Mykkäkoulukouluun opiskelemaan?

Olen tainnut täälläkin joskus kirjoitella siitä miten (ei sillä että olisin koskaan ikinä milloinkaan mistään suuttunut tai loukkaantunut) vaikeaa mun on pitää mykkäkoulua,sanainen arkkuni ei osoita tyhjenemisen merkkejä,ei vaikka parhaani olen tehnyt.Suurin syypää moiseen kyvyttömyyteen lienee kuitenkin se että jostain kumman syystä parhaat väitteet ja vasta-argumentit tulee mieleen silloin kun yrittää olla hiljaa,siis jos yrittäis olla hiljaa.

Nyt on kuitenkin ehkä pakko alkaa opiskelemaan mykkäkoulua,ehkä jopa alkaa pitää sellaista...

Aiemmin työpöydän ja sen jälkeen yöpöytien jalkoina toimineet singerin jalat on olleet jäähyllä keltsussa ja tässä päivänä eräänä sain mielihalun laittaa ne jälleen yöpöydiksi.Paikalliselta ekocenter raksalta kävin ostamassa kaksi vanhaa kaapin ovea,maksoivat kokonaisen euron kappale, ja maalasin ne liitutaulumaalilla.

Pikkusen on naftit,silmälaserin toiminnassa oli häikkää mutta menettelevät,ei se oo niin nuukaa eikä justiinsa.

Eikä se ole tuunaus eikä mikään tässä huushollissa jonka seurauksena ei huonekalujen järjestys vaihdu,ihan vahingossa huomasin että toisinpäin käännettyinä sängynpäädyn virkaa toimittavat lavat mahtuvat ikkunalaudan alle ja ilma/lämpökin mahtuu mukavasti kiertämään kun pääty ei ole umpinainen.Yli neljä vuotta ollaan tässä asuttu ja nyt vasta huomasin että sänky mahtuu noinkin päin,aina on ollut jommalla kummalla ehjällä seinällä.Pitäis vissiin tosiaan huollattaa tuo silmälaser...

Aika kivat niistä tuli mutta mitä tekee liitutauluyöpöydillä jos niihin ei kirjoita mitään, kummoistakaan romantikkoa musta ei saa tekemälläkään joten sen sorttiset tekstit on unohdettava,ainoa ratkaisu taitaa tosiaan olla se mykkäkoulun opettelu,vois sitten suutuksissaan kirjoitella tulikiven katkuisia viestejä yöpöytään, tosin se vaatis sitten jo todella paljon ISOMMAN pöytälevyn...

Joten jos sulla on antaa jonkun hyvän mykkäkoulukoulun yhteystietoja,otan ne ilolla vastaan,siihen asti kun hyvä koulutuspaikka löytyy täytyy keksiä jotain muuta kirjoiteltavaa ja jatkaa ihan hyväksi havaitulla päläpälälinjalla.

                                          Kivaa tiistaita♥


Hups,melkein vahingossa tapetoin

Mulle on viimeisen kuukauden aikana ilmestynyt 2-3 lisätuntia vuorokauteen,tai no ei se päivä ole yhtään pidentynyt vaan unentarve on jostain kumman syystä vähentynyt.Eilen aamulla olin puoli viiden aikaan aamukahvilla mietiskelemässä että mitäs sitten keksis,mitään metelihommia ei siihen aikaan uskalla kerrostalossa aloittaa joten päätin siivota komeron.

Komeron siivous loppui lyhyeen kun silmät osuivat kahteen ihan aitoon retrotapettirullaan jotka eräs ystävä jo viime kesänä mulle tuliaiseksi toi,askarteluun nuo oli tarkoitus käyttää vaan unenpuutteesta aamuenergiasta johtuen toisin kävi.
Eihän mulla liisteriä ollut mutta muistin nähneeni netissä VEHNÄJAUHOLIISTERIN ohjeen ja oli muuten harvinaisen pitkä tunti odotella kuuteen asti miehen töihinlähtöä jotta pääsisin liisteriä keittelemään,tapetin väristä ja kukkakuviosta johtuen päättelin että on parempi mainita tapetoinnista vasta sitten kun tapetti on jo seinässä.

 Jos multa ois vaikkapa viime viikolla kysytty että laittaisitko eteiseen keltaisen tapetin niin vastaus ois ollut ehdoton ei vaan niin on naisen mieli muuttuvainen,tykkään tuosta tosi paljon!

 Soittelin kyllä jo tapetin lahjoittajalle että onko sitä lisää ajatuksena tapetoida koko eteinen mutta oikeastaan se ois ehkä jo liikaa,tuossa mihin tapetti loppuu on lista kohdassa jossa levyseinä vaihtuu kiviseinään ja siitä sitten aloitin tapetoinnin,toiseen suuntaan tapetti jatkuu tytön huoneen oven päälle asti.

 Kun tapetti oli seinässä aloin miettiä että jaahas,mitäs selittelis miehelle,vaikka aina sanonkin ettei hän olohuoneessa telkkarin edessä seisovaa norsua pienempää muutosta huomaa niin jotenkin tuli sellainen olo että tuon saattais jopa huomata.Ehkä.

Ostin Ruotsin reissulta eteiseen maton joka on oikeasti sellainen rantamatto,siitä se selitys sitten lähti.

 Soitto miehelle ja kysymys,mitä sulle tulee ensimmäisenä mieleen sanasta ranta? "Pienoisen" ihmettelyn jälkeen mies vastasi just niinkuin ajattelin,nimittäin aurinko.Ei mulla muuta,meidän rantamatto kaipaskin hieman aurinkoa,heippa sanoin minä ja lopetin puhelun.
Eipä tuo töistä tullessaan ja tämän aurinkoisen (ranta)näkymän nähdessään muuten seinää kommentoinut kuin naureskellen totesi että oot sä aikamoinen,en aina ymmärrä sun logiikkaas?

 Se ei yllätä,en mä toisinaan ymmärrä itsekään omaa logiikkaani vaikka onhan esimerkiksi tämä aika loogista: jääkarhudokkarin katsomisen aikana päsähtää päähän (paholaisen hilloa varten,itseäni huvittava yhdistelmä,söpönen nalle ja äsäkkä hilloke) keräilemäni nallelasipurkit,hitsi niistähän mä saan jääkarhutuikut,vai pitäiskö sanoa jäänalletuikut,ihan loogista,eikös vain:

Ainahan se ajatus jostain lähtee

Sen pidemmittä pölinöittä siitä miten mainio,ihanan lämmin,rentouttava,arkihuolesi kaikki heitä-tyyppinen kesä- ja siinä samalla blogiloma täällä on nautiskellen vietetty totean että lämpimästä säästä huolimatta täällä on meneillään aikamoinen lumipalloefekti,saattais tuota mies joku jopa lumivyöryefektiksikin kutsua, joka sai alkunsa parista pienestä Tukholman tuliaisesta.

Tuliaiset meinasivat tuottaa ensin päänvaivaa,jokaisen vähänkin kiinnostavan jutun kohdalla mietin että tuollakin rahalla saisin kirpparilta sitä ja tätä ja vielä tuotakin,mies jo siinä hieman kimmahti että nyt menet ja ostat jotain ihan kaupasta etkä aina niistä roinamarketeista...Näin meillä.

Tyttö ihastui Hemtexillä kuvan kappaverhoon ja kun en sitä itsekään hassumpana pitänyt niin meidän ikkunaanhan se sitten päätyi..


Siitä se ajatus sitten lähtikin omille teilleen,minusta musta on jotenkin sellainen väri että se tarttee parin itselleen ja kun jo pitempään olin suunnitellut isoa liitutaulua niin...


...liitutaulun virkaa pääsi toimittamaan kylppärin ovi.


Tiesinhän minä jo ovea maalatessani että musta maali on mustaa mutta jotenkin se ovi sitten maalattuna näytti niin...

 No mustaakin mustemmalta ja sehän alkoi kapan kanssa mokoma huudella parikseen jotain muuta mustaa tai ainakin musta-valkoista.


Parinmuodostus on kohtuullisen vakava asia joten otin huutelut tosissani ja päällystin jääkaapin manga-sarjakuvilla,tämä olikin siitä harvinaislaatuinen tuninki että koko perhe tykkäsi,sellaista ei kovin usein tapahdu,jos ei kukaan muu ole vastahankaan niin ainakin kissa.


Aikoinaan kun tätä kotia rempattiin niin erillisestä keittiöstä tehtiin avokeittiö ja olen pitänyt sitä ehkä koko rempan onnistuneimpana ratkaisuna vaan nyt en ole enää ihan varma.Tuli tässä vaan mieleen että jos keittiössä olis ovi jonka olisin vetänyt kiinni niin ehkäpä kappaverhon,liitutauluoven ja mangajääkaapin parinmuodostushuutelut eivät olis kantautuneet muihin huoneisiin asti;)

                                   Kivaa viikkoa just sulle♥



Straussia takaliston alle & tuunaamaton tuunaus

Ostin kirpparilta "matkamuisto"huivin (1,50) Tonava kaunoisen nuoteilla varustettuna,silmissäni siinsi siitä ommeltu tyynynpäällinen vaan niinhän siinä taas kävi että uusiks meni suunnitelmat...
...niinkuin meni jo aiemmin tämän pianojakkaran kanssa,sen ostin kirpparilta (10e) tarkoituksenani tehdä jalkaosasta jalka siihen pöytään joka mun piti tehdä vanerilaatikosta josta ei sitten tullutkaan pöytää vaan seinäkaappi...


Ihan kiva jakkara noinkin,ehkä kuitenkin hieman synkähkö joten huivi päätyikin sitten jakkaran verhoiluun. Mulla on jäänyt hieman pakkomielteeksi tuo vanhoina hankittujen kalusteiden kankaiden alle kurkkailu,ette muuten usko mitä kaikkea tuli verhoiluaikoina nähtyä/löydettyä, hyi ja yäks sanon mä...

Tykkään kyllä lopputuloksesta vaan saattaa käydä kalliiksi,kai se on nyt pianokin hankittava kun kerran jakkarakin on ?

Jo pari vuotta sitten ostin kirpparilta ompelulaatikon josta oli tarkoitus muokkailla mieluinen päällystämällä se uudestaan,tuunaamatta kuitenkin jäi kun tyttö otti laatikon käyttöönsä,tykkäsi siitä ihan tuollaisenaan.Nyt pääsin laatikkoon iskemään kynteni ja kuinkas sitten kävikään...

Kankaiden alta paljastui niin söpönen puurasia etten mä raaskinut sille, ainakaan vielä, mitään tehdä joten tuunaamatta on edelleen, purkaminen kun ei ole tuunaamista,näin mua jälkikasvun toimesta informoitiin ja kukapas minä olen viisaammilleni vastaan väittämään...

Antaa nyt toistaiseksi olla tuollaisenaan,äkkiäkös sen sitten päällystää tai maalaa jos kyllästys iskee.
Maanantaina sain materiaalia jollaista mulla ei ole aiemmin ollutkaan ne kun on aina kerenneet palaa, mies toi pussillisen (katto)päreitä:D Ei voida oikein puhua enää hienovaraisesta vihjailusta,voiko mun pinnan pituutta enää tuon selvemmin kommentoida,ilman että sanoo sanaakaan;) Idea, joskin melko hatara ja varmasti moneen kertaan muuttuva, näiden käyttämiseen jo onkin, nähtäväksi jää palaako päreet ennen kuin suunnitelma on selkiintynyt...

Kollaasiseinäkin on täällä edistynyt,sopivan höpsöä taitaa pukata kun tyttö totesi ensin että tosi kiva, hetki hiljaisuutta ja kysymys,mitäs sä nyt äiti olitkaan,neljä vai kolme vai nelkytkolme;)

                   Kivuuksia keskiviikkoon♥

                                    


                   

Kirppistä, köksäilyä ja uuden taidon opettelua

Torstaina oli jännät paikat kun suunnistin jo neljänteen sytostaattitiputukseen,kolme aiempaahan ovat sujuneet lähes sivuoireitta ja nyt vaihtui aine toiseen, kolme viimeistä tiputusta ovat sytostaattiyhdistelmää joka kohtalaisen usein aiheuttaa saajilleen voimakasta pahoinvointia pahoinvointilääkityksestä huolimatta..Saattaahan se ilo olla ennenaikaista mutta aika käsittämättömältä alkaa tuntua miten vähillä sivuoireilla olen näin rankat hoidot tähän mennessä päässyt,ei sillä että pää pöntössä haluaisin aikaani viettääkään mutta paljon vähemmällä olen päässyt kuin mitä etukäteen pelkäsin.Vähäisistä sivuoireista huolimatta on melkoisen mukava ajatella että jos kaikki sujuu hyvin ensi kuun lopulla on jo viimeinen tiputus,sitä seuraavaa sädehoitojaksoa ja vuosia kestävää hormonihoitoa en osaa etukäteen jännittää,aikahan sen sitten näyttää miten ne sujuvat...

Perjantai-aamu alkoi kuitenkin ilahtuneissa tunnelmissa olemattoman pahoinvoinnin vuoksi ja päätin suunnistaa pitkästä aikaa kunnon kirpparikierrokselle,olen pannut merkille että iloisella mielellä tekee kivempia löytöjä ,tai sitten ne vain siinä mielentilassa sellaisilta tuntuvat,olipa niin tai näin niin pari ihan kivaa juttua onnistuin löytämään..

Harmaasävyiset verhot olkkariin kympillä,kuviollisia verhoja olen vähemmän käyttänyt mutta joku näissä vetosi,vissin se harmaus :)

Ja sitten kävikin niin kuin mulle yleensä tuppaa käymään,verhot kun tänä aamuna ripustelin niin eikös vaan ole kamala huonekalujen mylläys käynnissä sen seurauksena,mikä ihme siinäkin on että ei tartte ostaa kuin vaikkapa uusi viherkasvi niin johan alkaa huonekalujen jytyytys paikasta toiseen,huvinsa kullakin...Onneksi tiedän etten ole ainoa laatuani,ihan perushan tällänen touhu oikeastaan on:) Lipaston päällä oleva lamppu (3,90) on kirppislöytö myös,ripsaus pinkkiä niin ei ihan harmaaksi käy elämä.Tekstitaulu on aiempi kirpparilöytö,maksoi muistaakseni nelisen euroa ja se saa nyt luvan toimia mun kollaasiseinän siemenenä,josko sen joskus valmiiksi saisin...

Harmaa-musta päiväpeitto (7e)  tarttui myös kirpparilta mukaan,sitä jo paikoilleen mallailin vaikka se sitten siirtyikin komeron hyllylle syksyä odottamaan,näytti jotenkin niin synkeältä kesäisenä iltana vaikka eipä tuo väri tuosta syksyn tullen pirteämmäksi  muutu mutta sopii varmaan tunnelmaltaan sitten paremmin,tai jotain:) Päädyn päällä oleva pieni tuohikoppa (1e) löytyi myös,pääsi kaukosäätimiä säilömään,monihan ei tykkää tveestä makkarisssa vaan minä tykkään,se on niin ihana tunne kun silmät alkaa lurppua kesken ohjelman,vielä ihanampi tunne on se kun keskellä yötä herää siihen että on nukahtanut kaukkiksen päälle ja tullut lisänneeksi sen päällä pyöriessään volyymit kaakkoon...

Muumimammaakin on tullut tällä viikolla leikittyä, Esmeralda's-blogista bongasin ihanan raparperijuoman ohjeen ja kokeilu kannatti,tosin pakkaseen tätä ei kerennyt yhtään putelia niinkuin oli tarkoitus,vajaassa kahdessa päivässä tytön kanssa litkittiin pois,lisää on siis keiteltävä jos talven varalle aikoo.Jos tykkäät sellaisesta,miten sen nyt sanoisi,happaman ja makean liitosta niin suosittelen kokeilemaan,slurps ja nam...

Perinneherkusta tuskin voidaan kolmen kesän jälkeen vielä puhua mutta tämä on meillä hyvää vauhtia matkalla sellaiseksi, Villa Töllin Eveltä nappasin toissakesänä chili-kurkkusalaatin ohjeen ja onneksi nappasin,ihan mielettömän hyvää,estoitta voin kehua kun on toisen ohje,ei kuulostane itserakkaalta,ainakaan kovin:) Jos tykkäät sellaisesta,miten tämänkin nyt sanoisi,happaman ja makean liitosta terästettynä äsäkkyydellä niin suosittelen kokeilemaan,perinneherkkua saattaa pukata sullakin tästä sen jälkeen... 


Monien blogeista löytämieni ja onnistuneesti kokeilemieni (onko tuo muuten edes sana?) mainioiden reseptien lisäksi innostuin kokeilemaan kirjoneuleen tekemistä,tästä on kiittäminen/syyttäminen Mustankissan tytärtä ja Mehtäemäntää, niin monia kauniita kirjoneuleita olen heidän blogeissaan ällistellyt että päätin tarttua härkää sarvista ja testata josko sitä minäkin oppisin...
Hieman ehkä ahnehdin kun aloitin tyynynpäällisen teolla,meinasi innostus loppua kesken vaan viimeisiä kerroksia kuitenkin jo viedään,ensi viikolla pääsenkin sitten jo esittelemään valmista ihka ensimmäistä vaan ei taatusti viimeistä kirjoneulettani...


 Ei tuo nyt ihan mallikuvan näköinen ole mutta riittävän lähellä kuitenkin siihen nähden ettei matematiikka ole toptonnissa mun vahvuusalueilla:) Vaikeampaa kuin toivoin mutta helpompaa kuin pelkäsin,ihan niinkuin moni muukin asia tässä elämässä...



                             Rentoa viikoloppua sullekin ♥