Päre- eiku laastikori

En tiedä mikä tuossa laastissa meikäläistä kiehtoo, se vaan on niin sata kertaa sydän, tai jotain...
TÄÄLLÄ ja TÄÄLLÄ olen noita aikaisempia sanikkatuninkeja esitellyt ja aiempi ehdoton suosikkini oli tuo kynttelikkö mutta nyt meni kärkipaikka uusiksi.


Sain kaverilta pärekorin ja perjantai-illan ratoksi olin jo maalia kaapista kaivelemassa kun silmäni osuivat siihen ihanan riittoisaan laastipussiin ja ah, se oli taas menoa, miksi maalata kun voi "laastiloittaa", tai ainakin yrittää.




Meinas siinä pari ryppyä, tai paremminkin kokkaretta tulla rakkautemme tielle, ei ehkä ihan helpoin päällystettävä tuo päre vaan ei kuitenkaan päre palanut, valmiiksi asti tuon sain tehtyä, sisäpuolen käsittelyyn ei enää innostus riittänyt, ainoastaan ylin pärerivi sai laastikäsittelyn.
Laastin vielä kuivuessa mietin tuleeko hirvee vai hirveen ihana, tuosta kun ei märkänä oikein osannut päättää kummalta se tulee näyttämään.

Ihanahan siitä tuli. Eilen kävin ostamassa tuollaisen heinän siihen, hauska pari ovat mielestäni. Tykkään korista tosi, tosi paljon joten mun ja sanikan love♥story jatkukoon, mitähän sitä sitten päällystäisi...

                    Iloa ja aurinkoa alkavaan viikkoon!


Noin kolme tavaraa myöhemmin...

Onhan se tietysti hieman hassua ja ristiriitaista höpötellä joka toisessa postauksessa tavaramäärän kohtuullistamisesta ja joka toisessa kirppislöydöistään, jos omaa tajunnanvirtaani jälkikäteen lukisin, saati sitä tulkita osaisin, niin saattaisi pieni epäluulon siemen itää mielessä että höpiseekö tyyppi ihan omiaan.

En höpise, nykyisin ostan kirpparilta vain tarpeellista, en mitään turhaa.

Käytän mä tosin ihan vaan joskus heittomerkkejä tarpeellisen kohdalla.

Joskus on tullut laitettua blogiin hetki jälkeen räjähdyksen-sotkukuvia mutta onhan niitä blogikuvia kivointa ottaa ja varsinkin tänne laittaa, jos nyt ei ihan suursiivouksen niin pienen homeliftingin jälkeen kuitenkin.

Saa ampua jos on eri mieltä.

Ei tää nyt ihan ominta mukavuusaluetta ole mutta pistetään nyt, ihan aidoin kevättermein ilmaistuna, kitkien epäluulon siemenet, jos ei muilta niin ainakin itseltäni, ja kylväen totuudensiemeniä, ihan isse saat päätellä mitkä kuvat on otettu ennen tavaran vähentämistä ja mitkä jälkeen, epäselvissä tapauksissa voi halutessaan ottaa yhteyttä allekirjoittaneeseen, luulen kyllä ettei äsposti paljon kilise.



Kyllä mä itse ainakin olen havaitsevinani tavaran vähenemistä,pieni selitys kuitenkin noista keittiökuvista, sekä ennen että jälkeen kuvissa on menossa keittiön kevätsiivous,kauheen yllättävää varmaan mutta eri vuosien, ei meillä sentään viherkasveja hellanlevyillä ole kasvateltu vaikka joka paikka tavaraa onkin ollut täynnä, itseasiassa vasta hiljattain sisäistin mitä sana TYÖtaso tarkoittaa. Komero on kuitenkin meikäläisen vähentämisurakan kruununjalokivi, meillä säilytetään siellä nykyisin kirjat ja pakastin ja tilaa on kuitenkin ruhtinaallisesti entiseen, jolloin niin ei tehty, verrattuna. Oispas ihanan vähemmän noloa sanoa että ennen-kuvissa komero on poikkeuksellisen sotkuinen vaan ei se ole, ihan on entisaikaisessa normiasussaan.

Mä niiin EN tule katumaan kuvien laittamista tänne, itseasiassa kellarikuvatkin odottaa vielä aikoja kehtaavampia, toivottelen kuitenkin kivaa keskiviikkoa täältä häpeämisnurkasta ♥




Usko tai älä

Usko tai älä, ilman sen kummempia meriseliselityksiä p i t k ä hköksi venähtäneestä bloggailulomasta totean että tästä se taas lähtee, niin bloggailu kuin partsin kesäkuntoon laittaminenkin. Itseni suhteenhan olen taas kerran myöhässä sen kesäkuntoon laittamisen kanssa, nyt ei enää ehdi sanokoot naistenlehdet mitä sanovat, joten jonkinlaista lohtua suo se että partsin saa kyllä suitsait kesäkuntoon, sanokoot sääennustajat mitä sanovat...

 Usko tai älä, olen tässä parin viimeisen kuukauden aikana heittänyt ison vaihteen päälle tavaramäärän kohtuullistamisen suhteen, aiemminkin olen sitä tehnyt ja siitä kirjoittanut mutta tämä on nyt ihan toisenlaista, kohta vain tuuli humisee kaapeissa, sen verran on tavara täältä poispäin liikkunut.Siis enhän minä muuten, ihan vain sitä tuulen huminaa estääkseni en kieltäytynyt kun kamu laittoi viestiä että olenko kiinnostunut ottamaan vastaan vanhan työkalupakin. Ihan näkemättä sanoin ottavani ja voi minkä aarteen minä sainkaan! Ei tuolle raaski tehdä mitään, ihanin kukkalaatikko ikinä, ainakin tässä huushollissa. Kiitos J vielä tätäkin kautta ♥

Uskottavuusongelmien uhallakin tavaranvähentämisen suhteen on pakko sanoa että alla olevan kuvan pakkikin on melko tuore kirppislöytö, usko tai älä mutta  jos partsilta lähtee kiertoon yli 20 tavaraa niin on ihan vaan viihtyisyyden kannalta kohtuullista tuoda parisenkymmentä tilalle.

On se muuten ns. luojan lykky ettei TOP 1000-pyrkimyksiini kuulu vakavasti otettavuuden tavoittelu ylipäätään eikä erityisesti tavaramäärän vähentämisen suhteen, jos näin olisi niin korkealta ja kovaa kopsahtaisin alas kertoessani että seuraavan kuvan  tyynyt ja sohvasängyn patjansuojuksena toimiva trikoosukka ovat myös tuoreehkoja kirppislöytöjä, pitsipeitto sentään on VANHA löytö jonka männä viikolla värjäsin harmaaksi, paljon kivempi minusta tuo väri kuin entinen beigebeibe.

Harvoin tarjolla olevaa viherpeukalofiilistä pääsin kokemaan kun ensimmäistä kertaa ikinä onnistuin aliarvioimaan sekä omat taimenkasvattajan kykyni että siementen itävyyden, köynnöstä pukkasi niin että ison osan lahjoitin pois, tarkoitus olisi saada köynnös kasvamaan alaspäin tuohon ikkunanpokaaan ja usko tai älä niin niinhän siinä ei tule käymään kun viherpeukaloani menin itse kehumaan, helppo on kuitenkin mielikuvitella köynnös suorastaan peittämään tuo poka näkyvistä..

...samoin kuin vastakkaisen seinän ritilät, onhan tässä kesällä aikaa näyttää vastaako mielikuvat todellisuutta.

Rohkenen epäillä.

Hirveästi polttelisi istuttaa miehen tuomaan, mikä tuo nyt sitten onkaan-juttuun joku pieni puu, kirsikka olis ehkä ihanin, mikä parveke se sellainen on jossa ei puuta kasva, luulen kyllä että tässä asiassa en luota mielikuvitteluun vaan suunnistan puutarhalle ottamaan selvää onko se edes mahdollista. Muistelen nähneeni lehtijutun jossa "joku puu" oli partsille istutettu mutta ei kai tässä (iässä) parane enää muistiinsa luottaa kun ei kerran silmiinsäkään, minätyttö se menin tänään ja ostin kurkuman sijasta kuminaa, hyi kun puistattaa vieläkin,usko tai älä mutta en oo koskaan kuullu että joku tykkäis kuminasta.


Nyt ei auta muu kuin ottaa ne lukulasit kauniiseen käteen ja toivotella sulle
 kivuuksia viikonloppuun♥  


Astiapyyhkeellä päällystetty palliparka


Täällä on makkarin remppa siinä vaiheessa että sehän on edelleen vaiheessa. Onnistuin kahvakuulajumppailemaan leikatun puolen käden siihen kuntoon että tapetoinneista ja maalaamista on vähään aikaan turha haaveilla, sen siitä saa kun sohvapottu yrittää tapojaan terveellisempään suuntaan muuttaa vaan enpä minä tuosta viitsi mutrusuin olla, kunhan käsi paranee niin jatkuu remppajumpat ja jumpparempat.

Jotain pientä oli kuitenkin päästävä tekemään ja tekemisen kohteeksi päätyi meillä ainakin 10 vuotta majaillut palli jonka lookki on vähintään sen 10 kertaa noiden vuosien aikana muuttunut,  ei siksi että helposti kyllästyisin, e i   t o d e l l a k a a n vaan ihan siksi että palliparka on liiankin helppo kohde pieneen tekemisen nälkään.
Vanhojen  kankaiden poiston jälkeen maalasin pallin, ihan kiva se oli noinkin, muistuttaa jotenkin vanhaa hatturasiaa, mutta tikkujen takapuoleen saamisen välttämiseksi  päätin verhoilla kansiosan.




Eihän mulla tuohon sopivaa kangasta ollut joten nokka kohti kirpparia ja heti ekalla tärppäsi, henkkamaukan uudet astiapyyhkeet 2 eurolla. Pienikuvioisella päällystin kannen ja niin niukin naukin kangas riitti että reunakaiteleen ompelin kolmesta suikaleesta vaan mitäpä tuo haittaa, pienet on ongelmat jos saumojen määrästä stressiä repii.

Semmonen väriläiskähän tuosta tuli että hetki meni nikotellessa ennen kuin silmät tottui vaan ihan kivalta tuo nyt jo näyttää, tosin pallin kivan pirtsakkaa ulkoasua perheelle esitellessäni mies ei sanonut mitään ja tyttö ihanaan esiteinimäiseen tapaansa tuumasi että kiviäkin kiinnostaa jotkut pallit.





Eikä kiinnosta kissaakaan vaan siltikin toivotan sulle kivaa keskiviikkoa♥


Kirpparilta



Tavaramäärän järkeistäminen ja  kerran pari viikossa tapahtuva kirpputorien kiertely ei äkkiseltään kuulosta kovinkaan hyvältä yhtälöltä mutta ihan hyvin se on toiminut, varsinkin sen jälkeen kun huonosta matikkapäästä huolimatta mulle aukeni yhteys viikottain kotiin kannettujen löytöjen ja sen tunteen, että mistä tätä tavaraa oikein kertyy, eikö tämä ylimääräinen ryönä lopu ikinä välillä.

Niin kivaa kuin löytöjen tekeminen, tuunailu ja tavaroiden pulasta pelastaminen onkin niin ihan  kaikkia kirppispöydistä surkeina huutelevia pelasta mut-matskuja en enää kotiin kanna, en vaikka siinä välillä itsensä melko paatuneeksi tuntee kun huuteluihin vastaa että ihan hyvin sinutkin vois pelastaa mutta en mä viitsi kun ne tyhjemmät kaapit ja romuttomammat nurkat on kivempia kuin sinä. Melko julmaa, tiedän kyllä.





Mukava kirppareita kuitenkin on kierrellä ja vaikka sieltä pelastettujen määrä on vähentynyt suorastaan dramaattisesti niin aina välillä sieltä jotain mukaan tarttuukin. Viime viikolla löytyi uudenveroinen päiväpeitto 8 eurolla olkkarin hetekalle ja eilen palleroverhot kympillä.
Peitto on toiselta puolelta tilkkukuosinen, kiva juttu JOS sattuis olemaan vaihtelunhaluinen mitä minä en tietenkään ole...

Mistä tulikin mieleeni että viikonlopun maalikauppareissulla sain kuin sainkin sävyn valittua, ainakin toivon että sain koska maali on jo ostettu, ja päädyin pirteään harmaaseen. Siinä sitten ihan vahingossa ja syrjäsilmällä tulin vilkaisseeksi tapetteja ja nyt mä en järkytyksekseni saa tätä SINI!!!sävyistä lankkutapettia mielestäni.Vielä järkyttyneempi olen siitä että tulin ihan vahingossa, joita totta puhuen on alkanut sattua pikkuisen liian usein, ottaneeksi tapettinäytteen  ja siitä seurasi se kaikista suurin järkytys, sekä tyttö että mies tykkäsivät tuosta?

Täällä sitä nyt käyn kohtuullisen äänekkääksi välillä äityvää väittelyä itseni kanssa, saapa nähdä kuinka käy, saapa tosiaan nähdä...




( Viimeisen kuvan pikkumaljakko on 20 sentin kirppislöytö, halvasta hinnasta huolimatta mulla oli hieman vaikeuksia perustella itselleni sen oston järkevyyttä koska olen viimeisten kuukausien aikana laittanut kiertoon ison kasan maljakoita, vaan ainahan sitä perustelut keksii, mulla nyt vaan ei ole semmosta yhden,kahden kukan mentävää maljakkoa ja sellastahan tarttee aina, niin se vaan on)

                                  Kivaa keskiviikkoa♥