Vahingossa "trendikäs" asensi kissateveen ja arpoi voittajat

Joskus on kummallisen pitkä matka asioiden suunnittelusta toteutukseen ja niin kävi tämänkin homman kanssa,Kukan telkkari odotti rapiat 4 vuotta kellarissa ennen kuin sain aikaiseksi asentaa sen toimintaan.

Kahdessa edellisessä kodissa meillä on kissan tv ollut käytössä ja voi miten siitä on riemua riittänytkään,se kun on tuo sisäkissan elämä muutoin niin kovin tylsää,kuka sitä nyt jaksaisi jatkuvasti syödä,nukkua ja saada osakseen kaikenlaisia hellittelyjä ja rapsutuksia?
Jaa no kuulostaa kyllä oikeastaan ihan mukavalta,pitäiskö tässä sisäkissaksi vallan ryhtyä...

Edellisessä kodissa asuessa heräsin kerran siihen kun ensin kuuluin kilahdus,sitten loiskahdus ja lopuksi naukaisu,en tiedä oliko Kukka kala-ateriaa tai kylpyä vailla vai olisiko lämpölampun päällä ollut mukava paikka makailla mutta niin vaan pääsin pelastamaan kissan ylipitkältä kylvyltä,saatoin kyllä mennä keskeyttämään hyvin alkaneen kalastusreissunkin,kuka näistä tietää...Vieläkin naurattaa kun muistelen kissan käytöstä mulahtamisen jälkeen,jokainen kissojen kanssa tekemissä ollut tietää varmasti miten kissa osaa käyttäytyä kuin mitään "noloa" ei olisi tapahtunut vaikka mitä olisi tapahtunut, ihan niinkuin Kukkakin,turkki vettä valuen tuijotti hetken että mitä toi nainen tossa hätäännyksissään häilää, teki parit piiiitkät venyttelyt ja aloitti turkkinsa nuoleskelun hyvinkin välinpitämättömän näköisenä.Siinä taas yksi asia josta ihmiset vois ottaa mallia,mitäs siitä vaikka välillä vähän mulahtaa, ainahan voi teeskennellä ettei mulahtanut,eiku siis..No en mä nyt keksikään mitään.

Kissateeveen-ohjelmien jatkuvuuden takaamiseksi tyttö halusi hankkia opaskyltin Kukalle,hieman epäillessäni osaako Kukka lukea ja vaikka osaiskin niin mahtaako ymmärtää englantia,tyttö tuijotti hetken että mitä toi äiti tossa horisee, teki parit piiiitkät venyttelyt ja aloitti puhelimensa räpläämisen hyvinkin välinpitämättömän näköisenä.Anna mun kaikki kestää,tyttären roolimallina on kissa!

Jokunen viikko sitten maalasin,osana sitä Ruotsin tuliaisista alkanutta lumivyöryä, nikkaroimani ikkunanpokakaapin ulkopuolen mustaksi,ajattelin kaapin ottavan itseään niskasta rungosta kiinni ja ryhdistäytyvän ja niinhän siinä kävikin,kivempi minusta noin kuin kokovalkoisena.Pari päivää myöhemmin menin jonkun blogin linkittämänä selailemaan erästä nettikuvastoa,lähellä oli etten jakkaralta pudonnut kun huomasin siellä  ällistyksekseni TÄMÄN KUVAN, haaveilin siinä sitten että olen kerrankin "trendikäs", tosin ihan vahingossa..

No niistä trendikkyyshaaveiluista tultiinkin sitten ryminällä alas heti seuraavan kirpparireissun jälkeen,ei pysty järjellä ymmärtämään käsittämään selittämään mihin kaikkeen ja minkä ihmeen takia ihminen voikaan silmänsä iskeä.Tai siis joka tyttöhän tarttee tollasen auton istuimeen tarkoitetun nappulajutun,eikös vaan tarttekin? Ensiajatuksena oli käyttää puupallerot johonkin tuunailuun,monta sataa palleroa 3 euron hintaan,vaan sitten menin ja kokeilin sitä tuon tuolin päälle ja niin siinä vaan kävi että jostain itselleni(kin) aukeamattomasta syystä tuo näyttää niin kivalta että saa jäädä tuohon,tosin se kiinnitettävä paremmin,valuvaista sorttia kun mokoma meinaa olla.

Edellisessä postauksessa hieman vilauttelin tuota olkkarin uutta järjestystä ja en nytkään malta paria kuvaa olla laittamatta,niin tyytyväinen siihen olen,ainakin siihen seuraavaan siivouspäivään asti.
Tietsikkapöytä siirtyi ikkunan alle,ihan hirmuisen kätevää,siinä sitä nyt kelpaa ikkunasta tuijotella ulos aurinkoisena päivänä. Mitään tekemistähän ikkunasta ulos tuijottelulla ei tietenkään ole sen tosiseikan kanssa että aurinkoisena päivänä sälekaihdinten ollessa auki näytöltä ei näe mitään peen vertaa. Pitäisköhän teen ennen kuin ajattelen-tyyppisen tyypin ottaa ja siirtää aurinkolasit tietsikkapöydän laatikkoon...

Samainen teen ennen kuin ajattelen-tyyppinen tyyppihän kotiutui parisen viikkoa sitten kirpparilta pyöreän keittiönpöydän jota ei tiennyt tarvitsevansa kanssa.Tarpeeton tarpeet keksii ja niin kävi tällekin, jalat poikki ja viilutetun pöytälevyn ärsyttävän varoen tehty hionta, tarkkasilmäisenä huomasin vasta kotona että pöytälevy oli ällöttävän tahmea, millä lie joku yritänyt sitä käsitellä. Jalkojen maalausta mietin vielä,kerrankin ennen kuin teen.

Sohva siirtyi takaisin vanhalle paikalleen oltuaan päivän vastakkaisella seinustalla, en tiedä mitä mielessäni liikkui kun sen lyhyelle seinustalle siirsin,oli tuo pitkä seinusta aika "metkan" näköinen kun ensin oli akvaario-taso,sitten tv-taso,sitten heteka ja hännän huippuna tietsikkapöytä,ei harmita etten ottanut kuvaa,olipahan muuten pötkylä en paremmin sano.
Pikkusen pötkylähän tuo on vieläkin vaan ei kauaa,tuohon mattojen väliin ja hieman päällekin tulee yksi juttu jota olen tekemässä yhdestä jutusta,ihan kohta tartun julmetun kokoiseen puukkosahaan ja alan surruutella joten yhdestä jutusta tehtävästä jutusta pääsen tännekin kirjoittelemaan ihan pian,olettaen että puukkosahan käytön jälkeen on sormet tallella,mies taisi sitä hieman epäillä jos mitään pystyn päättelemään huolestuneista katseista,kamalasta varoittelusta ja annetuista ohjeista joita tuossa aamutuimaan ennen hänen töihinlähtöään sain,siis ihan kuin mä olisin tyyppi joka tekee ennenkuin ajattelee...

Pitkien pölinöitten päätteeksi ne arvonnan voittajat,arpaonni suosi Irmastiinaa Luonto sisustaa -kirjan muodossa ja Rouva Kivitikkaa Neulo virkkaa kirjo jämälangasta-kirjan suhteen,laitan s.postia ihan tuotapikaa :)

                            Aurinkoista tiistaita sulle♥


Olkkarin muutosta & kirja-arvonta

En usko ollenkaan olevani maailman historian ensimmäinen ihminen jolle on käynyt niinkuin mulle kävi viime viikolla,ihan varmasti joku saman kokenut istuu siellä lukemassa ja nyökyttelemässä tietävä ilme kasvoillaan...


Sen jälkeen kun aloitin eroon ylimääräisestä tavarasta-projektini siivoaminen on muuttunut paljon helpommaksi,niitä kasoja,kekoja ja pinkkoja ei vaan kerry vanhaan malliin kun kamaa on vähemmän. En olisi koskaan uskonut sanovani näin mutta sanonpahan nyt sitten kuitenkin,tavallaan se on tylsääkin,siivoamisen jälkeen ei tunnu niin siistiltä kun ei ole niitä kasoja,kekoja ja pinkkoja joutunut raivaamaan,jää se sainhan mä sen kaaoksen kesytettyä-voittajafiilis saavuttamatta:)
Ja aikaakin jää,jää jopa niin paljon aikaa että kesken sen siivouksen joka ei oikeastaan siivousta olekaan päähän pätkähtää että vaihdanpa järjestystä,sitten ainakin varmasti näyttää ja tuntuu erilaiselta..


Pieni hetki mielikuvittelua,tuo tuonne,tää tähän ja tuo tuonne ja ei muuta kuin hommiin,kuka sitä nyt mittailemaan vaivautuisi. Johan alkoi kasoja,kekoja ja pinkkoja syntyä,neljän tunnin päästä kun mies kotiutui töistä,minä makasin jalkalampun valossa (joka oli väärällä paikalla) sohvalla (joka oli väärällä paikalla) kuppi kahvia edessäni sohvapöydällä (joka oli väärällä paikalla) tuijottamassa tvtä (joka oli väärällä paikalla) ja osaamatta oikein päättää pitäisko itkeä vai nauraa.Valitsin kuitenkin jälkimmäisen ja ajattelin että huomenna on päivä uus ja niinhän se olikin,ihan kiva järjestys olkkariin muotoutui.
Ja näytti muuten todellakin siivotulta ja tuntui myös.


Ennen kuvat on vanhoja mutta järjestys kuitenkin melko sama kuin vielä viime viikolla,yritin löytää samoista kulmista otetut kuvat kuitenkin.


Korin (aiv?) löysin viime viikolla kirpparilta,maksoin siitä omalla kirppishintamittapuullani ison summan,15 euroa, mutta kun olen tuollaista haikaillut niin ostettavahan se oli kun kohdalle osui.Hintaa tosin kompensoi (VM-carpetin cameron-)matto joka on roskislöytö,ei tosin minun,minä ostin sen 6 eurolla ja ovh. näyttää olevan lähemmäs 200 euroa joten enköhän mä ton korin ostohintajärkytyksestä toivu tolpilleni ihan pian.


Kaikki hetekan tekstiilit ja korissa oleva peitto,lukuunottamatta TIINAN arvonnassa voittamaani pellavatyynyä, ovat myös peräisin kirpparilta,ihan kivoja juttuja sieltä kyllä löytää tarpeeksi usein kun kiertää.Tikkaat nikkaroitiin miehen kanssa yhteisvoimin,tais odottaa seipäät partsilla kolmisen vuotta tikkaiksi päätymistä joten oli kyllä jo aikakin.Potkun persauksille antoi Pinterestissä näkemäni kuva (TÄMÄ) tikkaisiin ripustetuista pallovaloista ja ihan kiva tuosta omastakin versiosta tuli.


Sitten siihen kirja-arvontaan,arvonta alkaa nyt ja päättyy tämän viikon sunnuntaina.


Arvon 2 kirjaa, Sanna Vatasen Neulo virkkaa kirjo jämälangasta ja Susanna Uusitalon ja Ritva Tuomen Luonto sisustaa.

Kirjojen nimien kohdalla on linkit joista niihin pääsee tutustumaan hieman tarkemmin.Yhden arvan taktiikalla mennään ja mullahan on tapana arvontojen yhteydessä kysellä kaikenlaista,utelias kun olen ja nyt kysynkin seuraavaa:Oletko sinä keksinyt itsellesi "sisustusääntöjä" ja jos olet niin noudatatko niitä? Mulla ainakin sääntöjä piisaa ja jokaikistä olen tainnut rikkoa,tv ei saa näkyä heti huoneeseen astuessa,olen rikkonut,ei tvtä ikkunan alle,olen rikkonut,huoneeseen tultaessa pitää olla tyhjää tilaa eikä saa olla kalusteita kulkureittien tukkeena,olen rikkonut,meille ei keltaista tule,eipä vissiin  tulekaan muuta kuin ihan pikkuisen keltaista tapettia eteisen seinään jne. , tätä vois jatkaa loputtomiin mutta luulen että kysymys aukeaa näillä esimerkeillä paremmin kuin hyvin.
Mainitsethan kommentissa myös kumpaa kirjaa tavoittelet.

                                          
Ai niin,syy miksi kuvailin vain yhtä olkkarin nurkkaa on viimeviikkoisessa kirppisreissussa,lähtiessäni en tiennyt tarvitsevani pientä pyöreää keittiönpöytää mutta sellaisen kanssa kuitenkin kotiuduin.Kotona huomasin olleeni oikeassa,en mä sellaista tarttekaan ja siksipä tuo pöytä on nyt projektin alla,samoin kuin olkkarin vanha pöytä,samoin kuin keittiön pöytä,voisko joku pysäyttää tän lumipallon:) Onhan tässäkin tietysti puolensa,nää kun saa tehtyä ja siivoaa niin taatusti tuntuu taas siivotulta...
                                   Kivaa keskiviikkoa sulle♥                                


Partsilta

Kummallinen on virtuaalimaailma, tässä on nyt kulunut suurinpiirtein viikon päivät etten ole päässyt blogger-tiliini kirjautumaan ja voin kertoa että meikälaisen olemattomilla tietoteknisillä taidoilla on höyry noussut päästä kun olen ongelmaa yrittänyt ratkaista,tänään sitten selvisi että tytön "luoman" google+-tilin salasana on vaihtunut blogger-tilini salasanaksi,en tajua miten se voi olla mahdollista?!Ei mun järjenjuoksun mukaan mitenkään ja muutenkin taidan todeta kuten kyseisen google+-tilin omistaja niin usein nykyisin:ihan sama,problem solved...

Männä viikolla nakkasin loputkin kesäkukat menemään ja sisustelin partsille vähän syksyisempää ilmettä.Pitkästä lack-hyllystä ja harkoista kasasin kaipaamani tason tuonne. Terran miesmyyjällä ei jostain syystä pokka pitänyt kun ilmoitin tarvitsevani 3 sellaista jännää harkkoa, siis niitä sellaisia joita nykyään käytetään paljon sisustuksessa? Ai et ole koskaan kuullutkaan? Miten niin rakentamiseen tarkoitettuja? Näitäkö ostetaan yleensä hieman kolmea suurempi määrä? Mitä,ai tuhansia kappaleita,no en kai mää kaksovisella pikkukotterolla tänne olis ajanu jos niin paljon tarttisin? Kumma heppu,jäi hekotellen vilkuttamaan perään,en tajuu...

"Pullopoka" päätyi vaihteeksi partsille,näytti jotenkin ankealta siltään ja kokeilin siihen noita musta-valkoisia valokuvia ja ihan kiva siitä tulikin.

Kirppislöytöpäiväpeittokin päätyi parvekkeelle,ainakin siihen asti kun keksin/löydän tuohon jotain muuta.

TANNIN-blogista nappasin idean säilykepurkkeihin "istutetuista" kävyistä,aika söpösiä mielestäni.

Ensi viikolla pitäis lähteä taas rautakauppaan,ostin parvekkeelle sopivan viiniköynnöksen ja koska ilman muuta oletan sen selviävän kevääseen asti hengissä niin ajattelin laittaa tuohon seinälle kiipeilytueksi sellaisen rautalankaisen jutskan jossa on niitä neliöitä,saas nähdä tietääkö rautakaupan myyjä mitä tarkoitan...

Omiin silmiini kaikista kivoin juttu parvekkeella on pitsipallovarjostin jonka sisälle ompelin led-valot,aivan ihanan näköinen pimeällä,laitan kuvan kunhan muistan ottaa:)

Semmosta tänään,ensi kerralla varmaan olkkarin uusia tuulia,lähti taas "siivous"päivänä ajatus hieman muualle kuin siihen siivoamiseen...

                                   Muikeuksia alkavaan viikkoon♥        


So happy I could die? No en nyt sentään

Olen joskus aiemminkin kirjoitellut noista ärsyttävistä sanoista ja sanonnoista,siis kuka muka oikeasti on niin onnellinen että vois kuolla? Ei varmasti tosi paikan tullen kukaan ja minä en ainakaan vaikka superonnellisissa tunnelmissa nyt olenkin,viimeinen sytostaattitiputus oli tänään ja mun tunnelmat on ihan päinvastaiset sanonnan kanssa,olen niin onnellinen että voin elää ja menishän siinä hyvät myrkkyhoidotkin hukkaan jos sen takia että olen onnellinen niiden hyvin sujumisesta ja loppumisesta voisin kuolla.Hieman rankempaa huumoria ehkä herkimmille mutta mun mielestä omista asioistaan saa vitsailla niin paljon kuin sielu sietää ja kantti kestää,muiden asioista,eikä varsinkaan sairauksista vitsaileminen ei kuulu mun tapoihin,ihan varuiksi kirjoitan tämän kun mun "syöpähuumorini" ei ole kaikille sitä kuuntelemaan joutuneille ihan täysin auennut.Niinkuin nyt esimerkiksi sekään tapaus kun tytön kevätjuhla oli päivälleen 2 viikkoa ensimmäisen sytostaatin jälkeen,aika jolloin yleisimmin alkaa hiustenlähtö ja sehän muuten alkoi,niin kauheita tuppoja irtoili etten uskaltanut hiuksia ennen juhlaa kammata.Juhlasta kotiin kävellessä oli kamala tuuli,heiluttelin hiuksiani ja isoja tuppoja lähti tuulen mukana.Minähän sain hysteerisen naurukohtauksen,totesin että nyt allekirjoitan sanonnan:tuulee niin että tukka lähtee päästä. Arvatkaas naurattiko miestä? No ei naurattanut,totesi järkyttyneen näköisenä että miten voit nauraa tuollaiselle asialle.Vastasin kuten edellä kirjoitin,kenenkään muun hiustenlähdölle en nauraisi (ellei hän nauraisi sille itse) mutta omalleni saan nauraa niin paljon kuin sielu sietää ja kantti kestää ja olen muuten moneen kertaan nauranutkin,onhan tuo aika naurattavaa etten sanoisi...
Yksi sanonta joka on pitkään ihmetyttänyt ja välillä ärsyttänytkin on "mikä ei tapa,vahvistaa.Tällä hetkellä ei ihan tunnu tuolta,ehkä se vahvistuminen seuraa sitten myöhemmin,siitäkin huolimatta jaan  täällä TÄMÄN videon,fiilis oli kuitenkin tänään hoidossa tälläinen,en ihan tanssiksi pistänyt mutta en paljon muutakaan. Nyt laitan kyllä♥

                                                ♥♥♥





Mykkäkoulukouluun opiskelemaan?

Olen tainnut täälläkin joskus kirjoitella siitä miten (ei sillä että olisin koskaan ikinä milloinkaan mistään suuttunut tai loukkaantunut) vaikeaa mun on pitää mykkäkoulua,sanainen arkkuni ei osoita tyhjenemisen merkkejä,ei vaikka parhaani olen tehnyt.Suurin syypää moiseen kyvyttömyyteen lienee kuitenkin se että jostain kumman syystä parhaat väitteet ja vasta-argumentit tulee mieleen silloin kun yrittää olla hiljaa,siis jos yrittäis olla hiljaa.

Nyt on kuitenkin ehkä pakko alkaa opiskelemaan mykkäkoulua,ehkä jopa alkaa pitää sellaista...

Aiemmin työpöydän ja sen jälkeen yöpöytien jalkoina toimineet singerin jalat on olleet jäähyllä keltsussa ja tässä päivänä eräänä sain mielihalun laittaa ne jälleen yöpöydiksi.Paikalliselta ekocenter raksalta kävin ostamassa kaksi vanhaa kaapin ovea,maksoivat kokonaisen euron kappale, ja maalasin ne liitutaulumaalilla.

Pikkusen on naftit,silmälaserin toiminnassa oli häikkää mutta menettelevät,ei se oo niin nuukaa eikä justiinsa.

Eikä se ole tuunaus eikä mikään tässä huushollissa jonka seurauksena ei huonekalujen järjestys vaihdu,ihan vahingossa huomasin että toisinpäin käännettyinä sängynpäädyn virkaa toimittavat lavat mahtuvat ikkunalaudan alle ja ilma/lämpökin mahtuu mukavasti kiertämään kun pääty ei ole umpinainen.Yli neljä vuotta ollaan tässä asuttu ja nyt vasta huomasin että sänky mahtuu noinkin päin,aina on ollut jommalla kummalla ehjällä seinällä.Pitäis vissiin tosiaan huollattaa tuo silmälaser...

Aika kivat niistä tuli mutta mitä tekee liitutauluyöpöydillä jos niihin ei kirjoita mitään, kummoistakaan romantikkoa musta ei saa tekemälläkään joten sen sorttiset tekstit on unohdettava,ainoa ratkaisu taitaa tosiaan olla se mykkäkoulun opettelu,vois sitten suutuksissaan kirjoitella tulikiven katkuisia viestejä yöpöytään, tosin se vaatis sitten jo todella paljon ISOMMAN pöytälevyn...

Joten jos sulla on antaa jonkun hyvän mykkäkoulukoulun yhteystietoja,otan ne ilolla vastaan,siihen asti kun hyvä koulutuspaikka löytyy täytyy keksiä jotain muuta kirjoiteltavaa ja jatkaa ihan hyväksi havaitulla päläpälälinjalla.

                                          Kivaa tiistaita♥