Kohtuus kaikessa, kohtuullistamisessakin

Reilu vuosi sitten aloittamani tavaramäärän kohtuullistamis"projekti" on jatkunut ja jatkunut ja jatkuu edelleen vaikken siitä ole muistanut "meteliä pitääkään", en nyt lähtis väittämään että se kohtuus ois päässyt  ihan toiseksi luonteeksi muodostumaan, silmät kiiluen etsin edelleenkin kirppareilta tuunattavaa enkä sitä missään tapauksessa aio edes lopettaa  mutta onhan noita kohtuullistamisen hedelmiä melko mukava nautiskella.

Niinkuin nyt vaikkapa sitä hedelmää että meillä on nykyisin oikeastaan aina siistiä lukuunottamatta tytön vaatekomeroa, ei ole kasoja, kekoja eikä läjiä lukuunottamatta tytön vaatekomeroa kun kaapeissa on tilaa ja nippelinappeleillekin oma paikkansa joille ne ne myös muiden perheenjäsenten kuin minun käytön jäljiltä ovat valituksestani valistuksestani johtuen alkaneet päätymään.

Tai no, siistiä ja siistiä, pitäis varmaan mieluummin sanoa että äkkivilkaisulla, todella nopealla sellaisella, siistinnäköistä...Kaikilla asioilla kun on kuitenkin kääntöpuolensa ja niin on tälläkin, ne kasat, keot ja läjät saivat tarttumaan siivouspuuhiin,varsinkin imuriin herkemmin,  nyt taas kun ei ole kasoja, kekoja eikä läjiä  lukuunottamatta tytön vaatekomeroa niin viimeksi toissapäivänä imuri huusi, suorastaan kirkui että iik,apua,onko pakko jos ei haluu!!!???, vain hieman jalkapalloa pienemmän pölypalleron nähdessään.

Pölypalleroista viis veisaan, tuo tavaramäärän kohtuullistamisen onnistuminen on tuonut jatkuvasta aivastelusta huolimatta niin paljon hyvää oloa ja mieltä tullessaan että kohtuullistaminen jatkuu ja laajenee, mutta mihin,siitä lisää joskus toiste.

Tuosta otsikosta sen verran että kohtuullistin sitten omaa "nettiaikaani" siihen malliin että meinas blogikin jäädä ihan hunningolle, kohtuullistamisen synonyymi kun ei taida kuitenkaan hunninko olla niin josko tätä blogiakin taas henkiin herättelisi, postattavaa ainakin ois vaikka kuinka, remppa- ja tuunailutahti kun ei ole yhtään hiljentynyt vaikka blogi onkin.Tuunailu-aiheinen arvonta on ainakin ihan just tulossa, hoksasin nimittäin tuossa männä viikolla että kokonaiset 4 vuotta on täällä jo tullut höpistyä,välillä enemmän,välillä vähemmän mutta kuitenkin...

Kuvituskuvina tällä kertaa kaikki 5 lehtileikkeen läpärettä jotka jäivät jäljelle kun aloin "kohtuullistaa" vuosikausia inspiraation lähteeksi hilloamiani vanhoja sisustuslehtiä, tämän verran jäi yli metrisestä pinkasta jäljelle?!

 Ja jotenkin ois semmonen kutina että nämä kuvat keittiön liitutauluoveen tarrattuna inspiroivat mua enemmän kuin se lehtipinkka kaapin kätköissä. Saatan toki olla väärässä, usein nimittäin olen.

                                 Inspiraatiota alkavaan viikkoon♥                 



Vitosen muutos

Tiistaina kävin kirppistelemässä ja näin yhdessä pöydässä 10 metrin rullan DC-fixiä vitosella. Vanha Kirsi olisi rullan napannut mukaansa käyttökohdetta miettimättä vaan nyt kun olen muuttunut nainen, kauheen harkitsevainen ja silleen, niin aikani rullaa tuijoteltuani ja sille höyry päästä nousten mahdollista käyttökohdetta mietittyäni jätin sen ostamatta kun en sille käyttöä keksinyt. Henkisesti taputtelin itseäni olalle kun osasin olla niin kauheen harkitsevainen ja silleen.

 Vaikka olenkin Cheekin kanssa täysin samaa mieltä siitä että mieluummin muuttunut kuin juuttunut niin samana iltana annoin itselleni henkisen läimäyksen poskelle, kauheen harkitsevaisen ja silleen lisäksi olen näköjään nykyisin myös huonomuistinen, miten monta kertaa olenkaan viime aikoina miettinyt että oispas kiva tehdä joku muutos tuohon keittiön välitilaan vaan eipä tuo muistunut mieleen sitä rullaa kirpparilla tuijotellessa.

Sitä pitikin sitten olla seuraavana aamuna hyvissä ajoin kirpparin ovenkahvassa roikkumassa ja kerrankin oli sellainen tuuri että rulla siellä mua odotteli, ei ollut kukaan muukaan käyttökohdetta sille keksinyt.

Halvan ja kivan muutoksenhan tuolla sai aikaiseksi,kummasti ryhdisti tuota seinää hieman tummempi välitila. Muovihan on lähtökohtaisesti minusta ihan karsee matsku mutta kyllä tuota katselee ennen kuin selkäänsä ottaa,seuraavaan muutokseen asti joka sekin on jo päätetty suunnitteilla.


Keittiön ikkunanurkkaan joka aiemmin on ollut valkoinen laitoin tuota myös ja kivahan tuostakin nurkasta tuli,laajempikin kuva ois mukava laittaa mutta...

...koska johdot...

...ja  ainakin osittain kaapissa vietettävän joulun takia käynnissä oleva kaappien siivous eivät laajempia kuvakulmia suosi niin laitanpahan sitten kuitenkin.

Samoilla rytinöillä vaihdoin keittiöön ehdottomat verhosuosikkini, näihin en vaan kykene kyllästymään, kaunein harmaa ikinä ja tuo reikäkuviointi,tykkään. Oli muuten lähellä etten saanut samanlaisia,täyspitkiä olkkariin, näin sellaiset kirpparilla,hinta vaan oli niin suolainen että jätin ostamatta,illalla tulin tapani mukaan toisiin aatoksiin vaan ei auttanut seuraavan aamun aikainen kirpparin ovenkahvassa roikkuminen sillä kertaa,arvaa vaan harmittiko...

Olen pitkin vuotta keräillyt erilaisia kuusia kirppareilta niin paljon että niillä täyttäis koko kaapin päällisen mutta aloitin varovasti neljän kuusen turvin, paperikuusi itse askarreltu, muut kirpparilta, aika söpöstä sanoisin...

... ja höpöstä, löysin kirpparilta minimaatuskoita,liimasin niiden "kupoleihin" langat ja laitoin roikkumaan lehtikuusen oksiin,just sopivan hyväntuulisen höpsöt koristeet meille, tosin noi kaks tyyppiä näyttäis kyllä mököttävän kun ovat selkänsä kääntäneet...

                                Kivaa viikonloppua ja Itsenäisyyspäivää♥




Mielensämuuttajan adventikot, part 1, 2, & 3

Jokunen viikko sitten löysin kirpparilta allaolevan kynttelikön eurolla, siinä silmänräpäyksessä tiesin millainen adventikko meille tulee tänä vuonna...


...löysinhän näet samalla reissulla pussillisen miniolkipukkeja, neljä pukkia,neljä adventtisunnuntaita, joo tämmönen se on!


Alkuviikosta löysin kirpparilta allaolevat pelikortit 50 sentillä, siinä silmänräpäyksessä tiesin millainen adventikko meille tulee tänä vuonna...


...olihan mulla näet peltipurkkeja jemmassa, neljä pelikorttia, neljä adventtisunnuntaita, joo tämmönen se on!


Eilen bongasin lasinkeräyksestä neljä erikorkuista lasipurkkia, siinä silmänräpäyksessä tiesin millainen adventikko meille tulee tänä vuonna...


... olihan mulla näet edelleenkin ne samaiset pelikortit, neljä lasipurkkia, neljä pelikorttia, neljä adventtisunnuntaita, joo tämmönen se on!


Vielä yli viikko aikaa muuttaa mieltään, jes!

Tänään ajattelin leipoa, löysin aiemmin herkullisen focaccia-reseptin TÄÄLTÄ, pari kertaa olen sitä tehnyt ja aamulla jo melkein haistoin ja maistoin tuon herkun...


...kunnes muistin laatikossa odottelevat oljet, päätin jättää leipomisen huomiselle ja askarrella olkihimmelin...


...kunnes huomasin ettei lukulaseissa riitä tehot jotta saisin niin pienen neulan silmään langan pujotettua että sen pystyisin oljen sisään ujuttumaan. Otti sen verran luonnon päälle että lähdin kirpparille rauhoittumaan ja sieltä tein niin söpösen (viidenkymmenen sentin) paperilamppulöydön että vaikka olin ihan varma ettei meille jouluksi punaista väriä tule niin nyt mä huseeraan täällä parasta aikaa punaista nurkkausta olkkariin...

 Joten päätin siirtää olkihimmelin askartelun sunnuntaiksi ja leipomisen maanantaiksi.

Tai jotain.


PS. Tytön kummisetä soitti just ja sanoi tuovansa juuri leipomaansa leipää, nyt mä voin siis keksiä uuden mielenmuutoskohteen maanantaille!



Maailman helpoin kangasviiri-diy?

Hieman mietin tuota otsikkoa että voiko tätä viiriä maailman helpoimpana mainostaa, siksi tuo kysymysmerkki tuossa perässä. Helpoimmalla tietty pääsee jos ostaa valmiin mutta itse tehtyyn KANGASviiriin en minä ainakaan iisimpää tapaa keksinyt, keksitkö sinä?

Kirppareilla kierrellessä olen joulusilmällä viime aikoina tarjontaa katsellut ja viime viikolla löysin (kolmella eurolla) kaksi paneeliverhoa joista ajattelin tehdä keittiönpöydälle sellaiset liinat, mitä lie nimeltään,  jotka kulkee pöydän yli leveyssuunnassa? Aika helkkarin leveä pöytä kuitenkin pitäisi olla että siihen saisi 2 paneeliverhoa upotettua, aikani toista verhoa tuijottelin ja sitten "välähti"...

Olen aiemminkin kertonut inhoavani ompelua, jäänne verhoilija-ajoilta jolloin se sentti liikaa saumanvaroissa oli sentti liikaa lopputuloksessa, ei ollut ihan yksi eikä kaksi kertaa kun jouduin purkamaan turhan huolettoman surruutteluni tuloksia ja siksipä nykyisin työskentelen ommellessa vain puolen metrin tarkkuudella, pienempiä heittoja ei toimita laskea.

Puolen metrin heitto kangasviirissä ei kuitenkaan näyttäisi kivalta joten niitä ei ole tullut ommeltua.

Kesti 44-vuotta tajuta että hirveen kätsiä nuo paneeliverhot viirihommissa, niissähän on saumat sivuissakin...


Siitä vaan varovasti leikkelemään sopivia kolmioita,mulla tuo kannan leveys on 12.5 senttiä ja 17 viirikolmiota sain verhon yhdestä reunasta leikattua, pikkusen tulee hukkaa noiden ala-ja yläkäänteiden kohdalta mutta pitkän viirin sain kuitenkin jo yhdestä reunasta aikaiseksi.


Sitten vaan varo,varo,varovasti pitkällä neulalla pujotin kalastajanlankaa saumanvarasta läpi, varovasti sen takia että ompeleella on jostain kumman syystä taipumus purkaantua jos sitä ei oo päätelty, ihan tyhmä taipumus muuten jos multa kysytään...


Kuvaa varten virittelin sen tuohon olkkarin peräseinälle,näyttää karsealta pellavan väristä tapettia vasten mutta ei se tuohon jää vaan päätyy partsille,viirissä on ihan samaa harmaata kuin partsin verhoissa niin johan on taas mätsmats.

Mullehan on langetettu ehdoton tikkaillakiipeilykielto silloin kun oon yksin kotona, jotkut vaan on sellasia että vetää herneitä nenukkaan jos nyt ihan pikkasen horjahtaa (ja ontuu edelleen pari kuukautta pikku horjahduksen jälkeen) joten partsikuvaa laitan kunhan  päästään tikastarkkailijan kanssa yhteistyöhön.


 Kun ei kerran saa yksin ollessaan tikkailla kiipeillä niin silloinhan voi istua lattianrajassa ja voi tytöt, kyllä tässä yks ilta istuinkin niin että takalisto puutui vaan on tuo lopputulos niin mieluinen että kannatti. Kirpparilta, yllätys,yllätys, löytyi tuollainen tähtivaloverho ja kun en sille muuta paikkaa keksinyt niin ompelin sen kiinni tuohon rautalankakoriin. Kaksi tunti siihen meni mutta ei särje silmiä roikkuvat piuhat. Ja on muuten astetta tähdellisempi joululahjakoppa meillä tänä vuonna.

Huomenna jo uutta postausta tämän vuotisesta adventikosta,tai oikeastaan kahdesta, menin sitten tapani mukaan muuttamaan mieleni senkin suhteen:)

                          Kivuuksia perjantaihisi♥


I ♥ saneerauslaasti

Pyörittelin mielessäni nitinänatinapostausta viime viikkojen "vastoinkäymisistä" ja sitä tuossa jo pätkän kirjoittelinkin vaan sitten tulin toisiin aatoksiin, kerrottakoon kuitenkin että viime aikoina peilistä on takaisin tuijottanut itselleni vieras ihminen, naama on oma mutta se pään sisältö, en pääse kyllä kehumaan että tahtoisin olla huonon- sen kummemmin kuin hyvänkäänpäiväntuttu sen tyypin kanssa,hyi kirosana sentään. Ja ei, ei tartte hapuilla puhelinta puupaa-auton soittamiseksi, sen toisen tai kolmannen persoonani suomin valelääkärivaltuuksin tein itsediagnoosin joka kuuluu seuraavasti; Stressaavaa elämänvaihetta seuranneen kaikki hyvin elämänvaiheen tajuamisen vaikeus,ns.kuutamolla-syndrooma, parannettavissa, hoitomuotona aika, terapiana mm.tuunailu.

Ai niin, olen rakastanut, sillai platonisesti, saneerauslaastiin.Tuttuja olemma jo pitkän ajan takaa vaan viime aikoina suhteemme on syventynyt,en tiedä mihin tämä johtaa mutta puoli säkillistä se vielä ainakin kestää...

Nää pallerolamputhan  (1,30 kirpparilta) on kivoja ihan  omina itsenään mutta kiva on sanikallakin silattuna.


Kirpparilta eurolla löytynyttä vaaleankeltaista ruukkusettiä sanikka rouhisti kummasti...

Helposti pystyn mielikuvittelemaan näihin söpöset hyasintit,ei tee vaikeatakaan.


 Kivoimman muutoksen titteli kuuluu kuitenkin mielestäni tälle peruskynttelikölle,kahden euron kirppisostos tämäkin...

Hidas homma oli kyllä,ihan normihuolettomaan tapaan ei arvaa sörssäillä kun kyseessä on kuitenkin sähkökynttelikkö,ihan kiva päästä irti johdosta valojen sytyttämisen jälkeenkin...

Lopputulos on kuitenkin tähän tuhratun ja tuhlatun parin tunnin arvoinen, tykkään ihan kamalasti♥


Lopuksi pari vinkvinkkiä, ystäväni Sanna on aloittanut bloggailun, sama Sanna jonka hirmuisen ihanasta edellisestä kodista postailin TÄÄLLÄ, voit käydä kurkkaamassa nykyistä kotia TÄÄLLÄ

Ja se toinen,ei ollenkaan niin mielenkiintoinen juttu: tyttären, noin vuoden kestäneen, painostuksen jälkeen minutkin löytää nyt TÄÄLTÄ, mitä tytär edellä,sitä äiti perässä vai miten se oli.

                                  Kivaa keskiviikkoa♥