Hattulaatikko = Leipälaatikko

Mitä yhteistä on leivällä ja hattulaatikolla? Tai tuubihuivilla ja pöytäliinalla? Entäs hattulaatikolla, tuubihuivilla ja leivällä?

Äkkiseltään luulis että ei mitään mutta usko pois, on niillä.
Kirpparilta löytyi pallokuosinen tuubihuivi josta tein pöytäliinan, mitä siitä että huivi on niin ohutta kangasta että pelkkä katsominen saa sen kymmenelle rutulle, liina näyttää hyväntuuliselta ja sehän se on pöytäliinan tärkein tehtävä. Hyväntuulisen liinan seurassa vanha leipälaatikko alkoi näyttää pahantuuliselta joten tein vanhasta hattulaatikosta meille uuden leipälaatikon kun kerran tuubihuiviakin jäljelle jäi, ei se leipälaatikolta näytä vaan ihan hattulaatikolta edelleen, ehkä jopa entistä enemmän hattulaatikolta mutta hyväntuuliselta kuitenkin vanhaan  verrattuna.
Voi että sä oot lapsellinen totes tyttö ja itse olen aikalailla samaa mieltä...



Hattuleipälaatikon viereen pääsivät paikkaa pitämään viime aikojen kirppislöydöt, mutteripannua ja hyasinttia lukuunottamatta kaikki tavarat ovat kirpparilta peräisin ja hinnaltaan 20-50 senttiä, sillä tavalla tietysti jännä että olen ostanut nämä pitäessäni itse kirppispöytää tavaranvähennysprojektin tiimoilta mutta tää nyt vaan on niin tätä, mulla ei ole minkäänlaista intoa shoppailuun uuden tavaran suhteen mutta annas olla kun kirpparin oven aukaisen, pitäis varmaan jättää aukaisematta mutta toistaiseksi en ole pystynyt, ehkä joskus tai sitten ei.
Nuo pikkukupit olivat oikea löytö mielestäni, Filippa K espressomukeja kaksi kipaletta 50 sentillä, pikainen kuukkelointi kertoi noiden maksavan rapiat kolmekymppiä joten mä vähän niinku säästin kolmekymppiä. Siis tosi vähän niinku.


Tuolla edellisessä postauksessa kerroinkin että kaikkea kivaa on tekeillä ja tulossa ja yks niistä kivoista jutuista on se että eilen ilmestyneessä Unelmien talo ja koti-lehdessä oli juttu meiltä, kohtuullisen outoa mutta kuitenkin ihan hitsin kivaa nähdä painettuna ammattikuvaajan ottamia kuvia omasta kodista, huvitti kun ihan rauhallisin mielin odottelin lehteä joka ei sitten postin mukana tullutkaan, siihen loppui rauhallisuus, hippulat vinkuen painelin kaupasta hakemaan irtonumeroa, ei vaan pystyny kyenny malttanu odottaa tähän päivään.

Kivaa torstaita sulle ♥


Intiaanipäällikkö Istuva Härkä

Pikkutytöstä asti olen "ihaillut" inkkareita, toinen lapsuuteni lempparileikeistä oli leikkiä inkkarityttöä, toinen oli pieni talo preerialla-leikki, pieni ristiriita ehken näiden leikkien välillä vaan sitähän se ihmisen, ainakin naisen, ainakin minun elämäni on, ristiriitaisuuksia täynnä.


Jo jonkin aikaa sitten pääsin valitsemaan DESENIO.FI- verkkokaupasta muutaman julisteen ja vaikka valikoima on suuri ja kivuuksia täynnä mikä tekee valinnoista jos nyt ei vaikeaa niin kohtuullisen haastavaa ainakin minulle niin kahta kertaa ei tarvinnut miettiä tämän inkkaripäällikkö ISTUVAN HÄRÄN nähdessäni.
Kirpparilta löytyneet strutsin(?)sulat päätyivät kehyksen nurkkaan roikuskelemaan, tarkoitus on tuohon kyllä itse tehdä pieni inkkaripäähine, katselin jo niitä lasten jutskia mutta liian värikkäitä ovat mulle ja sainkin tytön perhoja sitovalta kummilta vinkin että kalastuskaupoissa on loisteliaat valikoimat sulkia, miten on voinut mennä multa aiemmin ohi tuollainen tieto, ne erilaiset sulatkin kun kuuluu lempparijuttuihin.


Siksipä toinen valitsemani juliste oli sulka-aiheinen (jotenkin olen vieläkin järkyttäytynyt etten monista, monista ihanista perhosjulisteista onnistunut sitä ihaninta valitsemaan vaan aivan varmasti meille sellainenkin vielä päätyy kunhan saan päätöksen tehtyä, tää eiku tää eiku tää-linjalla olen vielä) joka päätyi makkarin seinälle.




Tyttö halusi yhden julisteen valita omaan huoneeseensa ja hieman yllätyin kun valinta osui allaolevaan julisteeseen, mulla kun on taipumus pitää tyttöä ihan vauvana kun ei millään meinaa tajuta että ensi vuonna on jo yläasteikäinen, iiks ja apua!
Seinälle pääsyä juliste vielä odottaa, tytöllä on tarkoitus vaihtaa huoneessaan järjestystä ja vaikka on pienestä asti seuraillut mun tapaa naulata ja naputella tauluja sinne tänne ees ja taas niin sanoi että laitetaan se seinälle vasta kun tiedän missä järjestyksessä huonekalut ovat. Muna on viisaampi kuin kana ja tytöstä polvi paranee, niin se vaan on.


Mulla taitaa olla joku lapsuuden trauma kun en saanut julisteita laitella mihin haluan ja miten haluan, siksi kai meillä saa niin tehdä kuten kuvasta näkyy, eikä ahdista yhtään julistepaljous vaan minunkin silmiini nuo kaksi julisteilla peitettyä seinää ovat sikamakeet.


Sikamakeeta on sekin että mulla on elämäni eka, saattaa tosin olla vikakin, ikioma alekoodi :) 7.12 saakka saa koodilla Kirsixmas DESENIO.FI - verkkokaupasta -15% alennuksen kaikista julisteista, suosittelen tutustumista loistavaan valikoimaan. Itse tilasin pari julistetta pukinkonttiin, saas nähdä kuinka kovasti yllätyn kun jouluna pakettini aukaisen...

Loppuun vielä yksi hyvä, oikeastaan loistava uutinen; välillä tulee liikaakin mietittyä asioita, viime tiistaina en kuitenkaan miettinyt kuin noin kolme minuuttia kun pistin hakemuksen koulutukseen jonka hakuaika oli jo päättynyt, torstaina olinkin jo haastattelussa, portfolio ois pitänyt olla mukana mutta omani on sähköinen, en muistanut salasanaa, en edes sivustoa jolle sen olen tallentanut mutta kaahotuksestani huolimatta tai ehkä juuri siksi sain eilen tiedon että olen tullut valituksi käsityöntekijän ammattitutkintoa suorittamaan, oon ihan hirmuisen tyytyväinen, mullahan on vuosia muhinut mielessä yksi kierrätykseen liittyvä "yritysidea", taidan olla tuon koulutuksen jälkeen, jos en nyt maalissa niin ainakin monta askelta lähempänä tuon haaveen toteutumista, now I call it a plan, jippiaijei!

Kaikenlaista muutakin kivaa on tiedossa mutta niistä lisää myöhemmin (tai ennemmin), nyt toivottelen sulle mukavaa joulukuuta tämän kirpparilta löytyneen, hintalapun mukaan, pelotuslinnun myötä. Ihmettelin että mikä ihmeen pelotuslintu vaan selvisihän sekin, pistin linnun kaapin päälle nököttämään ja sen jälkeen ekaa kertaa olkkariin kaartaessani meinasin saada sen kuuluisan peehalvauksen kun säikähdin että hyi kauheeta mikä tuossa kököttää, minullako muka huono muisti, ei muuten ole.

(Oudosti muuttui kirjasintyyppi kesken kirjoituksen mutta tää tyyppi ei jaksanu tapella sen kanssa, eiköhän tuosta selvää saa vaikka pieneksi menikin.)




1.

Ei irronnut unimaailmasta ideoita adventikkoon, ei myöskään kirppiskierrokselta joten sillä mennään mitä kotoa löytyi. Minähän olen reilusti yli vuoden (kaksi?) tehnyt tavaramäärän järkeistämistä ja tavaraa onkin lähtenyt järjettömät määrät, siksihän sitä järkeistämiseksi kutsutaankin, mutta aina sitä sen verran kätköjä löytyy että yhden adventikon saa kasaa, hyvin yksinkertaista mallia tänä vuonna kylläkin.


Kolme vai oisko peräti neljä vuotta sitten hajonneesta kellosta olin ottanut numerot talteen, kannatti näitä hillota koska tuossa ne nyt nököttää, ei voi kauhean tiheäksi mun karsimiskampaani väittää...

Suola on kovetettu vedellä, ihan varuiks mainitsen jos joku siellä kauhistuu että noin matalassa astiassa kynttilät ei tule pystyssä pysymään, tuohan on kuin kiveä tuo suola kun sen kosteaksi sumuttaa joten ei kaadu kynttilät, ei ihan varmasti.


 Monenlaisia viritelmiä on vuosien varrella ollutkin;


 Pieniä askartelujakin olen tehnyt, tai no, pieniä ja pieniä, kummasti saattaa yllättyä kun katsoo pillikranssin teko-ohjeesta pelkät kuvat, ajatellen itserakkaasti että mä olen näitä niin paljon tehnyt että mitä sitä suotta ohjeita lukemaan. Tajusinhan mä siinä taiteillassa jo että kohtuu isoa kranssia pukkaa mutta vääntelin sitten loppuun asti kuitenkin. Ihan kirjaimellisesti vääntelin, ensimmäinen pillityöni jossa käytettiin lankana rautalankaa, ihan hitokseen jämäkkä kranssi tuli vaan varovainen siinä saa sormivoimiensa suhteen olla ettei pillit halkeile.

Alunperin kranssin oli tarkoitus tulla ulko-oveen mutta liian isohan se siihen on ja aikani sitä eri paikkoihin mallailtuani tulin siihen tulokseen että se on oiva pari keittiön lampun kanssa.




Ohje pillikranssiin löytyy TÄÄLTÄ

(Kumma juttu muuten että heti kun lisäsin hitaan bloggaajan gagletin tuohon sivuun niin alkaa tekstiä tulla harva se päivä, tosin pysyvä olotila tämä ei ole, sen verran jo itseäni tunnen)

Ihanaa ensimmäisen adventtisunnuntain iltaa sinulle♥



Tähtiä tikkaille

Tänä syksynä olen bongannut lehdistä, pinterestistä ja blogeista monen monituista kaunista kuvaa ryhmään ripustetuista tähdistä ja niin on kuvat mieleen ja verkkokalvoille piirtyneet että omakin tähtiryhmä alkoi tuntua ihan must have-jutulta.


Kertakokeilulla homma ei sujunut eikä kahdellakaan, ensin ripustin tähdet olkkarin ikkunaan vaan kärsivällisyys ei riittänyt mikä mihinkin suuntaan harottavien tähtien silmiä särkemättömään linjaan saamiseen, eivät mokomat millään mun tahtooni suostuneet taipumaan joten vain yksi tähti sai ikkunaan jäädä ja muille muuta paikkaa miettimään.


"Lempparinurkkauksessani"  nojaileviin tikkaisiin ne sainkin mieleisellä tavalla aseteltua, ensin kaikissa tähdissä tosin oli valot vaan kun nurkkaus näytti ihan valomainokselta vähensin valot vain ylimpään tähteen ja tuohon tähtinauhaan, aika kivat tähtitikkaat noista minun silmiini tuli.




Se ois huomenna eka adventti ja mulla ei vielä hajuakaan tän vuoden, tytön termiä käyttäen, adventikosta vaan hyvin vielä ehtii. Ja ainahan voin kysyä vinkkejä Nykäsen Matilta.

Ai miksikö Matilta?

Äkkiseltään uskaltaisin veikata että aika harva on saanut Nykäsen Matilta joulukoristeideoita?
Viime yönä näin unta että Matti oli Jyväskylän kaupunginjohtaja ja yritti ylipuhua mua ompelemaan Kirkkopuistoon kymmenmetristä nahkaista joulukuusta, muuten ois kuulema saanut vapaat kädet kunhan olis musta kuusi, sitä en muista ompelinko vai enkö mutta ihan pakkohan se nyt on muutama nahkainen pikkukuusi huonekuusen oksille killumaan ommella, inspired by Matti Nykänen.

Ensi yönä sitten ehkä adventikkoideoita jaossa :)


Laastilamppu


Ihan hirmuisen ISO ja lämmin kiitos jokaiselle edelliseen kirjoitukseen kommentoineelle kuin myös sähköpostia lähettäneille myötätunnosta, osanotosta ja voimientoivotuksista, kovasti ovat liikuttaneet ja lämmittäneet mieltä♥ Kiitos♥

Jotenkin omituiselta tuntuu kirjoitella sitä mun tavallista diipadaapaa tässä tilanteessa mutta niin minä vain aion tehdä, kaikenlainen värkkääminen on mulle rakas harrastus,oikeastaan elämäntapa, kaikissa tilanteissa ja se on vaikeissakin elämäntilanteissa toiminut jonkunlaisena selviytymiskeinona, saa hetkeksi ajatuksia muualle niistä ikävistä asioista ja ajatuksista. Samoin bloggaaminen on mieluinen harrastus ja suotakoon se minulle että sitä jatkan tässäkin tilanteessa, jos joku pitää sitä omituisena niin minä puolestani suon sen heille, jokainen taaplaa tyylillään niinkuin sanotaan.


Edellinen tuunauspostaus koski saneerauslaastia ja ihan hirveän yllättäen niin koskee tämäkin, en tiedä mikä mua tuossa laastipinnassa niin kovasti viehättää etten malta olla kokeiluja tekemättä.Väri ja rouheus nyt ainakin, mun mielestä se jopa tuoksuu hyvälle vaikkei liene kamalan terveellistä sitä ole sen kummemmin nuuskimaan käydä.

Tässä ennen-kuva lampusta, lamppu on ostettu 80-luvun alussa lapsuudenkotini olohuoneeseen ja äitini keväisen muuton yhteydessä nappasin lampun itselleni ihan nostalgiasyistä, lamppu oli lapsena mielestäni ihan hirmuisen hieno, niin se vaan maku kuitenkin muuttuu että tuunaushommiin oli ryhdyttävä.


Hapsureunus pois, valkoista maalia sisäpintaan ja laastia ulkopintaan, siellä se nyt killuu kasarilamppu meidän olkkarissa ja tykkään kovasti.



 Tipan tippaa valoahan tuo lamppu ei ulkopinnastaan anna, en uhrannut asialle ajatustakaan ja pääsi yllättämään laastin valoa läpäisemätön olemus mutta ei se haittaa, minkä ihmeen takia valaisimen pitäisikään valaista? Ihan kivan valokehän lamppu antaa tuonne olkkarin päähän missä ei juuri valoa tarvita kun lähinnä päiväunipaikkana toimii.


 Nytkin on lampputuunaus työn alla mutta tällä kertaa ihan jotain muuta kuin laastia, saas nähdä mitä syntyy, lampun tiimoilta kirjoittelin tänään toisaalle tekstin jonka liitän tähänkin;

Tiedättekö sen tunteen kun saa niin huonon idean että sen pakko olla hyvä, suorastaan loistava? No tiedätte tai ette niin sellasen mä tänään sain spr:n kirpparilla, jäin kylläkin ihmettelemään kun olin kuulevinani myyjän päästävän helpotuksen huokauksen kun LÖYTÖNI kanssa poistuin,saatoinhan minä hieman höpötellä itsekseni lamppunurkkauksessa huonosta ideasta itseni kanssa kiistellen tai sitten oli myyjä vain helpottunut tuosta eroon päästessään?
No whatever, nääthän sä saman kuin minä, siis sen huonon hyvän loistavan idean, pliiis nääthän?


Ihan vielä en kuitenkaan lampusta kirjoittele, mikäli siitä nyt kuvauskelpoista saankaan, vaan ensi kerralla sitten kuvia Tampereen reissusta jonka tein pari viikkoa sitten ja jolla pääsin tapaamaan ison liudan ältsin kivoja bloginaisia (somemuijia oli tytön käyttämä ilmaisu) ja käymään vaikka ja missä, oli maalaistytön pää ihan pyörällä siinä menossa ja meiningissä.

Sitä ennen toivottelen sulle kivaa viikonloppua ja ihan pakko on kysyä, nääthän sä saman kuin minä, siis sen huonon hyvän loistavan idean, pliiis nääthän?