So happy I could die? No en nyt sentään

Olen joskus aiemminkin kirjoitellut noista ärsyttävistä sanoista ja sanonnoista,siis kuka muka oikeasti on niin onnellinen että vois kuolla? Ei varmasti tosi paikan tullen kukaan ja minä en ainakaan vaikka superonnellisissa tunnelmissa nyt olenkin,viimeinen sytostaattitiputus oli tänään ja mun tunnelmat on ihan päinvastaiset sanonnan kanssa,olen niin onnellinen että voin elää ja menishän siinä hyvät myrkkyhoidotkin hukkaan jos sen takia että olen onnellinen niiden hyvin sujumisesta ja loppumisesta voisin kuolla.Hieman rankempaa huumoria ehkä herkimmille mutta mun mielestä omista asioistaan saa vitsailla niin paljon kuin sielu sietää ja kantti kestää,muiden asioista,eikä varsinkaan sairauksista vitsaileminen ei kuulu mun tapoihin,ihan varuiksi kirjoitan tämän kun mun "syöpähuumorini" ei ole kaikille sitä kuuntelemaan joutuneille ihan täysin auennut.Niinkuin nyt esimerkiksi sekään tapaus kun tytön kevätjuhla oli päivälleen 2 viikkoa ensimmäisen sytostaatin jälkeen,aika jolloin yleisimmin alkaa hiustenlähtö ja sehän muuten alkoi,niin kauheita tuppoja irtoili etten uskaltanut hiuksia ennen juhlaa kammata.Juhlasta kotiin kävellessä oli kamala tuuli,heiluttelin hiuksiani ja isoja tuppoja lähti tuulen mukana.Minähän sain hysteerisen naurukohtauksen,totesin että nyt allekirjoitan sanonnan:tuulee niin että tukka lähtee päästä. Arvatkaas naurattiko miestä? No ei naurattanut,totesi järkyttyneen näköisenä että miten voit nauraa tuollaiselle asialle.Vastasin kuten edellä kirjoitin,kenenkään muun hiustenlähdölle en nauraisi (ellei hän nauraisi sille itse) mutta omalleni saan nauraa niin paljon kuin sielu sietää ja kantti kestää ja olen muuten moneen kertaan nauranutkin,onhan tuo aika naurattavaa etten sanoisi...
Yksi sanonta joka on pitkään ihmetyttänyt ja välillä ärsyttänytkin on "mikä ei tapa,vahvistaa.Tällä hetkellä ei ihan tunnu tuolta,ehkä se vahvistuminen seuraa sitten myöhemmin,siitäkin huolimatta jaan  täällä TÄMÄN videon,fiilis oli kuitenkin tänään hoidossa tälläinen,en ihan tanssiksi pistänyt mutta en paljon muutakaan. Nyt laitan kyllä♥

                                                ♥♥♥





Mykkäkoulukouluun opiskelemaan?

Olen tainnut täälläkin joskus kirjoitella siitä miten (ei sillä että olisin koskaan ikinä milloinkaan mistään suuttunut tai loukkaantunut) vaikeaa mun on pitää mykkäkoulua,sanainen arkkuni ei osoita tyhjenemisen merkkejä,ei vaikka parhaani olen tehnyt.Suurin syypää moiseen kyvyttömyyteen lienee kuitenkin se että jostain kumman syystä parhaat väitteet ja vasta-argumentit tulee mieleen silloin kun yrittää olla hiljaa,siis jos yrittäis olla hiljaa.

Nyt on kuitenkin ehkä pakko alkaa opiskelemaan mykkäkoulua,ehkä jopa alkaa pitää sellaista...

Aiemmin työpöydän ja sen jälkeen yöpöytien jalkoina toimineet singerin jalat on olleet jäähyllä keltsussa ja tässä päivänä eräänä sain mielihalun laittaa ne jälleen yöpöydiksi.Paikalliselta ekocenter raksalta kävin ostamassa kaksi vanhaa kaapin ovea,maksoivat kokonaisen euron kappale, ja maalasin ne liitutaulumaalilla.

Pikkusen on naftit,silmälaserin toiminnassa oli häikkää mutta menettelevät,ei se oo niin nuukaa eikä justiinsa.

Eikä se ole tuunaus eikä mikään tässä huushollissa jonka seurauksena ei huonekalujen järjestys vaihdu,ihan vahingossa huomasin että toisinpäin käännettyinä sängynpäädyn virkaa toimittavat lavat mahtuvat ikkunalaudan alle ja ilma/lämpökin mahtuu mukavasti kiertämään kun pääty ei ole umpinainen.Yli neljä vuotta ollaan tässä asuttu ja nyt vasta huomasin että sänky mahtuu noinkin päin,aina on ollut jommalla kummalla ehjällä seinällä.Pitäis vissiin tosiaan huollattaa tuo silmälaser...

Aika kivat niistä tuli mutta mitä tekee liitutauluyöpöydillä jos niihin ei kirjoita mitään, kummoistakaan romantikkoa musta ei saa tekemälläkään joten sen sorttiset tekstit on unohdettava,ainoa ratkaisu taitaa tosiaan olla se mykkäkoulun opettelu,vois sitten suutuksissaan kirjoitella tulikiven katkuisia viestejä yöpöytään, tosin se vaatis sitten jo todella paljon ISOMMAN pöytälevyn...

Joten jos sulla on antaa jonkun hyvän mykkäkoulukoulun yhteystietoja,otan ne ilolla vastaan,siihen asti kun hyvä koulutuspaikka löytyy täytyy keksiä jotain muuta kirjoiteltavaa ja jatkaa ihan hyväksi havaitulla päläpälälinjalla.

                                          Kivaa tiistaita♥


Hups,melkein vahingossa tapetoin

Mulle on viimeisen kuukauden aikana ilmestynyt 2-3 lisätuntia vuorokauteen,tai no ei se päivä ole yhtään pidentynyt vaan unentarve on jostain kumman syystä vähentynyt.Eilen aamulla olin puoli viiden aikaan aamukahvilla mietiskelemässä että mitäs sitten keksis,mitään metelihommia ei siihen aikaan uskalla kerrostalossa aloittaa joten päätin siivota komeron.

Komeron siivous loppui lyhyeen kun silmät osuivat kahteen ihan aitoon retrotapettirullaan jotka eräs ystävä jo viime kesänä mulle tuliaiseksi toi,askarteluun nuo oli tarkoitus käyttää vaan unenpuutteesta aamuenergiasta johtuen toisin kävi.
Eihän mulla liisteriä ollut mutta muistin nähneeni netissä VEHNÄJAUHOLIISTERIN ohjeen ja oli muuten harvinaisen pitkä tunti odotella kuuteen asti miehen töihinlähtöä jotta pääsisin liisteriä keittelemään,tapetin väristä ja kukkakuviosta johtuen päättelin että on parempi mainita tapetoinnista vasta sitten kun tapetti on jo seinässä.

 Jos multa ois vaikkapa viime viikolla kysytty että laittaisitko eteiseen keltaisen tapetin niin vastaus ois ollut ehdoton ei vaan niin on naisen mieli muuttuvainen,tykkään tuosta tosi paljon!

 Soittelin kyllä jo tapetin lahjoittajalle että onko sitä lisää ajatuksena tapetoida koko eteinen mutta oikeastaan se ois ehkä jo liikaa,tuossa mihin tapetti loppuu on lista kohdassa jossa levyseinä vaihtuu kiviseinään ja siitä sitten aloitin tapetoinnin,toiseen suuntaan tapetti jatkuu tytön huoneen oven päälle asti.

 Kun tapetti oli seinässä aloin miettiä että jaahas,mitäs selittelis miehelle,vaikka aina sanonkin ettei hän olohuoneessa telkkarin edessä seisovaa norsua pienempää muutosta huomaa niin jotenkin tuli sellainen olo että tuon saattais jopa huomata.Ehkä.

Ostin Ruotsin reissulta eteiseen maton joka on oikeasti sellainen rantamatto,siitä se selitys sitten lähti.

 Soitto miehelle ja kysymys,mitä sulle tulee ensimmäisenä mieleen sanasta ranta? "Pienoisen" ihmettelyn jälkeen mies vastasi just niinkuin ajattelin,nimittäin aurinko.Ei mulla muuta,meidän rantamatto kaipaskin hieman aurinkoa,heippa sanoin minä ja lopetin puhelun.
Eipä tuo töistä tullessaan ja tämän aurinkoisen (ranta)näkymän nähdessään muuten seinää kommentoinut kuin naureskellen totesi että oot sä aikamoinen,en aina ymmärrä sun logiikkaas?

 Se ei yllätä,en mä toisinaan ymmärrä itsekään omaa logiikkaani vaikka onhan esimerkiksi tämä aika loogista: jääkarhudokkarin katsomisen aikana päsähtää päähän (paholaisen hilloa varten,itseäni huvittava yhdistelmä,söpönen nalle ja äsäkkä hilloke) keräilemäni nallelasipurkit,hitsi niistähän mä saan jääkarhutuikut,vai pitäiskö sanoa jäänalletuikut,ihan loogista,eikös vain:

Ainahan se ajatus jostain lähtee

Sen pidemmittä pölinöittä siitä miten mainio,ihanan lämmin,rentouttava,arkihuolesi kaikki heitä-tyyppinen kesä- ja siinä samalla blogiloma täällä on nautiskellen vietetty totean että lämpimästä säästä huolimatta täällä on meneillään aikamoinen lumipalloefekti,saattais tuota mies joku jopa lumivyöryefektiksikin kutsua, joka sai alkunsa parista pienestä Tukholman tuliaisesta.

Tuliaiset meinasivat tuottaa ensin päänvaivaa,jokaisen vähänkin kiinnostavan jutun kohdalla mietin että tuollakin rahalla saisin kirpparilta sitä ja tätä ja vielä tuotakin,mies jo siinä hieman kimmahti että nyt menet ja ostat jotain ihan kaupasta etkä aina niistä roinamarketeista...Näin meillä.

Tyttö ihastui Hemtexillä kuvan kappaverhoon ja kun en sitä itsekään hassumpana pitänyt niin meidän ikkunaanhan se sitten päätyi..


Siitä se ajatus sitten lähtikin omille teilleen,minusta musta on jotenkin sellainen väri että se tarttee parin itselleen ja kun jo pitempään olin suunnitellut isoa liitutaulua niin...


...liitutaulun virkaa pääsi toimittamaan kylppärin ovi.


Tiesinhän minä jo ovea maalatessani että musta maali on mustaa mutta jotenkin se ovi sitten maalattuna näytti niin...

 No mustaakin mustemmalta ja sehän alkoi kapan kanssa mokoma huudella parikseen jotain muuta mustaa tai ainakin musta-valkoista.


Parinmuodostus on kohtuullisen vakava asia joten otin huutelut tosissani ja päällystin jääkaapin manga-sarjakuvilla,tämä olikin siitä harvinaislaatuinen tuninki että koko perhe tykkäsi,sellaista ei kovin usein tapahdu,jos ei kukaan muu ole vastahankaan niin ainakin kissa.


Aikoinaan kun tätä kotia rempattiin niin erillisestä keittiöstä tehtiin avokeittiö ja olen pitänyt sitä ehkä koko rempan onnistuneimpana ratkaisuna vaan nyt en ole enää ihan varma.Tuli tässä vaan mieleen että jos keittiössä olis ovi jonka olisin vetänyt kiinni niin ehkäpä kappaverhon,liitutauluoven ja mangajääkaapin parinmuodostushuutelut eivät olis kantautuneet muihin huoneisiin asti;)

                                   Kivaa viikkoa just sulle♥



Straussia takaliston alle & tuunaamaton tuunaus

Ostin kirpparilta "matkamuisto"huivin (1,50) Tonava kaunoisen nuoteilla varustettuna,silmissäni siinsi siitä ommeltu tyynynpäällinen vaan niinhän siinä taas kävi että uusiks meni suunnitelmat...
...niinkuin meni jo aiemmin tämän pianojakkaran kanssa,sen ostin kirpparilta (10e) tarkoituksenani tehdä jalkaosasta jalka siihen pöytään joka mun piti tehdä vanerilaatikosta josta ei sitten tullutkaan pöytää vaan seinäkaappi...


Ihan kiva jakkara noinkin,ehkä kuitenkin hieman synkähkö joten huivi päätyikin sitten jakkaran verhoiluun. Mulla on jäänyt hieman pakkomielteeksi tuo vanhoina hankittujen kalusteiden kankaiden alle kurkkailu,ette muuten usko mitä kaikkea tuli verhoiluaikoina nähtyä/löydettyä, hyi ja yäks sanon mä...

Tykkään kyllä lopputuloksesta vaan saattaa käydä kalliiksi,kai se on nyt pianokin hankittava kun kerran jakkarakin on ?

Jo pari vuotta sitten ostin kirpparilta ompelulaatikon josta oli tarkoitus muokkailla mieluinen päällystämällä se uudestaan,tuunaamatta kuitenkin jäi kun tyttö otti laatikon käyttöönsä,tykkäsi siitä ihan tuollaisenaan.Nyt pääsin laatikkoon iskemään kynteni ja kuinkas sitten kävikään...

Kankaiden alta paljastui niin söpönen puurasia etten mä raaskinut sille, ainakaan vielä, mitään tehdä joten tuunaamatta on edelleen, purkaminen kun ei ole tuunaamista,näin mua jälkikasvun toimesta informoitiin ja kukapas minä olen viisaammilleni vastaan väittämään...

Antaa nyt toistaiseksi olla tuollaisenaan,äkkiäkös sen sitten päällystää tai maalaa jos kyllästys iskee.
Maanantaina sain materiaalia jollaista mulla ei ole aiemmin ollutkaan ne kun on aina kerenneet palaa, mies toi pussillisen (katto)päreitä:D Ei voida oikein puhua enää hienovaraisesta vihjailusta,voiko mun pinnan pituutta enää tuon selvemmin kommentoida,ilman että sanoo sanaakaan;) Idea, joskin melko hatara ja varmasti moneen kertaan muuttuva, näiden käyttämiseen jo onkin, nähtäväksi jää palaako päreet ennen kuin suunnitelma on selkiintynyt...

Kollaasiseinäkin on täällä edistynyt,sopivan höpsöä taitaa pukata kun tyttö totesi ensin että tosi kiva, hetki hiljaisuutta ja kysymys,mitäs sä nyt äiti olitkaan,neljä vai kolme vai nelkytkolme;)

                   Kivuuksia keskiviikkoon♥