Astiapyyhkeellä päällystetty palliparka


Täällä on makkarin remppa siinä vaiheessa että sehän on edelleen vaiheessa. Onnistuin kahvakuulajumppailemaan leikatun puolen käden siihen kuntoon että tapetoinneista ja maalaamista on vähään aikaan turha haaveilla, sen siitä saa kun sohvapottu yrittää tapojaan terveellisempään suuntaan muuttaa vaan enpä minä tuosta viitsi mutrusuin olla, kunhan käsi paranee niin jatkuu remppajumpat ja jumpparempat.

Jotain pientä oli kuitenkin päästävä tekemään ja tekemisen kohteeksi päätyi meillä ainakin 10 vuotta majaillut palli jonka lookki on vähintään sen 10 kertaa noiden vuosien aikana muuttunut,  ei siksi että helposti kyllästyisin, e i   t o d e l l a k a a n vaan ihan siksi että palliparka on liiankin helppo kohde pieneen tekemisen nälkään.
Vanhojen  kankaiden poiston jälkeen maalasin pallin, ihan kiva se oli noinkin, muistuttaa jotenkin vanhaa hatturasiaa, mutta tikkujen takapuoleen saamisen välttämiseksi  päätin verhoilla kansiosan.




Eihän mulla tuohon sopivaa kangasta ollut joten nokka kohti kirpparia ja heti ekalla tärppäsi, henkkamaukan uudet astiapyyhkeet 2 eurolla. Pienikuvioisella päällystin kannen ja niin niukin naukin kangas riitti että reunakaiteleen ompelin kolmesta suikaleesta vaan mitäpä tuo haittaa, pienet on ongelmat jos saumojen määrästä stressiä repii.

Semmonen väriläiskähän tuosta tuli että hetki meni nikotellessa ennen kuin silmät tottui vaan ihan kivalta tuo nyt jo näyttää, tosin pallin kivan pirtsakkaa ulkoasua perheelle esitellessäni mies ei sanonut mitään ja tyttö ihanaan esiteinimäiseen tapaansa tuumasi että kiviäkin kiinnostaa jotkut pallit.





Eikä kiinnosta kissaakaan vaan siltikin toivotan sulle kivaa keskiviikkoa♥


Kirpparilta



Tavaramäärän järkeistäminen ja  kerran pari viikossa tapahtuva kirpputorien kiertely ei äkkiseltään kuulosta kovinkaan hyvältä yhtälöltä mutta ihan hyvin se on toiminut, varsinkin sen jälkeen kun huonosta matikkapäästä huolimatta mulle aukeni yhteys viikottain kotiin kannettujen löytöjen ja sen tunteen, että mistä tätä tavaraa oikein kertyy, eikö tämä ylimääräinen ryönä lopu ikinä välillä.

Niin kivaa kuin löytöjen tekeminen, tuunailu ja tavaroiden pulasta pelastaminen onkin niin ihan  kaikkia kirppispöydistä surkeina huutelevia pelasta mut-matskuja en enää kotiin kanna, en vaikka siinä välillä itsensä melko paatuneeksi tuntee kun huuteluihin vastaa että ihan hyvin sinutkin vois pelastaa mutta en mä viitsi kun ne tyhjemmät kaapit ja romuttomammat nurkat on kivempia kuin sinä. Melko julmaa, tiedän kyllä.





Mukava kirppareita kuitenkin on kierrellä ja vaikka sieltä pelastettujen määrä on vähentynyt suorastaan dramaattisesti niin aina välillä sieltä jotain mukaan tarttuukin. Viime viikolla löytyi uudenveroinen päiväpeitto 8 eurolla olkkarin hetekalle ja eilen palleroverhot kympillä.
Peitto on toiselta puolelta tilkkukuosinen, kiva juttu JOS sattuis olemaan vaihtelunhaluinen mitä minä en tietenkään ole...

Mistä tulikin mieleeni että viikonlopun maalikauppareissulla sain kuin sainkin sävyn valittua, ainakin toivon että sain koska maali on jo ostettu, ja päädyin pirteään harmaaseen. Siinä sitten ihan vahingossa ja syrjäsilmällä tulin vilkaisseeksi tapetteja ja nyt mä en järkytyksekseni saa tätä SINI!!!sävyistä lankkutapettia mielestäni.Vielä järkyttyneempi olen siitä että tulin ihan vahingossa, joita totta puhuen on alkanut sattua pikkuisen liian usein, ottaneeksi tapettinäytteen  ja siitä seurasi se kaikista suurin järkytys, sekä tyttö että mies tykkäsivät tuosta?

Täällä sitä nyt käyn kohtuullisen äänekkääksi välillä äityvää väittelyä itseni kanssa, saapa nähdä kuinka käy, saapa tosiaan nähdä...




( Viimeisen kuvan pikkumaljakko on 20 sentin kirppislöytö, halvasta hinnasta huolimatta mulla oli hieman vaikeuksia perustella itselleni sen oston järkevyyttä koska olen viimeisten kuukausien aikana laittanut kiertoon ison kasan maljakoita, vaan ainahan sitä perustelut keksii, mulla nyt vaan ei ole semmosta yhden,kahden kukan mentävää maljakkoa ja sellastahan tarttee aina, niin se vaan on)

                                  Kivaa keskiviikkoa♥


Minullako muka musta vyö mielensä muuttamisessa?

Pääsiäisen aikaan tulee kuluneeksi 5 vuotta siitä kun muutimme tähän kotiin eikä valikoiva muistini  niin valikoiva ole ettenkö muistaisi muuttoa edeltäneen rempan aikaista pintamateriaalivalintojen vaikeutta. Mieli muuttui ainakin kerran päivässä, monena paljon useammin. Mulla ei ole koskaan ollut ns. varmaa makua, mitä se sitten ikinä onkaan mutta sehän ei varsinainen ongelma ole vaan päänvaivaa aiheutti lähinnä se että niitä makuja oli liikaa, helppo oli mielikuvitella vaikka minkämoista maalia ja tapettia sinne ja tänne.



Tein sitten niin kuin tuollaisessa tilanteessa olen kuullut monen muunkin tehneen, valitsin maalit ja tapetit sillä perusteella "ettei niihin ihan heti kyllästy".



Enkä kyllä ihan heti kyllästynytkään, melkein 5 vuotta siihen meni että alkoi tuo makkarin ja olkkarin "pitkissä" seinissä oleva lilaan taittava beige tökkiä.

Ei ole nainen paljon viidessä vuodessa muuttunut mitä tulee valintojen vaikeuteen, olen parin viikon aikana laukannut useampaan kertaan maalikaupassa, on haettu lastua lastun perään, mallailtu ja pyöritelty, joo tää on hyvä, eiku tää on vielä parempi, ei kun ei olekaan, nyt kyllä tartten lisää vaihtoehtoja kun tähän ehkä kyllästyy jne.



Vaan on tämä hauskaakin, ainakin heti sen jälkeen kun valinnanvaikeuden aiheuttamat tuskankyyneleet on kuivattu, tänään on pitkin päivää naurattanut eilis-iltaisen juupaseipästääpästoipas-pähkäilyitteni jälkeinen miehen huomautus että mulla on kuulema ainakin 7 danin musta vyö mielensä muuttamisessa. Jaa mulla vai, johan mä olen sitä miestäkin 15 vuotta satunnaisia ja  hetkellisiä kyllästymisiä lukuunottamatta kyllästymättä katsellut, joku roti noissa daneissakin, yhden tai ehkä kahden korkeintaan...Ja voihan se vyökin olla vaikka minkä värinen, semmonen mihin ei ihan heti kyllästy...



 Joka tapauksessa jee, ensi viikolla pääsen remppahommiin ja makkarista olis tarkoitus aloittaa, sikäli mikäli saan sen sävyn valittua...


                                      
                            Kivaa loppuviikkoa,daneilla tai ilman!



Ihan melkein vahingossa

Lupaan ja vannon, kautta kiven ja kannon että tämä on vähään aikaan viimeinen keltaista ja keittiötä koskeva postaus, johan tää alkaa kyllästyttää itseänikin.
Pari kuvaa päätin kuitenkin vielä laittaa, nyt kun pääsi ihan vahingossa käymään niin että...

...löysin kirpparilta kahdella eurolla lampun jollaista olin etsinytkin, tarkoituksena päällystää se betonilla, TÄÄLLÄ sellaisen aikoinaan näin ja siihen niin kovasti ihastuin...

...mutta ihan melkein vahingossa olin ottanut desin verran jo kiertoon laittamaani keltaista maalia talteen jos keltaiseksi maalatusta tuolista lohkeaisi vaikka maalia tai jotain...

 ...ja tosiaan tai jotain, ihan melkein vahingossa tulin töpsötelleeksi varjostimen keltaiseksi, samaan vahinkoon ripustelin sitten ne kirpparilta löytyneet kapatkin paikoilleen.

Omaan silmään nuo on kivat väriparit tuolille, olihan se reppana aika yksinäisen näköinen, ja kun muu perhe ei kumma kyllä muutosta mitenkään kommentoinut niin saa nyt kevään olla näin.
Kun kerran ihan melkein vahingossa näin pääsi käymään.

Sen verran on nyt väriä keittiössä että leipälaatikon tuunauksen suhteen oli heittäydyttävä tylsälle linjalle.


Maalasin leipälaatikon valkoiseksi ja y r i t i n päällystää luukkua perhoskuvioisella lautasliinalla, en tiedä oliko vika tekijässä vai materiaalissa mutta kun lautasliina kolmatta kertaa meni ihan myttyrälle ja repesi niin luovutin ja lätkin kanteen "jääkaappirunousmagneetteja", oli pinna niin pinkeenä ettei runosuoni tuossa tilanteessa pulppuillut lapsiperheen leipälaatikkoon sopivalla tavalla vaan vielä minä tuohon jonkun höpsön runonkin rustailen.

  Sitä ennen tuunailen kuitenkin tämän "megamakean" kolmenkymmenen sentin kirppislöydön,osaatkos arvata mitä tästä tulee? Tai ainakin pitäisi tulla, aina ei visiot ja todellisuus kohtaa, ei edes ihan melkein vahingossa.

                                    Kivaa lauantai-iltaa♥

Keittiön hirvee HUUTOmerkki

Ei ole ihan yksi tai kaksi kertaa kun olen suustani päästänyt lauseen " keltainen näyttää hyvältä muilla mutta meillä ihan huutomerkiltä", esimerkiksi TÄSSÄ blogissa keltaisen värin käyttöä ihastelen kerta toisensa jälkeen. Joskus olen ihan pieniä ripsauksia keltaista kotiin yrittänyt laittaa vaan siihen malliinhan nuo ripsaukset on täällä kirkuneet että ovat lähtöpassit saaneet.

Tippaakaan en ole yllytyshullu vaan kun edellisen postauksen kommenteissa mainittiin  turkoosin ja pinkin kaveriksi sopivan ripaus keltaista niin  tunnustettava on että kyllä minä turkoosikantista jakkaraa eteisen keltaisen seinän eteen mallailin ja kivalta väripariltahan tuo näytti.

Sunnuntaina huomasin facen annetaan ilmaiseksi-sivustolla olevan tarjolla keltaista maalia ja eihän sen selvempää merkkiä siitä että yksi tuoli on ihan pakko keltaiseksi maalata voi saadakaan,vai voiko muka? Tosin jos maali olisi ollut minkä muun väristä tahansa en olisi sitä merkiksi tulkinnut, valikoiva kuulo ja valikoivat tulkinnat, ah miten viehättävä yhdistelmä ne ovatkaan.Perhe on kyllä toista mietä mutta se on sitten oma tarinansa se.

Eilen sitten sudin yhden tuolin keltaiseksi ja toisen turkoosiksi enkä nyt kyllä ole vielä osannut päättää että tykkäänkö vai en. Perheen kanta oli yksimielinen, tyttö tuumasi koulusta tullessaan että " ai just ku meillä oli kivannäköstä nii sä alat muuttaa tätä jokskuks hirveeks keltaiseks", mies puolestaan töistä tullessaan että " sanonko suoraan? Tuo keltanen on ihan hirvee". Käyttivät mokomat molemmat vielä samaa sanaakin, pitäskö mun nyt mukamas tosta tehdä jotain päätelmiä...

Yritin minä siinä perustella että onhan nuo tottuneet eteisen keltaiseen tapettiinkin (ei ole kuulema sama asia ollenkaan) ja että siinä missä vaihtaa kevätverhot voi ihan hyvin samalla vaihtaa kevättuolit, jos sellaset nyt sattuu kellarista löytymään, (tämä varsinkaan ei kuulema ole sama asia ), mutta nyt näyttää pahasti siltä että muutos jonka kuvittelin jäävän muilta perheenjäseniltä huomaamatta ei niin tehnytkään. Pienen itsetutkiskelun paikka näemmä taas, miten voi kuvitella että väri joka itsestä on näyttänyt omassa kodissa huutomerkiltä jäisi muilta huomaamatta?


Kevättuoli(e)n kohtalo jää siis nähtäväksi, verho kuitenkin vaihtui keittiössä keväisempään.

Tosin tämä verho on plan B, usko tai älä niin osasin noista perheen kommenteista päätellä, ei tarvinnut edes tulkita rivienvälejä, että ei missään tapauksessa ainakaan enempää keltaista, harmi vain että olin kerennyt kirpparilta löytää just sopivat kevätverhot...Taitavat päätyä samaan paikkaan mistä maali tuli ja minne se jo meni takaisinkin, facen annetaan ilmaiseksi-palstalle;)

                                      Hirveen kivaa torstaita sulle!