohuoneeni nurkassa monta kuukautta ja mietin, mitä niille pitäisi tehdä. Viimein siirsin ne vähin äänin vanhempien okt:n vaatehuoneeseen, josta sitten parin vuoden päästä siirsivät omatoimisesti ne autotalliin ja vielä myöhemmin kaatopaikkakuormaan - kun viimein olin myöntänyt, ettei verhoilusta taida tulla mitään...
    Se toinen tuoli on vielä tallella, siihen ompelin irtopäällisen (jonka just viime viikolla taas pesin ja totesin, että...), kaipaisi uusimista.
    Eli juu, kerro täällä ihan kaikki salat, niksit, vinkit, ohjeet, varoitukset ja muut!! Kiitos!!

    VastaaPoista
  8. Kiitos iltanauruista!
    Onneks laitoit noi lähikuvat viirinauhan kuvista, muuten oisin hamaan loppuun asti jäänyt miettimään, miksi juuri kissan ruokapaikalle??? Jonka muuten TOTTAKAI tulisi olla viihtyisä, siis halooo???
    Ja TOTTAKAI kiinnostaa nojatuolin verhoilu!!!! Enkä vaan sano, vaan ihan oikeasti kiinnostaa! En tod.näk. tule koskaan milloinkaan itse sellaista työtä tekemään, mutta eihän sitä koskaan tiedä, eikä se siltikään laske kiinnostuksen määrää..
    Leppoisaa lauantaita kuomasein!

    VastaaPoista
  9. Ehtottomasti kiinnostaa. Kyllä!

    VastaaPoista
  10. Herttileili sua nainen; kyllähän sen ny jokaisen pitäis tietää, et Hänen Korkeutensa(=kissa), ei tyydy mihin tahansa murkinointiloukkoon!;D

    VastaaPoista
  11. Kiinnostaapa hyvinkin tuo verhoilu. Ja oikein rautalangasta väännettynä, että mäkin tajuan.
    Hienot tuunaukset,pitäisikö muka uskoa, että se maali on loppu :-)

    VastaaPoista
  12. Ilman muuta laita kuvia nojatuolin eri vaiheista...kyllä kiinnostaa..minä luen aina bloagiasi heti tulen tänne kun uusi postaus tulee..mutta en aina jätä kommenttia siispä parannan tapani..tai ainakin yritän...mutta kiinnostaa tosi paljon eri työvaiheet :)

    VastaaPoista
  13. Kyllä kiitos vaan verhoiluoppia...Muuteskin olet kyllä ollut siellä ahkerana, tuo viiri lutunen :)

    VastaaPoista
  14. Ehdottomasti verhoilukuvia! Jospa itsekin siten uskaltautuisin verhoilemaan oman tuolini =)
    Ihana viirinauha, kyllä kissa nyt kiittä =)

    VastaaPoista
  15. Oon monta kertaa suunnitellut nojatuolin verhoilua,mutta sitten taas todennut ettei musta ole siihen.Liian työläs tai pitkä prosessi kenties.Mutta toisten vehoiluja on mukava katsella.Tai ohjeita sen tekoon.Ootellaan niitä sulta,jospa määkin innostuisin,kenties.
    Hieno viirinauha=)
    Mukavaa sunnuntaita ja uutta viikkoa sulle=)

    VastaaPoista
  16. Kyllä mua kiinnostaa ainakin kaikki näin-tämän-teet-alusta-loppuun-projektit, aina niistä jotain hyödyllistä oppii :) kaunis tuli ruukusta ja voi miten mua kävi huvittamaan tuo että kissan ruokapaikan viihtyvyyttä pitää lisätä :'D <3 ehkä täytyy sama tehdä meidän koirien aterointi paikalle :D

    Iloista alkanutta viikkoa :)

    VastaaPoista
  17. Olisi mukava nähdä nuojatuolin verhoilu, kiitos:) Mainio tuo lippunauha, heti alkoi omatuntoni kolkuttaa kun meillä kissoilla ei juuri ympäristön viihtyvyyteen ole panostettu. Ruokakupin sisältöä on kyllä harkiten täytelty ;)

    VastaaPoista
  18. Tää vois haluta kanssa nähdä ammattilaisen tekemänä moisen suorituksen että vois sitten itte sählätä perässä. Ompas ihana kissumirri viiri nauha... Meiän Mosse-kissa on vaan niin äijä että tod.näk söis moisen nauhan... =(

    VastaaPoista
  19. Mulla on toi kirja ! Hih!

    VastaaPoista
  20. Kiitos ihanat naiset vaikkette rannalla olekaan kommenteista,älä postaile verhoilusta kommentteja ei tullut yhtään,vaikeneminen on myöntymisen merkki ja sen verran moni tuntui ihan kiinnostuneelta että varmaan jo viikonlopun aikana ensimmäinen postaus aiheesta tulee,tänä iltana OLIS TARKOITUS,mitä se nyt ikinä mun kohdalla tarkoittaakaan purkaa tuoli...Tiinalle on ihan pakko erikseen kommentoida että sinä et varmaan opi tästä yhtään mitään uutta kun jousiakin olet sitonut,tämä äitini tuoli kun ei ole pystyjousilla oleva vaan ihan irtotyynyillä...Ilmankos sä niitä antiikkiaantiikkia-kalusteita jatkuvasti osteletkin kun ei tartte miettiä kuka ne kunnostaa:D

    VastaaPoista