Kirppistä, köksäilyä ja uuden taidon opettelua

Torstaina oli jännät paikat kun suunnistin jo neljänteen sytostaattitiputukseen,kolme aiempaahan ovat sujuneet lähes sivuoireitta ja nyt vaihtui aine toiseen, kolme viimeistä tiputusta ovat sytostaattiyhdistelmää joka kohtalaisen usein aiheuttaa saajilleen voimakasta pahoinvointia pahoinvointilääkityksestä huolimatta..Saattaahan se ilo olla ennenaikaista mutta aika käsittämättömältä alkaa tuntua miten vähillä sivuoireilla olen näin rankat hoidot tähän mennessä päässyt,ei sillä että pää pöntössä haluaisin aikaani viettääkään mutta paljon vähemmällä olen päässyt kuin mitä etukäteen pelkäsin.Vähäisistä sivuoireista huolimatta on melkoisen mukava ajatella että jos kaikki sujuu hyvin ensi kuun lopulla on jo viimeinen tiputus,sitä seuraavaa sädehoitojaksoa ja vuosia kestävää hormonihoitoa en osaa etukäteen jännittää,aikahan sen sitten näyttää miten ne sujuvat...

Perjantai-aamu alkoi kuitenkin ilahtuneissa tunnelmissa olemattoman pahoinvoinnin vuoksi ja päätin suunnistaa pitkästä aikaa kunnon kirpparikierrokselle,olen pannut merkille että iloisella mielellä tekee kivempia löytöjä ,tai sitten ne vain siinä mielentilassa sellaisilta tuntuvat,olipa niin tai näin niin pari ihan kivaa juttua onnistuin löytämään..

Harmaasävyiset verhot olkkariin kympillä,kuviollisia verhoja olen vähemmän käyttänyt mutta joku näissä vetosi,vissin se harmaus :)

Ja sitten kävikin niin kuin mulle yleensä tuppaa käymään,verhot kun tänä aamuna ripustelin niin eikös vaan ole kamala huonekalujen mylläys käynnissä sen seurauksena,mikä ihme siinäkin on että ei tartte ostaa kuin vaikkapa uusi viherkasvi niin johan alkaa huonekalujen jytyytys paikasta toiseen,huvinsa kullakin...Onneksi tiedän etten ole ainoa laatuani,ihan perushan tällänen touhu oikeastaan on:) Lipaston päällä oleva lamppu (3,90) on kirppislöytö myös,ripsaus pinkkiä niin ei ihan harmaaksi käy elämä.Tekstitaulu on aiempi kirpparilöytö,maksoi muistaakseni nelisen euroa ja se saa nyt luvan toimia mun kollaasiseinän siemenenä,josko sen joskus valmiiksi saisin...

Harmaa-musta päiväpeitto (7e)  tarttui myös kirpparilta mukaan,sitä jo paikoilleen mallailin vaikka se sitten siirtyikin komeron hyllylle syksyä odottamaan,näytti jotenkin niin synkeältä kesäisenä iltana vaikka eipä tuo väri tuosta syksyn tullen pirteämmäksi  muutu mutta sopii varmaan tunnelmaltaan sitten paremmin,tai jotain:) Päädyn päällä oleva pieni tuohikoppa (1e) löytyi myös,pääsi kaukosäätimiä säilömään,monihan ei tykkää tveestä makkarisssa vaan minä tykkään,se on niin ihana tunne kun silmät alkaa lurppua kesken ohjelman,vielä ihanampi tunne on se kun keskellä yötä herää siihen että on nukahtanut kaukkiksen päälle ja tullut lisänneeksi sen päällä pyöriessään volyymit kaakkoon...

Muumimammaakin on tullut tällä viikolla leikittyä, Esmeralda's-blogista bongasin ihanan raparperijuoman ohjeen ja kokeilu kannatti,tosin pakkaseen tätä ei kerennyt yhtään putelia niinkuin oli tarkoitus,vajaassa kahdessa päivässä tytön kanssa litkittiin pois,lisää on siis keiteltävä jos talven varalle aikoo.Jos tykkäät sellaisesta,miten sen nyt sanoisi,happaman ja makean liitosta niin suosittelen kokeilemaan,slurps ja nam...

Perinneherkusta tuskin voidaan kolmen kesän jälkeen vielä puhua mutta tämä on meillä hyvää vauhtia matkalla sellaiseksi, Villa Töllin Eveltä nappasin toissakesänä chili-kurkkusalaatin ohjeen ja onneksi nappasin,ihan mielettömän hyvää,estoitta voin kehua kun on toisen ohje,ei kuulostane itserakkaalta,ainakaan kovin:) Jos tykkäät sellaisesta,miten tämänkin nyt sanoisi,happaman ja makean liitosta terästettynä äsäkkyydellä niin suosittelen kokeilemaan,perinneherkkua saattaa pukata sullakin tästä sen jälkeen... 


Monien blogeista löytämieni ja onnistuneesti kokeilemieni (onko tuo muuten edes sana?) mainioiden reseptien lisäksi innostuin kokeilemaan kirjoneuleen tekemistä,tästä on kiittäminen/syyttäminen Mustankissan tytärtä ja Mehtäemäntää, niin monia kauniita kirjoneuleita olen heidän blogeissaan ällistellyt että päätin tarttua härkää sarvista ja testata josko sitä minäkin oppisin...
Hieman ehkä ahnehdin kun aloitin tyynynpäällisen teolla,meinasi innostus loppua kesken vaan viimeisiä kerroksia kuitenkin jo viedään,ensi viikolla pääsenkin sitten jo esittelemään valmista ihka ensimmäistä vaan ei taatusti viimeistä kirjoneulettani...


 Ei tuo nyt ihan mallikuvan näköinen ole mutta riittävän lähellä kuitenkin siihen nähden ettei matematiikka ole toptonnissa mun vahvuusalueilla:) Vaikeampaa kuin toivoin mutta helpompaa kuin pelkäsin,ihan niinkuin moni muukin asia tässä elämässä...



                             Rentoa viikoloppua sullekin ♥                     

Kesäolohuone

Meillä on kesäisin parveke ahkerassa käytössä,pienihän se on mutta mainio luku- ja löhöilypaikka,tuollahan nuo tälläkin hetkellä,kissa ja tyttö, kylkikyljessä makoilevat,ainakin tyttö lukee,Kukasta en ole ihan varma:)

Keväällä sain vihdoin viriteltyä verhovaijerin parvekkeelle,viidettä kesää tässä asutaan ja alusta asti sitä olen suunnitellut,joskus on pitkissä kantimissa aikomiset...Onkin muuten aikamoinen viritelmä vaan johan tuo on kuukausia kiinni pysynyt joten ei huono kuitenkaan,pitäiskin muistaa ottaa siitä ihan lähikuva;)

Uimahamelamppu päätyi parvekkeelle,kiitos rouva Kivitikalle ideasta:) "Sähkötkin" siihen sain viriteltyä,jalan päällä on lasipurkki jonka sisällä on pienet ledvalot,eihän niitä tässä päiväkuvassa erota,yritän seuraavaan postaukseen muistaa kuvata tuon illalla...

Virkkailin tuossa männä viikolla parvekkeelle suorakaiteen muotoisen maton...

...kaveriksi tälle aiemmin virkatulle juhannusruusumatolle.

Uimahamevarjostin ei saanutkaan sauman päälle nauhaa vaan siihen istahti muutama musta perhonen,ihan yllätyin että kuin mää tällei perhosia:)


Korukopan Eijan blogissa  ihailin parvekekaiteen alle viriteltyjä tähtivaloja, tähtivaloja ei mulla ollut eikä valoja voi meillä kissan takia kamalan alas laittaa mutta sidoin perusledvalosarjan verhovaijeriin kiinni ihan katonrajaan,ihan kivat tuossakin.



Lilla Tirlittan-blogissa taas näin kuvan kauniista kakkupapereista tehdystä viiristä ja ideaa varioiden tein harvemman ja värikkäämmän version,eka versio oli valkoinen mutta sitten sain päähäni maalata kakkupaperit vesiväreillä,harmaata ja vaaleanpunaista kun muutenkin partsilta löytyy.

Kivuuksia viikonloppuun♥

Roskalavalöytö 3/3, vanerilaatikko & tuunausharjoituksia

Last but not least niinkuin sanottaisiin jos hienosti kielillä puhuttaisiin,etukäteen mielestäni tylsin näistä roskalavalöydöistä josta tuunauksen jälkeen kuoriutui se oma lempparini tässä kolmen koplassa.Tuikitavallinen saranoilla varustettu vanerilaatikko,veikkaan jonkunsortin työkalulaatikoksi...


 Ensisuunnitelma oli nikkaroida tästä partsille pikkupöytä vaan niinkuin lähes poikkeuksetta,suunnitelma muuttui,miten voikin olla niiin paljon vaikeampaa löytää valmiiseen tasoon jalkaosa kuin valmiiseen jalkaosaan taso-osa,tää ei tajuu:) Tai löysinhän mä montakin,esimerkiksi pianojakkaran kirpparilta mutta ilman ottamatonta kuvaakin pystyt varmasti mielikuvittelemaan että melkoiselta viritykseltähän se näytti joten eihän siinä sitten muu auttanut kuin vaihtaa suunnitelmaa ja kaivaa ammattimaiset työkalut esille...


Ja eikö vaan mennyt vielä kerran suunnitelmat uusiksi,tarkoitus oli käyttää PERHOSTARJOTINPÖYDÄN teosta ylijääneitä mosaiikkipalojaja tähän tuunaukseen mutta eiköhän jäänyt puuttumaan 7 palaa että olisin koko pinnan saanut päällystettyä.


Varastoista onneksi löytyi toisenlaista palaa ja niistä sitten väkersin tuon reunuksen.Reunapaloja lukuunottamattahan palat ovat nurinkurin,verkkopuoli ylöspäin,minusta nuo vääränpuolet värit oli tähän kivemmat...



Pikkuisen saumalaastilla läträämistä (mulla on varmaan jäänyt lapsena muutama kuravellileikki uupumaan kun tuo läträminen tuntuu niin hauskalta puuhalta) ja puhdistamista,miehen (TAAS!) töistä pelastama vanha kahva kiinni,koristeeksi koulussa paperimassasta tekemäni pöllö ja siinä se sitten olikin...


..ei ihan renginkaappi mutta Kirsin kaappi kuitenkin:)




Kyllä se vaan  tuo harmaa on mun ehdoton lemppariväri nykyisin,ei siitä mihinkään pääse...


...kävi nimittäin niin että löysin kirpparilta kauniin pellavanharmaan pussilakanan (1,50) ja päätin tehdä siitä naulakon eteen verhot...


...ja sitten tuli mieleen että oispas kiva jos meillä olis eteisessä joku muukin kuin kattovalaisin,tämä on vanha talo ja pistokkeita on vähän,eteisen pistoke on just väärällä puolella eli ei sillä puolelle että lipaston päälle sais valaisimen ilman jatkojohtovirityksiä...Mieleen muistui sitten tämä,jo lokakuussa kirpparilta kolmella eurolla ostettu ja tuunailukamakasaan hyljätty haitarivalaisin,jopas olisikin kätsä eteiseen kun tämän saisi seinälle...Harmaana tietenkin.


Joopa joo,kätsä on tosiaan ja harmaakin mutta tuunailuvaihe tuotti sellaista hammastenkiristystä että siinä oli haitarit katkeilla:) Sain joku aika sitten päähäni päällystää erään ISOhkon jutun,en kerro vielä minkä,saneerauslaastilla ja enkö mä tyhmyyksissäsi ottanut tämän harjoittelukohteeksi:D Eikä ne haitarit meinannu pelkästään katkeilla,ne meinas suorastaan jähmettyä just siihen asentoon missä olivatkin vaan sain kuin sainkin tehtyä,harvemmin varmaan sanikkaa pienellä vesiväripensselillä ja linkkarilla levitellään vaan onnistuu se näköjään niilläkin,ajoittain tunsin itseni ihan arkeologiksi,oli sen verran pikkutarkkaa puuhaa tämä:)

No pinna piteni taas rippusen ja lopputuloskin on kiva joten ei aihetta poruun,enää tässä vaiheessa,varjostimen tuohon vielä vaihdan kunhan keksin jotain kivaa tuon kukansuojaruukusta pikaisesti väsätyn tilalle.


Saas nähdä milloin siihen isompaan hommaan ryhdyn,tarttee varmaan kotva kerätä voimia:) Nyt on ainakin harjoiteltu hyvin...

...tulin nimittäin,melkein kuin vahingossa päällystäneeksi yhden kulahtaneen matkalaukun sillä samaisella saneerauslaastilla,eikös se niin ole hyvin harjoiteltu on jo melkein niinkuin tehty?

Loppuun vielä yksi juttu,istuin kylppärin lattialla päällystämässä tuota laukkua kun tyttö tuli siihen ja kysyi että mitä teet,vastasin että päällystän matkalaukkua saneerauslaastilla,tyttö tuijotti tovin,kohautti olkapäitään ja sanoi että ai jaa,tulee varmaan ihan kiva.Ei mene kuin hetki niin mies seisoo ovella,tuijottaa,puistelee päätään ja aikoo selvästi sanoa jotain.Minä ehdin kuitenkin ensin ja totesin että tiedätkö muuten kuinka monta ukkoa on upotettu betonisaappaissa,mitäpä luulet,onnistuisko sama temppu saneerauslaastilla?

Ensi kerralla partsipostausta,en ole yhden ainutta meidän kesäolkkarista otettua kuvaa muistanut tänne tänä kesänä laittaa,hyvin onneksi kerkeää vielä,kesähän on vasta alussa:)

P.S.Anna hyvän kiertää paketit lähtee postiin ihan näinä aikoina,en ole haastetta unohtanut,ihan pikkusen vaan välillä melkein meinasin unohtaa:)


Kesäistä loppuviikkoa,satoi tai paistoi♥


Roskalavalöytö 2/3, baarijakkara

Tämä kakkoslöytö ei ole roskalavalta vaan ihan sieltä ittestään,roskalaatikosta, mutta kun se kuulostaa jotenkin vähemmän kassialmamaiselta tuo roskalava niin käytänpä sitten sitä...Vaikka noin muuten olen kyllä sitä sitä mieltä että se ei ole outo joka korjaa talteen vaan se joka heittää pois,tuunauskelpoista materiaalia,herttileijaa sentään...

 Jos mä olisin mun mies niin toteaisin nätisti että mitä hittoa sä tollakin taas teet tuosta tuleekin varmasti tuunaamalla tosi kiva kun perheen ehtoisa emäntä maalitahrainen perusbaarijakkara kainalossa roskienvientireissulta kotiutuisi...

Vaan kun en ole niin asiattoman kommentin kostin tuunailemalla baarijakkarasta niin  tyttömäisen etten usko monenkaan miehen tuota ensimmäisenä pyllynsä alle tavoittelevan...

Kun kerran tarkoituksena on vähentää tuunailutarvike- ja maalivarastoja niin silloinhan ei tietenkään  kaapista uupuvan suhumaalin ostoon lähdetä vaan toimitaan niin että vaikka etukäteen tiedetään ettei tavanmaali putkirungossa pysy niin kokeillaan silti,koskaanhan ei tiedä josko tilanne olisi edellisen epäonnistuneen kokeilun jälkeen muuttunut... No ei ollut tilanne muuttunut joten mitäpäs jos liimattaisiin matonvirkkuusta ylijäänyttä kudetta jalkojen ympärille?

Jostain kumman syystä tuo jalkojen ympärille kieputeltu kude näyttää omiin silmiini huovalta,oisko se tuo väri mikä sen mielikuvan tuo...Vai kummallinen mielikuvitus...

Matonkuteesta tulee väistämättä mieleen virkkaaminen ja kun epäonnistuneen kakkukupuvirkkauksen olin tuunailua varten säästänyt  niin kokeiltavahan se oli josko kakkukupu istuimen päälle mahtuisi...

Siihenhän se solahti niinkuin ois tuohon tarkoitukseen tehty.



 Ehkä hieman ylisöpönen omaan makuun mutta saihan siihen muutaman metrin ylijäänyttä kudetta ja epäonnistuneen kakkukuvun upotettua,enää ei oliskaan kuin noin ziljoona muuta tarviketta "upotettavana",tästä on hyvä jatkaa...


 Ja on jatkettukin jo sen kolmannen löydön parissa jonka lopputulos on mielestäni kaikista kivoin näistä kolmesta,siitä lisää sitten ensi kerralla:)

Kivuuksia tällekin viikolle♥

 


Roskalavalöytö 1/3,lipasto

Edelleen jatkuvasta "tavaramääränkohtuullistamisprojektistani" huolimatta todellisuus on vieläkin sellainen että minä haalin milloin mistäkin milloin mitäkin ja mies toppuuttelee,mitäpä sitä hyvää systeemiä muuttamaan:) Ja onhan se niin että jos ihminen,siis nainen,siis minä ,vaalin itsestäni mielikuvaa innokkaana tuunailijana niin onhan sitä matskuakin silloin oltava,mikä tuunailija se sellainen on jolla ei inspiksen iskiessä löydy mitään homman alle otettavaa,huonosti varustautunut sanon minä...

Tuohon toppuutteluun viitaten sattui pari viikkoa sitten sellainen ihme ettei taideta tässä torpassa toiste moista kokea,mies soitti töistä että työkohteen roskalavalla näyttäisi olevan (pitemmälle ei ehtinyt kun huusin innoissani totesin empien että joo tuo tänne vaan) pieni lipasto josta saattaisit tykätä.Mielessäni jo tuulettelin ja huutelin jipiaijeitä,nyt on toppuuttelut toppuuteltu vaan not gonna happen,oli mokoma KOLME!!! päivää miettinyt että viitsiikö lipastosta minulle mainita;)

 Kivan pikku lipaston kuitenkin sain ja vaikka tuo ruskea on just se mistä tykkään (olkkarin tv-senkki on samanvärinen ja alkuperäisessä asussaan) oli pinta niin epäsiistin näköinen ja entisöinti-innostus nollissa etä tuunattavaksi tämä päätyi...

Ensi aatos oli maalata lipasto kokonaan mustaksi,sen kun oli tarkoitus päätyä "miehenpuolelle" miehen puolelle sänkyä yöpöydän virkaa toimittamaan vaan niinkuin aina,suunnitelma muuttui tehdessä ja laminoin nuo laatikot kankaalla.Laminoinnista kirjoittelin aiemmin TÄÄLLÄ joten ei siitä enempää tällä kertaa,erona leipälaatikon laminointiin lakkaa vetelin kaksi kerrosta,muutoin oli samat kuviot.
Hintaa tälle tuli  neljäkymmentä senttiä,muihin hommiin hankittuja liimoja,lakkoja ja maalejahan EI TIETENKÄÄN lasketa joten kirpparilta ostetusta kankaasta muodotui tuo kamalahko menoerä,on tää tuunailu vaan kukkaroa rasittavaa hommaa,onneksi kuitenkin kivaa sellaista;)

Kankaan kuvio reunoissa vetää hieman vinksisvonksis,ei kuitenkaan tule mieltä painamaan missään vaiheessa elämänkaarta tuo vinksotus joten ihan kiva tästä mielestäni tuli,se itselleni tyypillinen höpsöysmomentti tästä kyllä yksinään puuttuu ( ellei höpsöysmomentiksi lasketa sitä että menee pilaamaan aivan hyvän huonekalun) ja värityskin on hieman latteahko mutta...

...yhdistettynä näihin sekalaisiin kuoseihin mielestäni just sopivan hassu,kauneushan kauheuden lisäksi on katsojan silmässä,samoin taitaa olla sen höpsöyden laita:)

Tuo otsikon 1/3:han viittaisi siihen että roskalavalöytöjä on tehty enemmänkin kuin tämä lipasto ja niin tosiaan onkin,seuraavassa tuunauksessa sitä höpsöysmomenttia ei tarvitse hakemalla hakea mutta siitä sitten lisää ensi kerralla:)

Höpsöyksiä alkavaan viikkoon ♥